Judg8Fin

	»HÄN (Jumala) on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt» — »Jeesuksen Kristuksen, joka on vanhurskaus». »Sillä Isä ei myöskään tuomitse ketään, vaan hän on antanut kaiken tuomion Pojalle.» — Ap. T. 17:31; 1 Joh. 2:1; Joh. 5:22.
	Tuomiopäivän suhteen vallitsee hyvin häilyvä ja epämääräinen käsitys. Yleisesti vallalla oleva käsitys on se, että Kristus tulee maan päälle, istuen suurella valkoisella valtaistuimella, sekä että hän kutsuu eteensä pyhät ja syntiset järjestetyissä riveissä tuomitakseen heidät suurten luonnonvoimain järkytysten vallitessa, joihin kuuluu maanjäristykset, itsestään aukeavat haudat, halkeavat kalliot ja kukistuvat vuoret; että vapisevat syntiset kutsutaan iankaikkisten tuskien syvyydestä kuullakseen syntiensä toistamisen, ainoastaan sentähden, että heidät jälleen vietäisiin iankaikkiseen ja säälimättömään kadotukseen; ja että pyhät kutsutaan taivaasta olemaan kadotukseen tuomittujen kurjuuden ja epätoivon todistajina, itse saadakseen sitävastoin kuulla oman asiansa ratkaisun ja palatakseen sen jälkeen takaisin. Tämän vallitsevan käsityksen mukaan saivat kaikki tuomionsa ja palkkansa kuolemassa; ja kysymyksessä oleva tuomio, [176] jota erotuksen vuoksi kutsutaan tavallisesti viimeiseksi tuomioksi, on ainoastaan edellisen tuomion toistaminen, mutta ei missään ymmärrettävässä tarkoituksessa, koska väitetään, että lopullinen ja järkähtämätön päätös langetetaan kuolemassa.
Is the Day of Judgment a 24-hour day?	Koko tämä aika, joka otaksutaan olevan määrätty tätä hämmästyttävää tuhansien miljoonien tuomitsemista varten, on kaksikymmentä neljä tuntia eli vuorokausi. Äskettäin pidetty esitelmä eräässä Brooklynin kirkossa ilmaisi tämän yleisen käsityksen mainitusta asiasta. Siinä tahdottiin antaa seikkaperäinen selonteko kaikesta, mitä tuomiopäivänä tapahtuu, mikä tuomio esitettiin päättyvän yhden kirjaimellisen päivän kuluessa.
Figurative language Parable of the Sheep and Goats	Tämä on hyvin kypsymätön käsitys ja aivan ristiriidassa hengen elähyttämän sanan kanssa. Se on saatu tulkitsemalla Jeesuksen vertaus lampaista ja vuohista liian kirjaimellisesti. (Matt. 25:31-46) Tämä valaisee, miten kirjaimellinen selitys on mahdoton sovittaa kuvakieleen. Vertaus ei ole koskaan täsmällinen esitys, vaan se valaisee ainoastaan totuutta sellaisten asioitten kautta, jotka ovat monessa suhteessa sen kaltaiset. Jos tämä vertaus olisi kirjaimellinen esitys tavasta, jolla tuomio tapahtuu, niin se tarkoittaisi lampaita ja vuohia kirjaimellisesti, aivan kuten sanat kuuluvat, eikä lainkaan ihmiskuntaa. Tarkastakaamme nyt niin hyvin raamatunmukaisempaa kuin järkevämpääkin esitystä suuren tuomiopäivän työstä ja sen tuloksista, jonka päivän Jumala on määrännyt, ja jonka järjen ja raamatunmukaisen lopputuloksen kanssa kaikkien vertauksien ja kuvien täytyy sopia yhteen, niinkuin todella onkin.
Judgment includes a trial, and a decision based on the trial.	Sana tuomio ei merkitse ainoastaan yksinkertaista päätöksen julistamista. Se sisältää yhtähyvin tutkimuksen kuin tähän tutkimukseen perustuvan päätöksenkin. Tämä ei koske ainoastaan suomalaista sanaa tuomio, vaan myöskin kreikkalaista sanaa, josta se on käännetty.
"Day" can represent a period of time.	[177] Vaikka sanaa päivä käytetäänkin tavallisesti merkitsemään aikaa, joka sisältää kaksitoista tai kaksikymmentä neljä tuntia, niin se merkitsee itse asiassa niinhyvin Raamatussa kuin tavallisessakin käytännössä mitä määrättyä tai erityistä ajanjaksoa tahansa. Niin me puhumme esimerkiksi Nooan päivästä, Lutherin päivästä, Washingtonin päivästä; ja siten kutsuu Raamattu koko luomista päiväksi — sillä me luemme »siitä päivästä, jolloin Herra Jehova teki maan ja taivaan» (1 Moos. 2:4, engl. käänn.) — pitkäksi määrätyksi ajanjaksoksi. Edelleen luemme »kiusauksen päivästä korvessa», joka kesti neljäkymmentä vuotta (Hebr. 3:8, 9), »pelastuksen päivästä» (2 Kor. 6:2), samoin »koston päivästä», »vihan päivästä» ja »hädän päivästä» — kaikki puheenparsia, joita on käytetty neljäkymmenvuotisesta ajanjaksosta juutalaisen aikakauden lopussa ja samankaltaisesta hädän ajasta evankeliumikauden lopussa. Jälleen luemme »Kristuksen päivästä», »tuomion päivästä» ja »hänen päivästään» — jotka ovat samoja nimityksiä, joita käytetään tuhatvuotiskaudesta, jolloin Messias hallitsee ja tuomitsee maailman vanhurskaudessa, ja jolloin hän myöntää koetusajan ja langettaa päätöksen. Ja tästä ajasta on kirjoitettu: Hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa ja päivänään näyttävä, kuka on autuas ja ainoa hallitsija, kuningasten Kuningas ja herrain Herra. (Ap. T. 17:31; 1 Tim. 6:15) Sitä otaksumaa, että tuomiopäivä kestäisi ainoastaan kaksitoista tai kaksikymmentä neljä tuntia, kun päivä-sanalle toisissa samankaltaisissa tapauksissa myönnetään laveampi merkitys, on mahdoton käsittää muuten kuin siten, että perimätieto on vaikuttanut asiaan, ilman että sitä on riittävästi todistettu tai tutkittu.
There is more than one Judgment Day in the Scriptures.	Jos huolellisesti tutkitaan täydellisen raamatunoppaan avulla tuomiopäivää ja otetaan huomioon se työn laatu ja paljous, joka tänä aikakautena suoritetaan, niin havaitaan pian tavallinen käsitys mahdottomaksi [178] ja välttämättömäksi käsittää päivä-sana laveammassa merkityksessä.
The world’s first Judgment Day was in Eden.	Samalla kun Raamattu puhuu suuresta tuomion eli koetuksen päivästä tulevaisuuteen kuuluvana ja osoittaa, miten ihmissuvun suuri enemmistö koetellaan ja lopullisesti tuomitaan sinä päivänä täydelleen, opettaa se myöskin, että on ollut muitakin tuomiopäiviä, jolloin on koeteltu määrättyjä valittuja luokkia. Ensimmäinen suuri tuomio [koetus ja päätös] tapahtui alussa, Eedenissä, kun koko ihmissuku, edustettuna sen päässä Aadamissa, koeteltiin Jumalan edessä. Tämän koetuksen tuloksena julkaistiin päätös: rikoksellinen, tottelematon, arvoton elämään! ja sitä seurasi kuoleman rangaistus…»sinun on kuolemalla kuoltava». (1 Moos. 2:17) Ja täten »kaikki kuolevat Aadamissa». Koetusaika Eedenissä oli maailman ensimmäinen tuomiopäivä, ja tuomarin (Jehovan) päätöstä on siitä pitäen sovellutettu.
Every funeral procession demonstrates the death sentence. Death is like a sleep; Resurrection is like an awakening. "Lazarus, Come Forth!"	Jumalan viha ilmenee taivaasta kohdatakseen kaikkea vääryyttä. Se nähdään jokaisessa ruumissaatossa. Jokainen hauta todistaa sitä. Se havaitaan jokaisessa tuskassa ja kivussa, jonka me tunnemme, mikä kaikki on seuraus ensimmäisestä koetuksesta ja tuomiosta — Jumalan vanhurskaasta tuomiosta, että me olemme arvottomat siihen elämään ja niihin siunauksiin, jotka oli aiottu ihmiselle, niin kauan kuin hän oli tottelevainen ja säilytti Jumalan kuvan. Mutta ihmissuku on lunastettu tuomiosta ja ensimmäisesta koetuksesta yhden kaikkien puolesta uhratun uhrin kautta, jonka suuri Lunastaja antoi. Kaikki ovat lunastetut haudasta ja kuolemasta — hävityksestä — jota ei tämän lunastuksen valossa enää voi pitää kuolemana sanan täydessä, iankaikkisesti kestävässä merkityksessä, vaan pikemmin tilapäisenä unena, koska Elämänantaja, joka on lunastanut kaikki, herättää kaikki tuhatvuotispäivän aamuna. Ainoastaan Seurakunta, uskovaiset Kristuksessa, ovat vielä missään suhteessa vapautetut tai [179] »paenneet» tästä alkuperäisestä tuomiosta ja rangaistusmääräyksestä; heidän vapautuksensa siitä ei ole kuitenkaan vielä todellinen, vaan ainoastaan laskettu uskon kautta. Ainoastaan *»toivossa* me olemme pelastetut». Meidän todellinen vapautumisemme tästä kuoleman tuomiosta (johon Aadamissa olemme joutuneet, ja josta pakenemme menemällä Kristukseen) tulee osaksemme täydellisesti vasta ylösnousemuksen aamuna, kun meidät ravitaan herätessämme Lunastajamme kaltaisuuteen. (Ps. 17:15; 1 Joh. 3:2) Mutta se seikka, että me, jotka olemme tulleet tuntemaan Jumalan armorikkaan sunnitelman Kristuksessa, olemme »paenneet tässä maailmassa [vielä] vallitsevaa turmelusta»**, ei mitenkään todista, ettei toisilla olisi tulevaisuudessa toivoa pakenemiseen, vaan pikemminkin päinvastoin, sillä me olemme Jumalan luomien esikoiset. Meidän pakomme kuolemasta Aadamissa elämään Kristuksessa on ainoastaan esimaku siitä vapautuksesta, joka tulee jokaisen osaksi, joka tahtoo vapautua katoavaisuuden orjuudesta, kuolemasta elämän vapauteen, joka kuuluu kaikille, jotka Jumala tunnustaa lapsikseen. Kaikki, jotka tahtovat, voivat vapautua kuolemasta elämään riipumatta niistä luonnon eroavaisuuksista, jotka Jumala on valmistanut lapsilleen eri olemassaolotasoissa. Evankeliumiaika on elämän tai kuoleman koetuspäivä niille, jotka ovat kutsutut Jumalan luontoon.
Another Judgment Day has been provided.	Mutta Jumala on määrännyt päivän, jolloin hän on tuomitseva maailman. Kuinka se on mahdollista? Onko Jumala muuttanut päätöksensä? Onko hän huomannut, että hänen ratkaisunsa ensimmäistä ihmistä koeteltaessa oli väärä, liian ankara, niin että hän päättää nyt tuomita maailman henkilökohtaisesti? Ei, jos näin olisi asianlaita, niin ei meillä olisi mitään parempaa takuuta vanhurskaasta päätöksestä tulevassa koetuksessa kuin menneessäkään. Ei ole niin, että Jumala pitäisi ensimmäisen tuomion päätöstä vääränä, vaan hän on valmistanut lunastuksen ensimmäisen tuomion [180] rangaistuksesta voidakseen suoda toisen tuomion (koetuksen) koko suvulle suotuisemmissa olosuhteissa, senjälkeen kuin kaikilla on ollut kokemusta synnistä ja sen seurauksista. Jumala ei ole muuttanut kirjaintakaan alkuperäisen aikomuksensa suhteen, jonka hän pääti ennen maailman alkua. Hän antaa meidän eittämättömästi tietää, ettei hän muutu, ja että rikosta seuraavaa rangaistusta ei oteta pois. Hän vaatii täydellisesti sen rangaistuksen, jonka hän julisti oikeudenmukaisesti. Ja tämä rangaistus on täydellisesti kärsitty meidän puolestamme sen Lunastajan eli sijaisen kautta, jonka Jumala itse valmisti — Jeesuksen Kristuksen, joka »Jumalan armosta [suosiosta] maistoi kuoleman kaikkien edestä». Kun Herramme siten hankki lunnaat Aadamin ja hänen sukunsa puolesta omalla elämällään, niin hän voi antaa nyt sopusoinnussa lain ja vanhurskauden kanssa kaikille uuden tilaisuuden elämään. Ja tämä tehdään Seurakunnalle uhriliitossa (Ps. 50:5; Room. 12:1); maailmalle se tarjotaan uudessa liitossa. — Room. 14:9; Hebr. 10:16; Jer. 31:31.
	Meille ilmoitetaan edelleen, että kun Jumala antaa maailmalle tämän henkilökohtaisen koetuksen, niin se tapahtuu Kristuksen ollessa tuomarina, jota Jumala kunnioittaa siten, sentähden että hän oli kuuliainen aina kuolemaan asti lunastaakseen meidät. Jumala on koroittanut hänet aina jumalalliseen luontoon asti, jotta hänestä tulisi Päämies ja Vapahtaja (Ap. T. 5:31), jotta hän voisi päästää kuolemasta ja myöntää tuomion tilaisuuden kaikille niille, jotka hän lunasti omalla kalliilla verellään. Jumala on jättänyt kaiken tuomion Pojalle ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. — Joh. 5:22.
The Judgment Day – nothing to dread. The character of Jesus guarantees a just and merciful trial.	Siten tulee korkealle koroitettu, kirkastettu Kristus, joka niin rakasti maailmaa, että hän antoi elämänsä sen lunastushinnaksi, maailman Tuomariksi sen luvatussa tulevassa koetuksessa. Ja Jehova itse on määrännyt hänet tähän virkaan juuri tässä tarkoituksessa. [181] Koska se on Raamatun selvä esitys, niin ei siinä ole mitään pelättävää, vaan päinvastoin on kaikilla suuri syy iloita odottaessaan tuomiopäivää. Tuomarin luonne takaa sen, että tuomio on vanhurskas ja armorikas, ja että kaikkien heikkoudet otetaan riittävässä määrässä huomioon, kunnes kaikki halukkaat ja tottelevaiset ovat ennalleenasetetut alkuperäiseen Eedenissä kadotettuun täydellisyyteen.
There will be justice and relief for the oppressed. Samson, a Judge of Israel Egyptian Slavery	Entisajan tuomari piti huolta oikeudesta ja pelasti sorretut. Huomaa esimerkiksi, kuinka Herran herättämät tuomarit pelastivat Israelin aika-ajoin ja hallitsivat sitä siunauksella, kun kansa tottelemattomuutensa tähden Herraa kohtaan oli joutunut vihollisten sorron alaiseksi. Luemme esimerkiksi: »Ja Israelin lapset huusivat Herralle, ja Herra herätti heille vapauttajan…Otnielin…ja Herran henki tuli häneen, ja hän oli tuomarina Israelissa ja lähti ulos sotaan…voitti…ja maa lepäsi neljäkymmentä vuotta. (Tuom. 3:9-11) Niin myöskin nyt. Vaikka maailma on ollut kauan Vastustajan, Saatanan, vallan ja sorron alaisuudessa, niin ottaa kuitenkin hän, joka kalliilla verellään pyyhki pois kaikkien synnit, ennen pitkää suuren valtansa ja ryhtyy hallitsemaan. Hän vapauttaa ja tuomitsee ne, joita hän niin rakasti, että lunasti heidät. Tämän johtopäätöksen kanssa pitävät yhtä kaikki profeettain selitykset. On kirjoitettu: »Hän tuomitsee maanpiirin vanhurskaasti ja kansat oikeudella.» — Ps. 98:9.
The reign of Christ will be to educate, train, and discipline man. Adam forfeited life by his disobedience.	Tuleva tuomio tapahtuu aivan samojen periaatteiden mukaan kuin ensimmäinenkin. Seurattavaksi asetetaan sama kuuliaisuuden laki ja sama elämän palkinto ja kuoleman rangaistus. Ja samoin kuin ensimmäisessä koetus alkoi, jatkui ja päättyi tuomion julistukseen, niin toisessakin; ja vanhurskaille koituu tuomio elämäksi ja väärille kuolemaksi. Toinen koetus on suotuisampi kuin ensimmäinen sen kokemuksen perustuksella, joka on tulos ensimmäisestä koetuksesta. Toinen [182] koetus eroaa ensimmäisestä siinä, että kukin pannaan omasta eikä toisten puolesta koetukselle. Ei kukaan kuole Aadamin synnin tähden tai perittyjen epätäydellisyyksien tähden. Ei sanota enää: *»Isät söivät happamia viinimarjoja, ja lasten hampaat heltyivät», vaan »jokaisen, joka syö happamia* viinimarjoja, omat hampaat heltyvät». »Se sielu, joka syntiä tekee, on kuoleva.»** (Jer. 31:29, 30; Hes. 18:4) Ja silloin kuuluu maailmalle, niinkuin nyt Seurakunalle, ettei tuomita sen mukaan, mitä ei omata, vaan sen mukaan, mitä kulla kin on. (2 Kor. 8:12) Kristuksen hallituksen aikana kasvatetaan, harjoitetaan ihmiskunta siten vähitellen ja pidetään kurissa, kunnes täydellisyys on saavutettu. Ja kun tämä hallitus on saavuttanut loppunsa niin vaaditaan täydellistä sopusointua Jumalan kanssa ja jos keneltä tahansa puuttuu silloin täydellistä kuuliaisuutta, tuomitaan hänet sellaisena, joka ei ansaitse suvun kuoleman Aadamin kautta, oli yksinkertaisesti yksi ainoa tottelemattomuuden teko; mutta hän lankesi tämän teon kautta täydellisyydestä. Jumalalla oli oikeus vaatia häneltä täydellistä kuuliaisuutta koska hänet luotiin täydelliseksi, ja hän vaatii sitä kaikilta, kun suuri ennalleenasettamistyö on päätty nyt. Ei kukaan, joka on silloin vähimmässäkään määrin epätäydellinen saa nauttia iankaikkista elämää. Se joka ei ole silloin täydellinen, rikkoo tahallaan täyttä valoa ja täyttä kykyä vastaan.
	Se, joka rikkoo tahallaan täyttä valoa ja kykyä vastaan kuolee toisen kuoleman. Ja jos joku halveksii koette lemuksen aikakautena, sen täydellisen valon loistossa sitä suosiota, joka silloin tarjotaan, ikä edisty täydellisyyttä kohti sadan vuoden aikana, niin hänet pidetään arvottomana elämään ja »poistetaan», vaikka kin hän sadan vuoden vanhana olisi verrattain lapsen iässä. Siitä päivästä sanotaan: »Nuorukaiset kuolevat sadan vuoden vanhoina ja syntiset joutuvat sadan [183] vuoden vanhoina kirottaviksi.» (Jes. 65:20) Siten saa vat kaikki ainakin sadan vuoden koetusajan, ja jos he eivät ole vastahakoisia eivätkä kieltäydy edistymästä, niin heidän koetuksensa jatkuu koko Kristuksen päivän ja saavuttaa huippunsa ja päätöksensä vasta sen lopussa.
The parable of the sheep and the goats	Maailman tuomion päätös esitetään selvästi vertauksessa vuohista ja lampaista (Matt. 25:31-46) sekä [lm. 20: 15:nnessä; 21: 8:nnessa ja 1 Kor. 15:25:nnessä. Nämä, samoinkuin muutkin raamatunpaikat, osoittavat, että nämä kaksi luokkaa ovat sen lopussa toisistaan täysin erotetut: tottelevaiset ja tottelemattomat ne jotka ovat sopusoinnussa Jumalan lain kirjaimen ja hengen kanssa, ja ne, jotka eivät ole sen kanssa sopusoinnussa. Kuuliaisten luokan osoitetaan olevan lukuisamman. He menevät iankaikkiseen elämään, ja muut lähetetään takaisin kuolemaan, elämän sammumiseen (»toiseen kuolemaan»); sama päätös kuin ensimmäisessä tuomiossa josta Kristus vapautti heidät hankkien oikeuden antamalla heidän lunnaansa kuolemansa kautta. Tämä on heidän toinen kuolemansa. Lunnaita ei anneta heidän puolestaan, eikä heillä ole mitään vapautusta tai ylösnousemusta koska heidän syntinsä oli tahallinen, henkilökohtainen synti täyttä valoa ja tilaisuutta vastaan mitä suotuisimman henkilökohtaisen koetuksen vallitessa.
Deeds of the present will receive their just reward. The Good Samaritan	Me toivomme, ettei kukaan ymmärrä meitä niin että jättäisimme maailman nykyisen vastuunalaisuuden huomioonottamatta, vastuunalaisuuden jossa jo kainen ihminen on siinä määrin kuin hän omistaa valoa, oli se sitten luonnollista tai ilmoitettua valoa. »Joka paikassa ovat Herran silmät katsomassa pahoja ja hyviä», ja: »Jumala tuottaa kaikki työt tuomiolle kaikki salatutkin työt, joko ne ovat hyviä tahi pahoja.» (Sananl. 15:3; Saarn. 12:14) Hyvät ja pahat työt nykyajassa saavat oikeudenmukaisen palkan joko nyt tai tuonnempana. »Muutamien ihmisten synnit ovat meiset ja joutuvat ennen heitä itseään tuomittaviksi [184] toisten taas seuraavat jäljestäpäin.» (1 Tim. 5:24) Ei kenelläkään muilla kuin Herran suosimalla »pienellä laumalla» ole nyt riittävästi valoa joutuakseen lopulliseen rangaistukseen, toiseen kuolemaan. Tässä me koskettelemme ainoastaan maailman nykyistä vastuunalaisuutta, sivuuttaen yksityiskohdat myöhempää tutkimista varten.
God has been selecting the future judges –	Maailman ensimmäisen ja toisen tuomiopäivän välillä on noin kuudentuhannen vuoden pituinen ajanjakso, jonka pitkän ajan kuluessa Jumala on valinnut kahta erityistä luokkaa ihmisten keskuudesta, erityisesti koetellen, kurittaen ja harjoittaen heitä, jotta heistä tulisi hänen erityisiä välikappaleitaan maailman tuomiopäivänä eli aikakautena.
The House of Servants and The House of Sons	Paavali kutsuu näitä molempia luokkia (Hebr. 3:5, 6) lasten huonekunnaksi ja palvelijain huonekunnaksi. Edellisen muodostavat ne voittajat, jotka on koeteltu ja jotka on havaittu uskollisiksi kristillisenä armohallituskautena, ja jälkimmäisen muodostavat ne uskolliset voittajat, jotka elivät ennen kristillistä armohallituskautta. Nämä kaksi aikakautta, jolloin nämä kaksi joukkoa kutsuttiin, koeteltiin ja valittiin, olivat kaksi erityistä tuomiopäivää, ei maailmaa varten, vaan näitä kahta erityistä luokkaa varten. Niitä, jotka kestävät koetuksen jompaankumpaan näistä luokista, ei tuomita maailman kanssa, vaan he saavat palkintonsa, kun maailma joutuu tuomittavaksi. Niistä tulee Jumalan välikappaleita maailman siunammiseksi — antaakseen ihmisille opetuksen ja harjoituksen, mikä on välttämätön heidän lopulliseksi koettelemisekseen ja tuomitsemisekseen. »Vai ettekö tiedä, että pyhät tulevat maailman tuomitsemaan?» 1 Kor. 6:2 Nämä etukäteen tuomitut luokat olivat, kuten koko muu ihmiskuntakin, aadamilaisen kirouksen alaisia, mutta tulivat uskon kautta osallisiksi siitä hyvästä, joka seurasi Kristuksen kuolemasta. Heidän tultuaan vanhurskaiksi uskomalla lunastukseen ja täytettyään [185] kutsumukseensa kuuluvat ehdot heidät lasketaan arvollisiksi korkeaan koroitukseen, kunnia ja valta asemaan.
The trial of these classes is more severe than the trial of the world.	Molempien näiden luokkien koetus eli tuomio on ollut vaikeampi kuin maailman tuomiopäivänään; sillä niiden on täytynyt vastustaa Saatanaa kaikkine hänen ilkeyksineen ja ansoineen, kun sitävastoin maailman tuomiopäivänä Kristus hallitsee, ja Saatana on sidottuna, jottei hän eksyttäisi kansoja. (Ilm. 20:2, 3) Nämä ovat kärsineet vainoa vanhurskauden tähden, kun sitävastoin ihmiset silloin palkitaan vanhurskauden tähden ja rangaistaan ainoastaan vääryyden tähden. Heillä on ollut suuret loukkauskivet ja ansat tiellään, jotka ovat poistetut, kun maailma asetetaan koetukselle. Mutta vaikka näiden kahden erityisen joukon koetus onkin ollut paljon ankarampi kuin mitä maailman on, niin on myöskin niiden palkinto vastaavassa määrässä suurempi.
	Saatanan, tuon suuren petturin, viisastelut ovat riistäneet sekä maailmalta että nimiseurakunnalta siunatut vakuutukset tulevasta vanhurskaasta tuomion ajasta. He tietävät, että Raamattu puhuu tulevasta tuomiosta, mutta he tarkastavat sitä ainoastaan kammolla ja kauhulla; ja tämän pelkonsa perustuksella ei heillä ole mitään vastenmielisempää tietoa kuin että Herran päivä on käsissä. He siirtävät sen kauas itsestään eivätkä halua kuula puhuttavan siitä. Heillä ei ole mitään käsitystä niistä siunnauksista, jonka ovat aiotut maailmalle hänen hallituskautenaan, jonka Jumala on määrännyt tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa. Suurimpien sokaisevien vaikutusten joukossa, joita Saatana on keksinyt pitääkseen ihmiset tietämättöminä tuomiota koskevasta totuudesta, ovat olleet ne eksytykset, jotka ovat tunkeutuneet eri uskonnollisten lahkojen tunnustuksiin ja laulukirjoihin. Monet ovat kiinnittäneet suurempaa huomiota näihin eksytyksiin kuin Jumalan sanaan. [186] Kuinka eri tavalla tarkastivatkaan profeetat ja apostolit luvattua tuomiopäivää! Kuule Daavidin riemullista ennustusta. (1 Aikak. 16:31-34) Hän sanoo: