Tämän Maailman Valtakunnat

13 Kolmastoista Luku.

– Ensimmäinen herraus. 
– Sen kadottaminen. 
– Sen lunastaminen ja kohdalleen-(ennalleen-)asettaminen.
 – Jumalan esikuvallinen valtakunta. 
– Vallan anastaja. 
– Nykyisen herrauden kaksi puolta. 
– Olemassa olevat vallat on Jumala määrännyt. 
– Nebukadnessarin näky. 
– Danielin näky ja selitys. 
– Tämän maailman valtakunnat katsottuina toiselta näkökannalta. 
– Seurakunnan oikea suhde maalliseen valtaan. 
– Hallitsijain jumalallinen oikeus lyhykäisyydessä tutkittu. 
– Kristillisyyden väärät vaatimukset 
– Parempia toiveita viidennestä maailman valtakunnasta. 

Man was created in God's image.

"Male and female created He them."

»Jumala sanoi: ’Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja vallitkoot he kalat meressä ja täivaan linnut ja karjan ja koko maan ja kaikki maan päällä liikkuvat matelijat.’ 

Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän heidät loi.  Ja Jumala siunasi heitä, ja Jumala sanoi heille:

 ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se alamaiseksenne; ja vallitkaa kalat meressä ja taivaan linnut ja kaikki eläimet, jotka maan päällä liikkuvat’.»

Dominion of Earth was given to Adam.

     Maan herraus annettiin siis ihmissuvun käsiin, jota edusti ensimmäinen ihminen, Aadam, joka oli täydellinen ja sentähden täysin kelvollinen maan herraksi, hallitsijaksi eli kuninkaaksi.

         Lisääntyminen ja maan täyttäminen, sen alamaiseksr tekeminen ja hallitseminen ei koskenut ainoastaan Aadamia, vaan koko ihmissukua: 

      »Valtikkaa» j. n. e. Jos ihmissuku olisi pysynyt täydellisenä ja synnittömänä, niin ei tämä herraus olisi koskaan mennyt sen käsistä.

Slavery is not God's design for men.

      Jos ihmissuku olisi pysynyt täydellisenä ja suorittanut Luojan alkuperäisen aikomuksen, olisi ihmisille tullut suvun jäsenluvun kasvaessa välttämättömäksi neuvotella keskenään ja järjestää pyrkimyksensä ja toimintansa sekä ajatella tapoja ja keinoja jakaakseen yhteiset siunaukset oikeudenmukaisesti ja viisaasti.  

      Ja koska heidän suuren lukumääränsä tähden olisi tullut aikojen kuluessa mahdottomaksi kaikkien saapua neuvotteluun, niin olisi eri luokkien ollut pakko valita edustajia puhumaan ja toimimaan puolestaan.  Ja jos kaikki olisivat täydellisiä henkisessä ruumiillisessa ja siveellisessä suhteesa, jos jokainen rakastaisi Jumalaa ja hänen lakiaan yli kaiken ja lähimmäistään niinkuin itseään, niin ei tällaisessa järjestyksessä olisi esiintynyt mitään mielipiteiden eroavaisuuksia tai hankauksia.

Love fulfillsGod's law.

»Rakkaus on lain täyttämys. 

»Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi jo koko sielustasi ja koko mielestäs» ja 

»rakasta lähimmaäistäsi niinkuin itseäsi». — Room. 13: 10; Matt. 22: 37 – 40.

      Ihminen hallitsi Jumalan edustajana.  Mutta tottelemattomuutensa kautta korkeinta Hallitsijaa kohtaan hän ei menettänyt ainoastaan elämäänsä, vaan myöskin kaikki oikeutensa ja etuutensa Jumalan edustaja-hallitsijana maan päällä.  

      Tästä lähtien oli ihminen kapinoitsija, erotettu jo tuomittu kuolemaan.  Pian sen jälkeen hävisi Jumalan valtakunta maan päältä eikä sita sittemmin ole perustettu, paitsi lyhyeksi ja esikuvallisella tavalla Israelissa. 

      Vaikka ihminen kadottikin Eedenissä oikeutensa elämään ja herrauteen, niin ei kumpaakaan otettu häneltä pois aivan heiti, ja niin kauan kuin hän omaa tuomitun elämän, sallitaan hänen hallita maata omien käsitystensä ja kykyjensä mukaan Jumalan määräämään aikaan asti, kunnes hän tulee, jolla on oikeus omistaa se hallitus, jonka hän osti.

      Mutta samoin kuin hän ei ostanut ihmistä pitääkseen hänta orjanaan, vaan asettaakseen hänet ennalleen entiseen asemaansa, niin on myös maan herraudenkin laita.  Hän osti sen samoin kuin kaikki ihmisen alkuperäiset siunauksetkin asettaakseen ne ennalleen, kun ihminen kykenee käyttämään niitä jälleen sopusoinussa Jumalan tahdon kanssa.  Niinollen ei Messiaan hallitus maan päällä kestä ainaisesti.  

      Se jatkuu, ainoastaan niin kauan, että hän on kukistanut rautahallituksensa kautta kaiken kapinallisuuden ja vastahakoisuuden ja ennalleenasettanut langennen suvun alkuperäiseen täydellisyyten, [294] jolloin se kykenee hallitsemaan täysin oikein maata Jumalan alkuperäisen aikomuksen mukaan.  Kun tämä herraus on sitten ennalleenasetettu, muodostaa se jälleen Jumalan valtakunnan, jota ihminen Jumalan edustajana hallitsee.

Israel was typical of the promised kingdom.

      Ja se yksinvaltaisempi hallitusmuoto, joka sittemmin pantiin toimeen, erittäinkin Daavidin ja Salomonin aikana, kuvasi muutamissa suhteissa luvattua valtakuntaa, jolloin Messias oli hallitseva.  Israelilla oli eri tavalla kuin ympaärillä olevilla kansoilla Jehova Kuninkaanaan, ja Israelin hallitsijat palvelivat hänen alaisuudessaan, kuten opimme Psalmista 78: 70, 71.  

      Tämä ilmaistaan hyvin selvästi 2 Aikak. 13: 8:nnesta ja 1 Aikak.  29: 23:nnesta, joissa Israelia kutsutaan »Herran valtakunnaksi», ja sanotaan, että Salomo istui Herran istuimella kuninkaana isänsä Daavidin sijaan», joka Saulin, ensimmäisen kuninkaan, seuraajana hallitsi lähinnä seuraavat neljäkymmentä vuotta.

      Jumalan päätös tästä asiasta ilmaistaan seuraavin sanoin: 

»Ja sinä häväisty, jumalaton Israelin ruhtinas, jonka päivä tulee, koska paha teko(si) saa loppunsa, näin sanoo Herra, Herra (Jehova): Hiippa siirretään, kruunu nostetaan pois; se ei ole enää sillään oleva . . . Häviöksi, häviöksi, häviöksi teen minä sen eikä sekään ole sillään olevä, siksi kunnes tulee se, jolla oikeus on; sille minä sen annan».  (Hes. 21:25 – 27) 

      Tämän ennustuksen täyttämiseksi nousi Babylonin kuningas Israelia [295] vastaan, otti kansan vangiksi ja vei pois heidän kuninkaansa.  Vaikka meedialainen Kyyros asettikin ennalleen heidän kansallisen olemassaolonsa, maksoivat he kuitenkin veroa, ja heitä hallitsivat nuo toisiaan seuraavat vallat:  Meedo-Persia, Kreikka ja Rooma, kunnes heidän kansallisuutensa lopulta lakkasi  v.70 j. Kr., jonka jälkeen he ovat olleet hajoitetut kaikkien kansojen keskuuteen.

Since A.D. 70 Israel has been scattered among all nations.

      Kun kruunu otettiin Sidkialta ja Israelin valtakunta kukistettiin, päätti Jumala antaa sen olla kukistuneessa tilassa, kunnes Kristus, maailman oikeudenmukainen plerillinen, vaatisi sitä itselleen.   Siitä johtuu, että kaikkia muita valtakuntia, jotka hallitsevat Jumalan valtakunnan perustamiseen asti, kuktsutaan  »tämän maailman valtakunniksi» joita »tämän maailman ruhtinas» hallitsee, ja niiden kaikki vaatimukset Jumalan valtakuntana olemisesta ovat siis väärät.  

      Ei Jumalan valtakuntaa myöskään perustettu Kristuksen ensimmäisessä tulemisessa.  (Luuk.  19: 12)  Siitä ajasta asti on Jumala valinnut maailmasta niitä, jotka katsotaan arvolisiksi hallitsemaan Kristuksen kanssa tämän valtaistuimen perintötovereina.  Vasta toisessa tulemissaan ottaa Kristus valtakunnan, vallan ja kirkkauden ja hallitsee kaikkien Herrana.

The Arch of Titus, Rome, Italy

         The Arch of Titus, on which the Jewish     menorah taken from the Temple in Jerusalem is depicted, commemorates Titus’ capture of     Jerusalem in 70 A.D.

      Jumala antoi epäsuo-[296]ran tunnustuksen pakanavaltakunnille, ilmoittaessaan julkisesti aikomuksensa (Luuk.  21: 24),  että Jerusalem ja maailma olisi edellämainittuna väliaikana pakanahallitusten alaisuudessa.

Fallen man has proven his inability to govern himself.

      Ja nämä »ajat» ili vuodet, jolloin »tämän maailman valtakuntien» annetaan hallita, ovat määrätyt ja rajoitetut, ja aika Jumalan valtakunnan jälleenperustamiselle Messiaan hallitessa on samoin määrätty ja selvästi ilmoitettu Raamatussa

      Jumala salli heidän ylimalkaan suorittaa omia aikomuksiaan, elleivät ne sekaannu häiritsevästi hänen suunnitelmiinsa.  Hänen aikomuksensa on antaa kaiken vähitellen myötävaikuttaa parhain päin, sekä kääntää lopulta »ihmisten julmuudenkin» omiksi »kunniakseen».  

      Kaiken muun, joka ei koidu miksikään hyväksi eikä täytä mitään tarkoitusta eikä ole miksikään opiksi, hän estää.  — Ps. 76. 11.

      Saatana on käyttäyt lakkaamatta kyväkseen ihmisen heikkouksia, antanut hyvälle pahan varjon ja pahalle hyvän varjon, ja hän on asettanut Jumalan luonteen ja suunnitelmat väärään valoon ja tehnyt ihmi-[297]sen sokeaksi totuudell.  Kun hän täten vaikuttaa uppiniskaisuuden lapsien sydämissä (Ef. 2: 2), on hän vienyt heitä talutusnuorassa oman tahtonsa mukaan ja tehnyt itsensä siksi, miksi Herra ja apostolit häntä kutsuvat — tämän maailman ruhtinaaksi eli hallitsijaksi.  (John 14: 30; 12: 31)  

      Hän ei ole oikeudenmukaisesti tämän maailman ruhtinas, vaan hän on se anastuksensa perusteella, viekkauden ja petoksen kautta — tapa, jolla hän saa langenneet ihmiset haltuunsa.  Koska hän on anastaja, niin hänet pannaan pian pois viralta.  Jos hän olisi maailman ruhtinas todellisen oikeuden perustuksella, niin ei häntä kohdeltaisi siten.

      Koska Saatana omisti sellaisen vallan, voi hän tarjoutua tekemään Herrasta johtonsa alaisen näkyväisen korkeimman hallitsijan maan päällä.  (Matt. 4: 9)  Kun pakanain ajat ovat kuluneet loppuun, päättyvät molemmat nykyisen herrauden puolet: Saatana sidotaan ja tämän maailman valtakunnat kukistetaan.

      Se ei tiedä, että vielä suurempi vapuatus kuin se, mitä se on toivonut ja tavoittelee, on määrätty tulevaksi halveksitun Nasaretilaisen ja hänen seuraajiensa kautta, jotka ilmestyvät Jumalan lapsina ennen pitkää kuninkaallisessa vallassa sen vapauttajina. — Room. 8: 22, 19.

     Jotta hänen lapsensa eivät olisi pimeydessä hänen sallimiensa nykyisten pahojen hallitusten ja hänen lopullisen aikomuksensa suhteen toimeenpanna parempi [298] hallitus, kun nämä valtakunnat hänen johtavan kaitselmuksensa alaisina ovat tehneed sen tehtävän, jota varten ne ovat sallitut, on Jumala antanut meille profeettojensa kautta suurenmoisia kuvasarjankaltaisia esityksiä »tämän maailman valtakunnista» ja, kehoittaakseen meitä, on hän osoittanut joka kerran niiden kukistuimisen oman vanhurskaan ja iankaikkisen valtakuntansa perustamisen kautta Messiaan, Rauhan Ruhtinaan, hallituksen alaisena.

Daniel's Four Universal Kingdoms

     Kun nyt luomme silmäyksen näihin profeetallisiin näkyihin, niin muistakaamme, että ne alkavat Babylonin valtakunnasta, Israelin valtakunnan, Herran esikuvallisen valtakunnan, kukistamisen ajasta.

Nebukadneesarin nÄky maailman valtakunnista

     Niiden asiain joukossa, jotka »ovat kirjoitetut meille opiksi» jotta meillä, joille on annettu määräys olla kuu liaisia oleville hallituksille »Raamatuista saatavan kärsivällisyyden ja lohdutuksen kautta olisi toivo»  (Room. 15: 4; 13: 1), on Nebukadneesarin uni ja sen jumalallinen selitys profeetan kautta. — Dan. 2: 31 – 45.

  Nebuchadnezzar’s Prophetic Dream of the Four Universal Empires

Gold Head =  Babylon Silver Arms & Breast =  Medo-     Persia Brass Belly & Thighs =  Greece Iron Legs =  Rome Stone = God's Kingdom

Four Universal Empires

     Se, joka on tutkinut historiaa, voi maan päällä muodostuneitten pienempien valtakuntien joukosta helposti havaita ne neljä, joista Daniel edellä mainitulla tavalla kertoi.  

      Näitä kutsutaan maailmanvalloiksi. — 1) Babylon, kultainen pää (v. 38); 2) Medo-Persia, joka voitti Babylonin, hopeinen rinta; 3) Kreikka, joka voitti Persian, vaskinen vatsa; ja 4) Rooma, vahva valta, sääret raudasta ja jalat savella sekoitetusta raudasta.  

      Kolme näistä valloista oli sortunut, ja neljäs, Rooma, hallitsi maailmaa silloin kun Vapahtajamme syntyi, kuten luemme: »Keisari Augustukselta lähti käsky, että koko maailma oli verolle pantava.» — Luuk. 2: 1.

    [300] Rautainen valtakunta, Rooma, oli eittämättömästi vahvin ja pysyi pystyssä kauemmin kuin sen edellä olleet valtakunnat.  Itse asiassa Rooman vallan olemassaola jatkuu vielä Euroopan eri valtoina.  Sen jakautumista esitti kuvan kymmenen varvasta.  Jaloissa oleva raudan kanssa sekoitettu savianes esittää kirkon ja valtion sekoitusta.  

      Tätä sekoitusta kutsutaan Raamatussa »Babyloniksi», sekaannukseksi.  Kuten kohta näemme, kuvaa kivi Jumalan totista valtakuntaa, ja Babylon toi sen sijalle, kiven jäljennöksen, nimittäin savea, jonka se on yhdistänyt Rooman [rauta]-valtakunnan murtuneitten osien kanssa.  

      Ja tämä sekava järjestelmä — kirkko ja valtio —nimiseurakunta yhtyneenä tämän maailman valtakuntiin, mitä Herra kutsuu Babyloniksi, sekaanukseksi, julkeaa kuitenkin kutsua itseään kristikunnaksi — s. o. Kristuksen valtakunnaksi.

      Daniel selittää: »Ja että näit raudan saveen sekoitetuksi, se merkitsee, että siinä tapahtuu sekoitus ihmisen siemenellä [seurakunnan ja maailman sekoitus — Babylon], mutta että osat eivät pysy kiinni toisissana, niinkuin ei rautakaan sekaannu saveen.»  

      Ne eivät voi yhtyä täydelleen.  »Mutta niiden kuningasten [noiden varpaita esittävien valtakuntien, noiden niin kutsuttujen ’kristillisten valtakuntien’ eli ’kristikunnan’] päivinä on taivaan Jumala perustava valtakunnan, joka ei ikinä kukistu, ja jonka hallistusta ei jätetä toiselle kansalle.  Se on murentava ja lopettava kaikki nämä muut valtakunnat, mutta on itse pysyvä iankaikkisesti.»  — Dan. 2: 43, 44.

     Daniel ei koskettele tässä aikaa, jolloin nämä pakanahallitukset päättyvät.  Sen löydämme muualta; mutta kaikki ennustetut asianhaarat viittaavat siihen, että loppu on nyt lähellä, niin, oven edessä.  Paavilaisuus on kauan väittänyt olevansa se valtakunta, jonka taivaan Jumala on luvannut perustaa, ja että se tämän ennustuksen täyttämiseksi on todellakin murskannut ja hävittänyt kaikki muut valtakunnat.  

      Oikea asianlaita on kuitenkin se, että nimiseurakunta on ainoastaan [301] liittynyt maallisiin valtoihin, kuten savi rautaan, eikä paavilaisuus ole milloinkaan ollut Jumalan todellinen valtakunta, vaan se on ollut ainoastaan jäljennös siitä.  Voimakkain todistun siitä, että paavilaisuus ei murskannut eikä hävittänyt näitä maallisia valtakuntia, on se että ne ovat vielä olemassa.  

      Ja nyt, kun savi on tullut vanhaksi ja »hauraaksi» se alkaa menettää sitovan voimansa, ja raudassa ja savessa huomataan taipumus irtaantumiseen, ja ne pirstoutuvat pian, kun niihin sattuu »kivi», todellinen valtakunta.

    Jatkaen selitystä sanoo Daniel: 

»Sillä näithän kiven lohkeavan vuoresta ihmiskäsittä ja murentavan raudan, vasken, saven, hopean ja kullan.  Suuri Jumala on ilmoittanut kuninkaalle, mitä vastaisuudessa on tapahtuva; ja uni on tosi, ja sen selitys luotettava.» — Värssy 45.

     Vuoresta lohkaistu kivi, joka särkee ja hävittää pakanavallat, esittää totista Suerakuntaa, Jumalan valtakuntaa.  Evankeliumikautena erottaa ja muodostaa tämän »kiv»-valtakunnan tulevaista asemaa ja suuruutta varten — ei ihmiskäsi, vaan totuuden valta eli henki Jehovan näkymättömän voiman kautta. 

      Kun se on täydellinen, kun se on kokonaan hakattu, niin se särkee ja hävittää tämän maailman valtakunnat.  Herramme Jeesus ei tullut hukuttamaan ihmisten elämää, vaan pelastamaan sitä. — Joh. 3: 17.

      Todellisuudessa ei kivestä tullut kuitenkaan vuorta, ennenkuin se oli murskannut kuvapatsaan, ja samalla tavalla tulee Seurakunta varsinaisessa merkityksessä siksi valtakunnaksi, joka täyttää koko maan, kun »Herran päivä», »kansojen vihan päivä» eli »ahdistuksen aika» on ohitse, jolloin tämä valtakunta on perustettu ja kaikki muut vallat ovat alistetut sen iohtoon. 

Danielin nÄky maan hallituksista

     Nebukadneesarin unessa näemme maan valtakunnat, maailman näkökannalta katsottuina, kuivattuina inhimillisessä kirkkaudessa, suuruudessa ja vallassa, vaikka me samalla näemmekin viittauksen niiden kukistumisesta ja lopullisesta hävityksestä, koska kulta muuttuu raudaksi ja saveksi.

 
Emperor Diocletian (245-313 A.D.)

      Maailma ylistää sekä kirjoissa että runoissa tämän kuvapatsaan suuria ja menestyksellisiä sankareita, Aleksanteria, Caesaria, Bonapartea ja muita, joiden suuruus näkyi heidän lähimmäistensä surmaamisessa, ja jotka tekivät vallanhimossaan miljoonia leskiksi ja orvoiksi.  

      Ja sellainen on vieläkin se henki, joka on vallalla noisaa kuvan »kymmenessä varpaassa», niinkuin me näemme [303] sen nykyään niiden miljoonia miehiä käsittävissä järjestetyissä sotajoukoissa, jotka ovat asestetut nykyisen nerokkaisuuden kaikkein perkeleellisimmillä keksinnöillä toistensa surmaamiseksi vallassa olevien käskystä.

      Vaikka muutoksesta johtuukin vähäksi aikaa hätää ja vaikeuksia, kantaa se lopulta vanhurskauden rauhallisia hedelmiä.

 Daniel sanoo:

      Kuten nämä valtakunnat näyttävät meidän mielestämme kurjilta ja petomaisilta, niin esitettiin hänellekin nämä neljä maailmanvaltaa neljänä suurena ja ahnaana petona.  Ja hänen silmissään oli Jumalan tuleva valtakunta (kivi) suhteellisesti suurempi kuin mitä Nebukadneesar näki.

Four Great Beasts

    Kolmen ensimmäisen eläimen (Babylonin, jalopeuran, Persian, karhun, ja Kreikan, pantterin) yksityiskohdat päineen, jalkoineen, siipineen j. n. e. me sivuutamme, [304] koska ne ovat vähemmän tärkeitä nykyiselle tutkimuksellemme kuin neljännen eläimen, Rooman valtakunnan, lähmmät ominaisuudet.

The Roman Empire,
Dreadful and Terrible Shown

     Neljännestä eläimestä, Rooman valtakunnasta, sanoo Daniel:

»Sen jälkeen näin minä yöllisissä näyissä neljännen pedon, joka oli pelättävä ja väkevä ja erittäin voimallinen . . . ja sillä oli kymmenen sarvea.  Minä tarkastin sarvia, ja katso, uusi pieni sarvi puhkesi niiden keskeltä, ja kolme edellistä sarvea revittiin sen tieltä pois, ja katso, sillä sarvella oli silmät niinkuin ihmisen silmät ja suu, joka puhui röyhkeitä sanoja.»  Dan. 7: 7, 8.

     Tässä osoitetaan meille Rooman valtakunsta.  Kymmenen sarvea esittää niitä osia, joihin se jakaantui, sarven kuvatessa voimaa.  Pieni sarva, joka kasvoi näiden kymmenen joukosta ja anasti kolmelta edellämainitulta vallan ja hallitsevan aseman, kuvaa Rooman kirkon, paavikunnan eli paavi-sarven pientä alkua ja asteettaista kasvamista voimassa.  

The three horns of the Roman Empire

The "Little Horn"

     Tälle neljännelle pedolle, joka esittää Roomaa, ei Daniel anna miltään erityistä nimeä.  Kun  toiset kuvataan jalopeuran, karhun ja panutterin kaltaisiksi, niin oli neljäs eläin niin petomainen ja kauhea, ettei mitään eläintä maan päällä voinut verrata siihen.  Apostoli Johnannes, joka eräässä näyssään näki tämän saman kukvaannollisen pedon (hallituksen), ei myöskään voi loytää mitään nimeä,  jolla hän kuvaisi sitä, ja hän antaa sille lopuksi useampia.  

1) Se seika, että Roomaa kutsutaan »perkeleeksi», ei mitenkään todista henkilollisen perkeleen olemassaoloa vastaan, pikemmin päinvastoin.   Koska löytyy eläimiä, joilla on jalopeuran, karhun ja pantterin tunnetut ominaisuudet, niin verrataan hallituksia niihin; samalla tavalla, koska löytyy Perkele tunnettuine luonteenominaisuuksineen, niin verrataan neljättä valtakuntaa häneen.

     Paavin sarven vallan hävittäminen tapahtuu kuitenkin ensin.  Sen vallan ja vaikutuksen väheneminen alkoi silloin, kun Napoleon antoi viedä paavin vankina Ranskaan.  Kun ei paavien kiroukset eikä heidän rukouksensa voineet vapauttaa heitä Napoleonin vallasta, selvisi kansoille, että paavien väitteet jumalallisesta vallasta ja oikeudesta olivat perusteettomit.  Sen jälkeen sen maallinen valta vaipui nopeasti, kunnes Viktor Emmanuel asasti syyskuussa 1870 sen viimeiset jätteet.

     Siitä huolimatta jatkoi sarvi koko tänä aikana, jolloin sen valta väheni vähenemistään, julkeata pilkkaamistaan.  Sen viimeiset suuret sanat lausuttiin v. 1870.  Silloin, ainoastaan muutama kuukausi ennen sen kukis-[306]tumista, paavit julistettiin erehtymättömiksi.  Kaikkiu tämä mainitaan ennustuksessa:

»Minä katselin [sen jälkeen kuin sarvi oli tuom ttu, kun sen tyhjäksi tekeminen oli alkanut], niiden suurten sanain äänen tähden, jotka se sarvi puhui.» — Dan. 7: 11.

»Minä katselin siksi kunnes peto tapettiin ja sen ruumis hävitettiin ja heitettiin palavaan tuleen.»

     Tappaminen ja polttaminen ovat kuvia sanioinkuin peto itsekin ja merkitsevät täydellistä ja toivotonta tuhoamista.  12:nnessa värssyssä osoittaa profeetta eron neljännen pedon lopun ja sen edeltäjäin lopun välillä.  Nämä kolme (Babylon, Persia ja Kreikka) menettivät toinen toisensa jälkeen valtansa, lakkasivat olemasta maailmanvaltoja, ilman että niiden kansallinen olemassaolo heti loppui.  

     Kreikailla ja Persialla on jonkun verran vielä eloa itsessään, vaikkakin monta pitkää vuosisataa on kulunut siitä, kun maailman valta otettiin sen käsistä.  Niin ei tapahdu Roomalle, joka on neljäs ja viimeisnen näistä eläimstä.  Se menettää elämän ja vallan samalla kertaa, ja hävitetään täydelleen, ja toiset katoavat sen kanssa. — Dan. 2: 35.

»Katso, taivaan pilvien kanssa tuli ihmisen pojan kaltainen ja läheni iältänsä vanhaa, ja vietiin hänen eteensä.  Ja hänelle [Kristukselle — Päälle ja ruumiille] annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, sukukun-[307]nat ja kielet pavelivat häntä; hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lopu, eikä hänen valtakuntaansa hävitetä.»

Tämä merkitsi enkelin selityksen mukaan, että

»valtakunta, valta ja kaikkien taivaan alla olevien valtakuntient voima annetaan Korkeimman pyhien kansalle; hänen valtakuntansa on iankaikkinen valtakunta, ja kaikki vallat palvelevat ja tottelevat häntä». — Dan. 7: 13, 27.

     Suorittaakseen tämän suuren tehtävän on pakanahallitusten kukistuminen ensi sijassa välttämätön, sillä »tämän maailman valtakunnat» ovat yhtä vähän kuin »tämän maailman ruhtinaskaan» halukkaita vapaaehtoisesti antautumaan, vaan niiden täytyy tulla sidotuiksi ja voimalla pakoitetuiksi.  

     Ja niin on kirjoitettu:  »Sitomaan heidän kuninkaitansa köysiin ja heidän jaloimpiansa rautakahlehin, pannaksensa toimeen heitä kohtaan jo kirjoitetun tuomion — tämä on kunnia kaikille hänen pyhillensä» (engl. käänn.). — Ps. 149: 8, 9.

Thy Kingdom Come

     Kun siten tarkastamme nykyisiä hallituksia Herran ja profeetta Danielin kannalta ja ajattelemme niiden ryöstön- ja hävittämisen haluista, petoeläimen kaltaista, itsekästä luonnetta, niin emme voi muuta kuin sydämestämme ikävöidä näiden pakanahallitusten loppua, ja me katsomme ilomielin sitä siunattua aikaa kohti, jolloin tämän aikakauden voittajat ovat koroitetut Päänsä kanssa valtaistuimelle hallitsemaan, siunaamaan ja ennalleenasettamaan huokaavan luomakunnan. Todellakin voivat kaikki Jumalan lapset rukoilla Herransa kanssa:

»Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi maassakin niinkuin taivaassa.»

God’s kingdom is to be inaugurated before the kingdoms of this world fall.

     Ja samoin kuin toistenkin on sen täytynyt saada nääräyksensä, valtuutuksensa, täytynyt tulla »perustetuksi» ennenkuin  se voi käyttää valtaansa sen pedon eli valtakunnan murskaamiseksi ja tuhoamiseksi, joka on ollut sitä ennen.  

Miten sattuvat ovatkaan profeetan sanat: »Mutta niiden kunningasten päivinä [kun niillä vielä on valta] on taivaan Jumala perustava valtakunnan [jolla on voima ja valtuus].»  Ja kun se on perustettu, »murenon itse pysyvä iankaikkisesti».  (Dan. 2:  44)  

     Tästä seuraa, että odotimmepa Jumalan valtakuntaa milloin tahansa, meidän täytyy luonnollisesti olettaa, että se on perustettu, ennenkuin tämän maailman valtakunnat kukistuvat, sekä että niiden kukistuminen johtuu sen voimasta ja vaikutuksesta.

Satan’s power has not been absolute.

 
Emperor Hirohito

 
Benito Mussolini

Nykyiset hallitukset katsottuna toiselta  nÄkokannalta

     Luojalla, Jehovalla, oli ja on aina korkein oikeus maailman hallitsemiseen, huolimatta siitä kenen hän sallii eli valtuuttaa johtamaan asioita hänen hallituksensa alaisena.  Niiden epätäydellisyyksien ja puutteiden vaikutuksesta, jotka johtuivat Aadamin uskottomuudesta kaikkien kunningasten Kuningasta kohtaan, hän tuli plian heikoksi ja avuttomaksi.  

     Hallitsijana hän alkoi menettää sitä valtaa, jolla hän tahtonsa voimalla kykeni hallitsemaan ja tekemään alamaisikseen itseään alemman eläinmaailman.  Hän menetti myöskin herrautensa itsensä suhteen, niin että kun hän tahtoi tehdä hyvää, niin häntä esti hänen heikkoutensa, ja paha takertui kiinni häneen.  Hyvää, jota hän tahtoi, hän ei tehnyt, ja pahaa, jota hän ei tahtonut, hän teki.

     [309] Vaikka emme yritäkään puolustaa sukuamme, niin tunnemme kuitenkin myötätuntoa sen tuloksetonta yritystä kohtaan hallita itseään ja pitää huolta hyvinvoinnistaan.  Ja jotakin voidaan sanoa siitä menestyksestäkin, joka maailmalla tässä suhteessa on ollut.  Vaikka näiden petomaisten hallitusten todellinen luonne onkin ilmeinen, ovat ne kuitenkin, vaikka turmeltuneina olleet paljon paremmat kuin jos ei olisi ollut mitään hallitusta — paljon paremmat kuin laittomuus ja väkivalta.  

     Vaikka laittomuus olisi ollut todennäköisesti »tämän maailman ruhtinaalle» hyvin mieluista, ei se kuitenkaan olisi mielyttänyt hänen alamaisiaan.  Hänen valtansa ei ole rajaton, vaan se on rajoitettu hänen kykyynsä toimia ihmissuvun kautta, ja hänen valtiotaitonsa täytyy huomattavassa määrässä mukautua ihmisten ajatusten, himojen ja ennakkoluulojen mukan.

      Ihminen halusi Jumalasta riippumatonta itsehallitusta, ja kun Jumala salli hänen yrittää sitä, käytti Saatana tilaisuutta laajentaakseen vaikutustansa ja valtaansa.  Täten joutui ihminen, unohtamalla Jumalan (Room. 1: 28), tämän viekkaan ja mahtavan, vaikka näkymättömän vihollisen vaikutuksen alaiseksi, ja sentähden on ihmisen täytynyt taistella siitä asti niinhyvin Saatanan hyökkäyksiä kuin omia heikkouksiaankin vastaan.

Mankind’s governments try to promote justice.

Where justice has been ignored, revolutions have resulted.

Joseph Stalin

     Missä määrin tämä on onistunut, on toinen asia, mutta sitä ovat kaikki hallitukset väittäneet tahtovansa ja se on ollut hallittavien kansojen päämääränä, kun ne ovat alistuneet näiden hallitusten johtoon ja [310] tukeneet niitä.  

     Ja missä vanhurskauden vaatimuksen suhteen on oltu liian huolimattomia, ovat joukot joko olleet sokaistut tai harhaan johdetut niiden suhteen, tai ovat myöskin sodat, rauhattomuudet ja vallankumoukset olleet seurauksena.

     Ne huonot työt, joita halpamieliset hirmuvaltiaat ovat tehneet, voitettuaan vala-aseman tämän maailman hallituksessa, eivät johdu näiden hallitusten laeista ja laitoksista, mutta anastettuaan vallan ja käytettyään sitä alhaisissa tarkoituksissa he ovat painaneet hallituksiin tuon petomaisen leiman.  

     Jokaisella hallituksella on suurin osa laeista ollut viisaita, oikeudenmukaisia ja hyviä — lakeja, jotka ovat suojelleet elämää ja omaisuuta, koteja, elinkeinoja ja kauppaa, rangaisten rikoksista j. n. e.  On ollut myöskin tuomiostuimia, joissa ainakin jossain määrin on voinut todeta vanhurskautta, ja kuinka epätäydellisiä oikeuden valvojat lienevätkin on kuitenkin tällaisten laitosten etu ja välttämättömyys ilmeinen.  

     Kuinka puutteellisia tällaiset hallitukset ovatkin olleet, niin olisi ilman niitä yhteiskunnan siveellisisti alemmat ainekset suuremman lukumääränsä perusteela voittanet paremmat, oikeudenmukaisemmat ainekset.

Vladimir Lenin

Adolf Hitler
__________

Human Governments Often Beastly

     Samalla kun meidän täytyy myöntää, että nämä hallitukset ovat olleet petomaisia, mikä johtuu siitä, että valtaan on päässyt suurimmaksi osaksi vääryyttä harjoittavia hallitsijoita Saatanan juonien ja petosten tähden, jotka vaikuttavan ihmisten heikkouksien, turmeltuneitten taipumusten ja mielipitetten kautta, tunnustamme kuitenkin nämä hallitukset langenneen ihmis sukuparun parhaimmiksi ponnistuksiksi hallita itseään.  

     Vuosisadan toisensa jälkeen on Jumala sallinut ihmiskunnan tehdä yrityksiä ja nähdä lopputuoksen niista.  Mutta vuosisatojen ponnistusten jälkeen eivät nykyiset tulokset ole tyydyttävämmät kuin entisetkään maailman historian aikana saavutetut. Tyytymättömyys on tse asiassa yleisempi ja levinneempi kuin milloinkaan [311] enneu, ei sentähden, että sorto ja vääryys olisivat nyt suuremmat, vaan koska ihmisten silmät aukenevat Jumalan järjestyksen mukaisesti tiedon lisääntyessä.

     Tämä yleisen mielipiteen muutos ei ole tapahtunut vähitellen siitä lähtien kuin ihmiset alkoivat hallita tseään, vaan se voidaan humata selvästi korkeinttaan vasta kuudennentoista voidaan huomata selvästi korkeintaan vasta kuudennentoista vuosisadan ajoilta ja tämä muutos on tapahtunut nopeimmin viimeisen viidenkymmenen vuoden kuluessa.  Tämä muutos ei johdu siis kuluneitten aikakausien kokemuksista, vaan se on luonnollinen tulos tiedon lisääntymisestä ja leviämisestä viime aikoina syv en rivien keskuudessa.  

     Valmistukset tiedon yleiseksi levenemiseksi alkoivat kirjapainotaidon keksimisellä noin v. 1440, ja sen jälkeen seurasi kirjojen, sanomalehtien ja aikakauskirjojen moninhertaistuminen.  Tämän keksinnön vaikutus yleiseen valistukseen alkoi tuntua kuudennentoista vuosisadan seuduilla, ja kaikki tunevat sitä seuranneet edistysaskeleet.  Joukkojen yleinen valistus on tullut kansanomaiseksi, ja keksinnöt ja havainnot alkavat olla jokapäväisiä asioita.  

     Tiedon lisääntyminen ihmisten keskuudessa, jonka Jumala on määrännyt, ja joka sattuu hänen määräämänään aikana, on yksi niitä mahtavia voimia, jotka vai-[312]kuttavat nyt Saatanan sitomiseksi — ehkäisten hänen vaikutustaan ja rajoittaen hänen valtaansa tänä »valmistuksen päivänä», jotta Jumalan valtakunta voitaisiin perustaa maan päälle.

Knowledge brings an awakening of self-respect and a realization of rights.

 
Martin Luther King, Jr. 

Rosa Parks

     Luo silmäys kuluneisiin vuosisatoihin, niin näet, miten kansat ovat verellä kirjoittaneet tyytymättömyytensä historian, ja profeetat selittävät, että tiedon lisääntymisestä johtuva vielä yleisempi ja laajakantoisempi tyytymättömyys ilmenee lopulta koko maailmaa käsittävänä vallankumouksena, kaiken lain ja järjestyksen kukistamisessa, jota seuraa laittomuus ja hätä kaikkien kansanluokkien kesuudessa.  

     Mutta tämän sekaannuksen aikana perustaa taivaan Jumala valtakuntansa, joka tyydyttää kaikkien kansojen toivomukset.  Väsyneinä ja alkuloisina omien yritystensä epäonnistumisesta ja saatuaan kokea, että heidän viimeinen ja suurin ponnistuksensa johti ainoastaan laittomuuteen, tervehtivät ihmiset ilolla taivaan herautta ja taipuvat siihen ja hyväksyvät sen voimakkaan ja oikeudenmukaisen hallituksen.  

     Siten antaa ihmisten vaikea asema Jumalalle hyvän tilaisuuden, ja silloin »tulee kaikkien kansojen toivo» (engl. käänn.) — Jumalan valtakunta voimassa ja suuressa kirkkaudessa. — Hagg. 2: 7.

     He kehoittivat Seurakuntaa tottelemaan lakeja ja antamaan arvoa sen palvelijoille heidän virkansa tähden, vaikka he eivät ansaitsisikaan sitä henkilökohtaisesti, maksamaan veronsa, eikä millään tavalla asettumaan [313]  lakeja vastaan (Room. 13: 1 – 7), ellevät ne olleet ristiriidassa Jumalan lain kanssa.  (Ap. T. 4: 19; 5: 29) Herra Jeesus, apostolit ja ensimmäiset kristityt tottelivat lakeja, vaikka he olivatkin erillään tämän maailman halllituksesta ottamatta siihen millään tavalla osaa.

After the death of the Apostles, preaching of the coming kingdom of God was unpopular.

     He ovat taivaan valtakunnan kansalaisia ja perillisiä (Ef. 2: 19), ja heidän tulee sellaisina pitää kiinni ainoastaan sellaisista oikeuksista ja eduista, jotka myönnetään muukaiaisille tämän maailman valtakunnissa.  Heidän tehtavänään ei ole auttaa maailmaa parantamaan nykyistä asemaansa tai olla nykyään missään tekemisissä sen asiotten kanssa. Jokainen yritys tässä suhteessa olisi ainoastaan hukkaan mennyttä ponnistelua.  

     Maailman kulku ja sen loppu ovat selvästi viitoitetut Raamatussa ja kokonaan sen kädessä, joka aikanaan antaa meille Valtakunnan.  Totisen Seurakunnan vaikutus on ja on aina ollut vähäinen — niin vähäinen, ettei se valtiollisessa suhteessa ole merkinnyt mitään. Mutta kuinka suurelta se näyttäneekin, tulee meidän seurata Herramme ja apostolien oppia ja esimerkkiä.  Tietäen Jumalan aikomuksen olevan antaa maailman täysin koettaa kykyään itsensä hallitsemisessa ei Suerakunnan jäsenten tule olla maailmasta, vaikka he ovatkin maailmassa. 

     Pyhät saavat vaikuttaa maailmaan ainastaan erilläänolemisensa kautta, antamalla valonsa loistaa, ja siten nuhtelee totuuden henki maailmaa heidän vaelluksensa kautta.  Rauhallisina, järjestystärakastavina kansalaisina, jotka itse tottelevat ja suosittelevat jokaista oikeudenmukaista lakia, he nuhtelevat laittomuutta ja syntiä sekä viitaa-[314]vat eteenpäin Jumalan luvattuun valtakuntaan ja niihin siunauksiin, joita siinä saadaan odottaa.  

     Eivät he ole sellaisia, jotka omaksuvat yleisen tavan sekaantua valtiolliseen elämään ja maailman kanssa tekemään suunnitelmia vallan saavuttamiseksi tullakseen siten temmatuiksi riitaan, syntiin ja yleiseen alennukseen.  Tällä tavalla tulee Rauhan Ruhtinaan tulevan morsiamen olla ihanassa puhtaudessa hyvän voimana edustamassa Herraansa maailmassa.

     Jos tätä tehdään uskolisesti, niin ei jää aikaa eikä ole haluakaan sekaantua nykyiseen valtiolliseen elämään.  Herralla ei ollut siihen aikaa ei myöskään apostoleilla.  Samoin ei myöskään pyhillä jotka seuraavat heidän esimerkkiään ole siihen aikaa.

The Pope crowning Charlemagne

     Mutta muutamat tahtoivat parantaa Jumalan suunnitelmaa ja valmistaa Seurakunnalle suotuisan aseman maailmaasa kärimysten asemasta.  Tämä onnistui ykhtymällä maalliseen valtaan.  Tuloksena tästä kehittyi paavikunta, josta aikojen kuluessa tuli kansojen hallitsija ja kuningatar. — Ilm 17: 3 – 5; 18: 7.

     Tällaisen valtiotaidon kautta muuttui kaikki.  Kärsimysten asemasta tuli kuknnia, nöyryyden asemasta ylpeys, totuuden asemasta harhaopit, vainon asemasta se alkoi itse vainota niitä, jotka tuomitsivat sen uuden, epäokeutetun kunnia-aseman.  

     Se alkoi kohta keksiä uusia järjestelmiä ja viisasteluja vanhurskauttaakseen menettelytapansa, pettäen ensin itsensä ja sitten kansat [315] sillä uskolla, että Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta oli tullut, ja Kristusta,

      Kunningasta, edusti hänen paavinsa, jotka Kristuksen maaherroina hallitsivat maan kunningkaita.  Vaatimuksillaan onnistui sen pettää koko maailma.  Se »juovutti» harhaopeillaan kaikki kansat (Ilm. 17: 2), ja aiheuttaakseen pelkoa se opetti, että iankaikkinen vaiva odotti kaikkia niitä, jotka vastustivat sen vaatimuksia.  Kohta sen julistukset ja kuviteltu valtuutus kruunasi tai eroitti Euroopan kuninkaat.

     Vaikka uskonpuhdista at hylkäsivät monta paavivallan vaatimusta kirkolliseen tuomitsemisoikeuteen y. m. nähden, pitivät he kuitenkin kiinni siitä kunniasta, jonka maan kuninkaat olivat liittäneet kristillisyyteen.  Siten joutuivat uskonpuhdistajat samaan eksytykseen.  He harjoittivat yksinvaltiutta nimittäessään ja vahvistaessaan kunninkaita ja hallituksia seka antaessaan nille »kristittyjen valtakuntien» eli Kristuksen valtakunnan nimen.  

     Siten saamme aikanamme usein kuulla tuon arvoituksenkaltaisen nimityksen »kristillinen maailma» — joka evankeliumin totisten periaateitten valossa on todellakin arvoitus.  Herramme sanoi oppilaistaan: »He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään ole maailmasta.» Ja Paavali kehoittaa meitä, sanoen:  »Älkää muodostautuko tämän maailmanajan mukaan.» — Joh. 17: 16; Room. 12: 2.

     Jumala ei hyväksynyt milloinkaan sitä, että näitä valtakuntia kutsuttiin Kristuksen nimellä.  Nimiseurakunnan pettäminä nämän kansat purjehtivat väärällä lipulla, esiintyen sinä, mitä ne eivät ole.  Näiden valtakuntien ainoa oikeutus, kansan tahtoa lukuunottamatta, riippuu siitä rajoitetusta  myönnytyksestä, jonka Jumala ilmoitt Nebukadneesarille — kunnes hän tulee, jolle herraus kuuluu.

Improper Union of Church
and Governments

     Toinen arveluttava vahinko, joka on johtunut tästä eksytyksestä, on se, että Jumalan lasten huomio sen kautta on poistunut luvatusta taivaan valtakunnasta, ja he ovat joutuneet sopimattomalla tavalla antamaan tunnustusta ja liian suurta luottamusta tämän maailman valtakunnille ja ovat tehneet melkein hedelmättömiä yrityksiä oksastaakseen uskonnon puhtautta ja siveyttä näihin kuriin maallisiin runkoihin, niin että evankeliumi totisesta valtakunnasta ja niistä toiveista, jotka muodestavat sen ytimen, ovat tulleet laiminlyödyiksi.  

     Tämän petoksen vaikutuksesta ovat muutamat hyvin halukkaita yhdistämään Jumalan nimen Yhdysvaltain perustuslakehin, jotta näistä sen kautta tulsi kristillinen kansa.  Reformeeratut prebyteriaanit ovat vuosikausia kieltäytyneet tässä hallituksessa äänestyksestä ja virkaanastumisesta, koska se ei ole Kristuksen valtakunta.  Täten tunnustavat he kristityn sopimattomuuden ottaa osa muiden maiden hallituksiin.   

     Meitä miellyttää suuresti tämä ajatus, mutta ei niin, että tulisimme siihen lopputulokseen, että missä vaan Jumalan nimi esiintyy perustuslaissa, se muuttaisi tämän maailman valtakunnan Kristuksen valtakunnaksi, antaen heille oikeuden siinä äänestää ja astua virkaan.  

     Oi, miten mieletöntä!  Miten suuri onkaan se petos, jolla »porttojen äit» on juovuttanut kaikki kansat!  (Ilm. 17: 2, 5)  Väitetään, että Euroopan vallat siirtyivät samalla tavalla Saatanalta Kristusselle ja tulivat siten »kristityiksi valtioksi».

     Jos vaan voidaan käsittää, että sekä parhaimmat että huonoimmat maan valtakunnat ovat »tämän maailman [317] valtakukuntia», joiden Jumalan suoma valta-aika on loppunut, jotta ne jättäisivät tilan määratylle seuraajalleen, Messiaan valtakunnalle, viidennelle maailman vallalle (Dan. 2: 44; 7: 14, 18, 27), niin lujittuu totuus, ja paljon eksytystä haviää.

     Siten pakoitetaan heidät usein assettumaan sortajain puolelle ja taistelemaan oikeuden sekä vapauden asemesta tämän maailman ruhtinaan ja valtakuntien puolesta, sen sijaan että he asettuisivat Kristuksen tulevan totisen valtakunnan puolelle. — Ilm. 17: 14; 19: 11 – 19.

     Heidän vakaumuksensa johtaa heidät sitä väkivaltaisempaan menettelyyn, kun he huomaavat petoksen, jota on harjoitettu heitä vastaan oikeudenmukaisen Jumalan ja Rauhan Ruhtinaan nimessä.  Itse assiassa alkavat yhä useammaat otaksua että uskonto on ainoastaan petosta, jonka tarkoituksena on maallisen vallan yhteydessä rajoittaa joukkojen vapautta.

Kissing the Pope's toe -- an erroneous application of "kiss the  Son" [God's Anointed Son]. 
Rulers of earth are to repent to avoid God's anger.

     Niistä, jotka turhaan koettavat pitää kiinni menneestä herraudesta, kun valta on annettu hänelle, jolle se oikeudenmukaisesti kuuluu, puhuu Herra, antaen heidän ymmärtää, että he taistelevat häntä vastaan — taistelua, jossa he varmasti joutuvat alakynteen.  Hän sanoo:

     »Miksi pakanat pauhaavat, ja kansat turhia aikovat?  Maain kuninkaat nousevat, ja päämiehet keskenänsä neuvoa pitävät Herraa ja hänen Voideltuansa vastaan [sanoen]: ’Katkaiskaammee heidän siteensä ja heittäkäämme päältämmee heidän köytensä’. 

     Joka taivaissa asuu, nauraa heitä; Herra pilkka heitä.  Sitten hän puhuu heille vihassansa ja kiivaudessansa peljätää heitä [sanoen]: ’Mutta minä asetin Kuninkaani Siionille, pyhälle vuorelleni’ . . .  Nyt, te kuninkaat, siis ymmärtäkää, ja te maan tuomarit antakaa itseänne kurittaa [neuvoa].  

     Palvelkaa Herraa pelolla ja iloitkaa vavistuksella.  Antakaa suuta Pojalle [tulkaa Pojan, Jumalan Voidellun ystäviksi], ettei hän vihastuisi, ettekä hukkuisi tielle, sillä hänen vihansa syttyy pian.  Mutta autuaita ovat kaikki, jotka hänen turvaavat». — Ps. 2: 1 – 6, 10 – 12.