Perm7Fin

The permission of evil is designed to work out a greater good – a lasting and valuable lesson.	Tämä vaikeus johtuu epäilemättä siitä, ettei voida käsittää Jumalan suunnitelmaa. Jumala olisi voinut [154] estää synnin tunkeutumisen maailmaan, mutta se seikka, ettei hän tehnyt sitä, on meille riittävä todistus siitä, että sen nykyinen salliminen on aiottu aikaansaamaan lopullisesti parempaa. Kun Jumalan suunnitelmat nähdään kaikessa täydellisyydessään, niin ne todistavat sen tien viisauden, jonka hän on valinnut. Muutamat kysyvät: Eikö Jumala, jolle kaikki on mahdollista, olisi voinut tarttua ajoissa asiain kulkuun ehkäistäkseen Saatanan aikeiden menestyksen? Epäilemättä, mutta sellainen asioihin ryhtyminen olisi estänyt hänen omien aikeittensa toteuttamisen. Hänen tarkoituksensa oli todistaa päivän selvästi sekä ihmisille että enkeleille oman lakinsa täydellinen, korkea ja vanhurskas pätevyys sekä sen rikkomisesta johtuvat huonot seuraukset. Sitäpaitsi ovat muutamat asiat jo luonteeltaan Jumalalle mahdottomia, kuten Raamattu ilmoittaa. Jumalalle on mahdotonta valehdella. (Hebr. 6:18) Hänelle ei ole mahdollista kieltää itseänsä. (2 Tim. 2: 13) Hän ei voi tehdä väärin, ja sentähden hän ei voinut valita muuta kuin viisaimman ja parhaimman suunnitelman tuottaaksensa luomuksiansa maailmaan, vaikka meidän lyhytnäköinen katseemme onkin jonkun aikaa kykenemätön näkemään äärettöman viisauden kätketyitä lähteitä.
"For thou art not a God that hath pleasure in wickedness..." Psalms 5:4 Though opposed to evil, God does permit it.	Raamattu selittää, että kaikki luotiin Herran tahdosta (Ilm. 4: II) – epäilemättä hänen tahtoessaan jakaa siunauksiansa ja toimia ihanan olemuksensa ominaisuuksien mukaan. Ja vaikka hän rakkaudestarikkaita aikomuksiansa toimeenpannessaan salliikin pahan olemassaolon ja niiden, jotka tekevät pahaa, näytellä oleellista osaa nykyisessä maailmassa, niin ei se tapahdu pahan tähden tai siksi, että hän olisi liitossa synnin kanssa, sillä hän selittää, ettei hän »ole Jumala, jolle jumalaton meno kelpaa». (Ps. 5: 5) Vaikka Jumala onkin joka suhteessa pahan vihollinen, niin hän sallii sitä (s. o. ei estä sitä) jonkun aikaa, koska hänen viisautensa näkee tavan, jolla se voi palvella hänen luotuja [155] olentojaan antamalla heille pysyväisen ja arvokaan opetuksen.
"Good" and "Evil" are the results of right and wrong principles in action.	On itsestään selvä totuus, että jokaista oikeaa periaatetta vastaa väärä periaate, kuten esimerkiksi totuus ja viekkaus, rakkaus ja viha, vanhurskaus ja vääryys. Me erotamme nämä vastakkaiset periaatteet oikeiksi tai vääriksi niiden seurauksista, kun ne ovat vaikuttamassa. Sitä periaatetta, jonka loputulos, kun se on vaikuttamassa, on hyvä, ja joka saa lopulta aikaan järjestyksen, sopusoinnun ja onnen, me kutsumme oikeaksi periaatteeksi; ja sen vastakohtaa, joka aikaansaa epäsointua, onnettomuutta ja turmiota, me kutsumme väaräksi periaatteeksi. Näiden periaatteitten vaikutusten tulosta me kutsumme hyväksi ja pahaksi, ja sitä järkevää olentoa, joka kykenee erottamaan oikean periaatten väärästä ja joka antaa vapaaehtoisesti toisen tai toisen johtaa itseään, me kutsumme joko hyveelliseksi tai syntiseksi.
God did not make man a puppet. Why didn’t God limit man’s experience?	Tätä kykyä, ratkaista oikean ja väärän periaatteen välillä, kutsutaan oikeustietoisuudeksi eli omaksitunnoksi. Tämän oikeustietoisuuden kautta, jonka Jumala on antanut ihmiselle, me kykenemme arvostelemaan Jumalaa ja ymmärtämään, että hän on hyvä. Juuri tähän oikeustietoisuuteen Jumala vetoaa aina todistaakseen vanhurskauttansa ja oikeuttansa, ja saman oikeustietoisuuden perustuksella voi Aadam tietää, että synti eli vääryys oli pahaa, vieläpä ennenkuin hän tunsi sen seurauksiakaan. Jumalan luomilla alemmilla olennoilla ei ole tätä oikeustietoisuutta. Koiralla on jonkun verran älyä, mutta ei tällaisessa määrässä, vaikka se voikin oppia ymmärtämään, että sen herra hyväksyy ja palkitsee toiset työt ja paheksuu toisia. Jos se varastaisi tai tappaisi, niin ei sitä kutsuttaisi syntiseksi, ja jos se suojelisi omaisutta tai elämää, niin ei sitä kutsuttaisi hyveelliseksi – koska se on tietämätön töittensä sivellisestä laadusta.
God permitted man to experience the exceeding sinfulness of sin. Cain and Abel Only by comparing results can man properly appreciate good and evil. Liberty of choice is a part of man’s original endowment.	Jumala olisi voinut tehdä ihmissuvun kykenemättömäksi [156] erottamaan oikeaa ja väärää toisistaan tai antaa sille kyvyn erottaa sen ja tehdä ainoastaan sitä, mikä on oikein; mutta jos ihminen olisi tehty sellaiseksi, olisi hänestä tullut ainoastaan elävä kone eikä Luojansa kuva, mitä sielun kykyihin tulee. Tai hän oilsi voinut tehdä ihmisen täydelliseksi ja antaa hänelle vapaan tahdon, niinkuin hän tekikin, ja sen jälkeen suojella hänet Saatanan kiusaukselta. Siinä tapauksessa, koska hänen kokemuksensa olisivat rajoitetut hyvään, olisi hän ollut aina altis ulkoapäin tulevan pahan kiusauksille ja sisältäpäin tulevien halujen houkutuksille, ja siten olisi iankaikkinen tulevaisuutemme ollut epävarma, ja tottelemattomuuden ja epäjärjestyksen ilmeneminen olisi ollut aina mahdollinen. Sitäpaitsi ei hyvää olisi arvosteltu milloinkaan niin korkealle ilman sen vastakohtaa, pahaa. Jumala antoi luotujensa tutustua ensin hyvään, ympäröidessään heidät Eedenin ihanuudella, ja jäljestäpain, rangaistukseksi tottelemattomuudesta, hän anton heidän vakavasti oppia tuntemaan pahan. Karkotettuina Eedenistä ja erotettuina hänen yhteydestään Jumala antoi heidän kokea sairautta, kipua ja kuolemaa, jotta he siten tuntisivat ainaisesti pahan ja synnin tyhmyyden ja ylenmääräisen syntisyyden.
God desires intelligent and willing obedience, rather than ignorant, mechanical service.	Vertaamalla seurauksia he tulivat ymmärtämään ja riittävässä määrässä kykeneviksi arvostelemaan kumpaakin, ja Herra sanoi: »Katso, ihminen on niinkuin yksi meistä, niin että hän tietää hyvän ja pahan.» (I Moos. 3:22) Tämä on myöskin heidän jälkeläistensä yhteinen kokemus, vaikka he oppivatkin tuntemaan ensin pahan eivätkä voi täysin käsittää, mitä hyvä on, ennenkuin tuhatvuotiskautena saavat kokemuksen kautta oppia tuntemaan sen tuloksena heidän lunastamisestansa hänen kauttansa, joka on silloin heidän Tuomarinsa ja Kuninkaansa. Oikeustietoisuus eli kyky oikean ja väärän arvoste lemiseen sekä vapaus käyttää sitä hyväkseen, minkä [157] Aadam omisti, olivat tärkeitä piirteitä hänen yhtäläisyydessään Jumalan kanssa. Oikean ja väärän laki oli kirjoitettu hänen olemukseensa. Se oli osa hänen luonnostaan, samoinkuin se oli osa Jumalan luonnosta. Mutta älkäämme unohtako, että tämä kuva eli yhtäläisyys Jumalan kanssa, ihmisen luonto, johon laki alkuaan oli kirjoitettu, on menettänyt paljon alkuperäisestä selvyydestään synnin hävittävan ja alentavan vaikutuksen kautta. Niinollen se ei ole nyt enää niinkuin ensimmäisessä ihmisessä. Kyky rakastaa sisältää kyvyn vihata. Tästä voimme päättää, ettei Luoja voinut tehdä ihmistä kuvakseen antamalla hänelle kyvyn rakastaa ja tehdä oikein, ilman vastaavaa kykyä vihata ja tehdä väärin. Valintavapaus, jota kutsutaan toimintavapaudeksi eli vapaaksi tahdoksi, on osa ihmisen alkuperäisistä lahjoista, ja tämä yhdessä hänen täysin jarjellisten ja siveellisten ominaisuuksiensa kanssa teki hänestä Luojansa kuvan. Tänä päivänä, kuudentuhannen vuoden alennuksen jälkeen, on synti niin paljon hävittänyt alkuperäisen yhtäläisyyden Jumalan kanssa, että me emme ole vapaita, vaan suurenmassa tai vähemmässä määrin sidottuja synnin ja sen seurausten kautta, niin että synti tuntuu nyt langenneelle sukukunnalle helpommalta ja viehättävämmältä kuin vanhurskaus. Ei meidän tarvitse asettaa kysymyksen alaiseksi sitä, etteikö Jumala olisi voinut antaa Aadamille niin elävää vaikutelmaa synnin monista pahoista seurauksista, että se olisi peloittanut hänet siitä, mutta me uskomme, että Jumala näki ennakolta, että pahan todellinen kokeminen olisi varmin ja pysyväisin opetus, josta tulisi ihmiselle iankaikkinen hyöty, ja tästä syystä Jumala ei estänyt, vaan salli ihmisen valita ja tuntea pahan seuraukset. Ellei tilaisuutta syntiin olisi sallittu, niin ei ihminen olisi voinut vastustaa sitä; silloin ei oikean tekeminen olisi myöskään ollut hyve eikä ansio. Jumala etsii sellaisia rukoilijoita, jotka rukoilevat hanta [158] hengessä ja totuudessa. Hän tahtoo tietoista ja halukasta kuuliaisuutta enemmän kuin tiedotonta, koneellista palvelusta. Hänellä oli jo toiminnassa elottomia koneellisia voimia, jotka tekivät hänen tahtonsa, mutta hänen aikomuksensa oli tehdä jalompaa – järkevä olento, joka oli hänen kuvansa kaltainen, maan herra, jonka uskollisuus ja oikeamielisyys perustuisi oikeaan käsitykseen oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.
	Oikea ja väärä ovat aina olleet periaatteina olemassa ja tulevat aina olemaan, ja kaikkien täydellisten, järkevien, Jumalan kuviksi luotujen olentojen täytyy omistaa vapaus valita jommankumman välillä, joskin oikean periaate on ainoa, joka tulee olemaan aina voimassa. Raamattu ilmoittaa meille, että kun pahan periaate on kyllin kauan ollut voimassa täyttääkseen Jumalan aikomuksen, sen toiminta lopetetaan ainaiseksi, ja kaikki, jotka antavat sen hallita yhä edelleen itsessään, menettävät ainaisesti olemassaolonsa. (1 Kor. 15:25; Hebr. 2:14) Ainoastaan oikean tekeminen ja ne, jotka tekevät oikein, pysyvät iankaikkisesti.
Four avenues of knowledge: 1. Intuition 2. Observation 3. Experience 4. Information	Mutta kysymys esiintyy jäneen toisessa muodossa: Eiko Jumala olisi voinut opettaa ihmistä tuntemaan pahan muulla tavalla kuin kokemusten kautta? On neljä tapaa saada tietää jostakin, nimittäin välittomästi, havainnollisesti kokemalla tai saamalla tiedon sellaisesta lähteestä, joka otaksutaan eittämättömasti todeksi. Välittömän tiedon ei tarvitse käyttää järjen päätelmiä tai todisteluja. Sellainen tieto kuuluu ainoastaan jumalalliselle Jehovalle kaiken viisauden ja totuuden ikuiselle lähteelle, joka on ehdottomasti ja itse asian luonteeseen nähden kaikkien luotujensa yläpuoella. Sentähden ei ihmisen tieto hyvästä ja pahasta voinut olla välitön. Ihmisen tieto olisi voinut tulla havainnon kautta, mutta sitä varten olisi täytynyt antaa jokin esitys pahasta ja sen seurauksista ihmisen havaittavaksi. Tämä merkitsi pahan sallimista jossakin jonkinlaisten olentojen keskuudessa ja miksika ei [159] yhtähyvin ihmisten keskuudessa maan paella kuin jossakin muualla.
Man learns by practical experience.	Minkätähden ei juuri ihminen tulisi täksi havaintovälikappaleeksi ja saisi tietoa käytännöllisen kokemuksen kautta? Ja niin onkin asianlaita: ihminen on juuri saamassla käytännöllistä kokemusta itselleen ja samalla havaintovälikappale muille, ollen »kumma (näytelmä) ... enkeleille».
Adam and Eve yielded to the temptation which God wisely permitted. Although deceived, Eve was a transgressor.	Aadam tiesi jo pahasta ulkoapäin tulleen ilmoituksen kautta, mutta tämä tieto ei riittänyt pidättämään häntä tekemästä koetta. Aadam ja Eeva tunsivat Jumalan Luojanaan ja niinmuodoin sinä, jolla oli oikeus käskeä ja johtaa heitä; ja Jumala oli sanonut kielletystä puusta: »Jona päivänä sinä siitä syöt, on sinun kuolemalla kuoltava.» Heillä oli sentähden tieto pahasta, vaikka he eivät olleetkaan milloinkaan havainneet tai kokeneet sen seurauksia. Luonnollisesti he eivät käsittäneet myöskään Luojansa rakkaudellista holhousta eikä hänen hyväätekevää lakiansa eikä liioin niitä vaaroja, joista hän senkautta aikoi suojella heitä. He lankesivat sentähden siinä kiusauksessa, jonka Jumala viisaudessaan salli, ja jonka lopullisen hyödyn hänen viisautensa tiesi. Harvat käsittävät sen kiusauksen vaikean laadun, ossa esivanhempamme lankesivat, ja Jumalan vanhurskauden, hänen liittäessään niin ankaran rangaistuksen siihen, mikä monesta näyttää vähäpätöiseltä erehdykseltä; mutta vähäinenkin harkinta selvittää kaikki. Raamattu kertoo yksnkertaisesti, miten nainen, tuo heikompi, petettiin, ja niin lankesi rikokseen. Vieläpä hänen kokemuksensa ja tuntemuksensa Jumalasta oli rajoitetumpi kuin Aadamin, joka luotiin ensin, ja Jumala oli ilmoittanut synnin rangaistuksen suorastaan hänelle ennen vaimon luomista, kun Eeva sai siitä tiedon luultavasti Aadamin kautta. On selvää, ettei hän, syötyään hedelmästä, käsittanyt rikoksensa kantavuutta – uskoessaan Saatanan petolliseen ja väärään [160] esitykseen – vaikka hän tunsikin luultavasti jonkinlaisia aavistuksia ja lieviä epäilyksiä siitä, ettei kaikki ollut oikein. Mutta Paavali sanoo, että hän teki petoksesta huolimatta rikoksen, vaikka hän ei ollutkaan niin syyllinen kuin jos hän olisi tehnyt rikoksen suurempaa valoa vastaan.
Adam wilfully shared Eve's act of disobedience.	Aadamista sanotaan, ettei häntä, kuten Eevaa, petetty (I Tim. 2:I4); niinollen hän on rikkonut käsittäen täydellisemmin synnin ja sen rangaistuksen, tietäen, että hänen täytyi kuolla. Me voimme nähdä selvästi mikä kiusaus sai hänet täten alistumaan lausuttuun rangaistustuomioon. Kun muistamme, että he olivat täydellisiä olentoja, Jumalan kuvia siveellisessä ja henkisessä suhtessa, niin ymmärrämme, että jumalallinen ominaisuus, rakkaus, esiintyi erittäin huomattavalla tavalla täydellisen meihen suhteessa rakastettuun seuralaiseensa, täydelliseen vaimoon. Käsittäen Eevan synnin ja peläten hänen kuolemaansa ja siten omaa menetystään (ja sitä ilman takaisinsaamisen toivoa, sillä mitään sellaista toivoa ei ollut annettu), Aadam päätti epätoivossaan, ettei hän eläisi ilman häntä. Pitäen oman elämänsä onnettomana ja arvottomana ilman vaimon seuraa hän otti tahallaan osaa hänen tottelemattomuuteensa saadakseen osansa siitä kuolemantuomiosta, johon vaimo todennäköisesti oli joutunut. Molemmat olivat sentähden vastuunalaisia ja »rikkoneet», kuten apostoli todistaa. (Room. 5:14; I Tim. 2:14) Mutta Aadam ja Eeva olivat yksi eivätkä »kaksi»; sentähden tuli Eeva osalliseksi siitä tuomiosta, johon hän käytöksellänsä saatoi Aadamin joutumaan. – Room. 5:12, 17-19.
Man, through impairment of his moral nature, desires sin.	Jumala ei tiennyt ennakolta ainoastaan sitä, että ihminen omaksuisi synnin, saatuaan valintavapauden, koska häneltä puuttui täysi käsitys synnin sisällöstä ja sen seurauksista, vaan myöskin sen, että ihminen, opittuaan tuntemaan synnin, vielä valitsisi sen, koska tämä tuttavuus heikontaisi siinä määrin hänen siveelistä [161] luonnettansa, että paha alkaisi tuntua hänestä suloisemmialta ja toivottavammalta kuin hyvä. Kuitenkin Jumala päätti sallia pahan, koska hän, omatessaan parannuskeinon ihmisen vapauttamiseksi sen seurauksista, näki, että lopputulos tästä kokemuksesta olisi ihmisen saattaminen täyteen käsitykseen »synnin ylenmääräisestä synnillisyydestä» ja hyveen erinomaisesta kirkkaudesta sen rinnalla. Siten hän oppisi niin paljon enemmän rakastamaan ja kunnioittamaan Luojaansa, joka on kaiken hyvän alku ja lähde, sekä ainaisesti karttamaan sitä, mikä aiheutti niin paljon murhetta ja kurjuutta.
God has permitted sin, but is not the author of it.	Niinmuodoin on lopputuloksena suurempi rakkaus Jumalaan ja suurempi viha kaikkeen siihen, mikä on ristiriidassa hänen tahtonsa kanssa, ja siitä seuraa kaikkien niiden vankka lujittuminen iankaikkiseen vanhurskauteen, jotka käyttävät hyväkseen niitä opetuksia, joita Jumala antaa nyt, salliessaan synnin ja sen sukuiset pahat asiat. Kuitenkin meidän täytyy tehdä jyrkkä ero sen eittämättömän tosiasian välillä, että Jumala on sallinut synnin olemassaolon, ja sen vaarallisen harhaopin välillä, joka syyttää Jumalaa synnin alkuunpanijaksi.
Evil is not always sin.	Tämä jälkimmäinen mielipide on sekä Jumalaa häpäisevä että ristiriidassa Raamatun esittämäin tosiasiain kanssa. Tähän eksytykseen joutuvat tavallisesti ne, jotka koettavat löytää toisen pelastussuunnitelman kuin minkä Jumala on valmistanut Kristuksen uhrissa meidän lunastushintanamme. Jos he onnistuvat vakuuttamaan itselleen ja toisille, että Jumala on edesvastuussa kaikesta synnistä, pahuudesta ja rikollisuudesta, sekä että ihminen pakoitettiin syntiin viattomana välikappaleena Jumalan kädessä, niin he ovat raivanneet tietä sille opille, ettei tarvittu uhria meidän synteimme tähdeneikä myöskään armoa missään muodossa, vaan ainoastaan oikeutta.
Man’s noblest quality is liberty of choice. If this were taken away, man would be inferior to insects.	Samalla he laskevat perustuksen väärän oppinsa toiselle osalle, nimittäin universalismille, väittäessään, että koska Jumala oli syypää kaikkeen [162] siihen syntiin, pahuuteen ja rikollisuuteen, mikä löytyy kaikissa, niin hän myös vapauttaa koko ihmiskunnan synnistä ja kuolemasta. Ja kun he päättelevät, että Jumala tahtoi ja aiheutti synnin, ja ettei kukaan voinut vastustaa häntä, niin he väittävät myöskin, että kun hän tahtoo vanhurskautta, niin kaikki ovat niinikään kykenemättömiä vastustamaan hantä. Mutta sillä tavalla päätellessään he sivuuttavat kokonaan ihmisen jaloimman ominaisuuden: tahdoneli valintavapauden, joka hänessä on huomatuin yhteinen piirre Luojansa kanssa, ja täten ihminen alennetaan tietopuolisesti ainoastaan koneeksi, joka toimii siinä määrin kuin siihen vaikutetaan. Jos niin olisi asianlaita, olisi ihminen maan herran asemasta hyönteistenkin alapuolella, sillä niillä on epäilemättä tahto eli kyky valita. Pieni muurahainenkin on saanut tahtomiskyvyn, jota ihminen suuremmalla kyvyllään tosin voi vastustaa ja ehkäistä, mutta ei tehdä tyhjäksi.
When man was permitted to choose for himself, he fell from divine fellowship. God did not force man to sin, but in His loving wisdom provided a means for his recovery.	Jumalalla on tosin kyky pakoittaa ihmistä joko syntiin tai vanhurskauteen, mutta hänen sanansa selittää, ettei hänellä ole mitään sellaista aikomusta. Hän ei voisi pakoittaa ihmistä syntiin, samasta syystä kuin, hän »ei voi kieltää itseänsä». Sellainen ei sopisi yhteen hänen vanhurskaan luouteensa kanssa, ja se olisi siis mahdottomuus. Ja hän etsii ainoastaan sellaisten rukousta ja rakkautta, jotka rukoilevat häntä hengessä ja totuudessa. Tässä tarkoituksessa hän on antanut ihmiselle tahdonvapauden, joka on hänen omansa kaltainen, jotta ihminen valitsisi vanhurskauden. Se, etta hän salli ihmisen valita omasta puolestansa, johti hänen lankeemukseensa Jumalan yhteydestä, suosiosta ja siunauksista kuolemaan. Synnin ja kuoleman koke muksensa kautta oppii ihminen käytännöllisesti sen minkä Jumala olisi tietopuolisesti hänelle opettanut ilman että hänen olisi tarvinnut kokea syntiä ja sen seurauksia. Jumalan ennakkotietoa ihmisen tekojen suhteen ei käytetä tekosyynä hänen alentamisekseen [163] ainoastaan koneen kaltaiseksi olennoksi, vaan päinvastoin sitä käytetään ihmisen hyödyksi, sillä tietäessään minka suunnan ihminen ottaisi, jos hän saisi täyden vapauden valita puolestansa. Jumala ei estänyt häntä kokemasta syntiä ja sen seurauksia; mutta hän alkoi heti huolehtia ihmisen ennalleenaset- tamisesta, vapauttaakseen hänet ensimmäisestä rikoksestaan, varaamalla Lunastajan, suuren Vapahtajan, joka kykenisi täydelleen pelastamaan kaikki ne, jotka hänen kauttansa palaisivat Jumalan tykö. Tämäntähden – jotta ihmisellä olisi vapaa tahto, ja jotta hän kuitenkin voisi hyötyä sen ensimmäisestä väärinkäyttämisestä johtuvasta lankeemuksesta, tottelemattomuudesta Jumalan tahtoa kohtaan – ei Jumala ole pitänyt ainoastaan huolta kaikkien lunastuksesta, vaan myöskin siitä, että tieto täten tarjotusta tilaisuudesta tulla sovintoon hänen kanssansa todistetaan kaikille oikeina aikoinaan. – I Tim. 2:3-6.
"For the wages of sin is death; but the gift of God is eternal life through Jesus Christ our Lord." Romans 6:23	Rangaistuksen ankaruus ei ollut Jumalan puolelta vihan tai ilkeyden ilmaus, vaan pahan tarpeellinen ja välttämätön lopputulos, jonka Jumala antoi siten ihmisten nähdä ja tuntea. Jumala voi ylläpitää elämää, niin kauan kuin hän näkee sen hyväksi, vieläpä pahan hävittävän vaikutuksen alaisenakin, mutta avian yhtä mahdotonta olisi Jumalan ylläpitää iankaikkisesti sellaista elämää kuin että hän valehtelisi. Se on siveellinen mahdottomuus. Sellaisesta elämästä tulisi yhä suurempi onnettomuuden lähde sekä sille itselleen että toisille; sentähden on Jumala liian hyvä ylläpitääkseen sekä sille itselleen että toisille niin hyödytöntä ja vahingollista olenlassaoloa, ja kun hänen ylläpitävä voimansa otetaan pois, täytyy häyityksen, pahan luonnollisen lopputuloksen, seurata. Elämä on suosionosoitus, Jumalan lahja, ja se pidetään iankaikkisesti voimassa ainoastaan tottelevaisille.
Life is a favor, a gift of God.	Aadamin jälkeläisille ei ole tapahtunut mitään vääryyttä siinä, ettei jokaista ole koeteltu erikseein. Jehova [164] ei ollut millään tavoin velvollinen lahjoittamaan meille olemassaoloa, ja hänen annettuaan sen, ei minkäänlainen oikeuden tai kohtuullisuuden laki velvoittanut häntä antamaan meille iankaikkista elämää, ei edes asettamaan meitä koetukselle lupaamalla meille iankaikkisen elämän, jos tottelisimme. Ota tarkka vaari tästä kohdasta. Nykyinen elämä, joka kehdosta hautaan asti on ainoastaan kuolemista, on kaikesta pahasta ja pettymyksistä huolimatta, jotka siihen liittyvät, hyvä suosionosoitus, vaikka ei tämän jälkeen olisikaan mitään muuta. Suuri enemmistö on tätä mielipidettä. Poikkeukset (itsemurhaajat) ovat verrattain harvinaisia, ja tuomioistuimemme ovat lukemattomia kertoja selittäneet näiden olevan mielenvikaisia, koska he eivät olisi muuten sillä tavalla erottautuneet nykyisistä siunauksista. Sitäpaitsi osoittaa täydellisen miehen Aadamin käytös, mitä hänen lapsensa olisivat tehneet samanlaisissa olosuhteissa.
"Every good gift and every perfect gift is from above, and cometh down from the Father of Lights, with whom is no variableness, neither shadow of turning." James 1:17 The doctrine of Eternal torture is NOT: 1. Scriptural 2. Consistent with God’s character 3. Part of God’s plan	Monet ovat omaksuneet sen väärän käsityksen, että Jumala asetti sukumme joko elämän tai iankaikkisen vaivan koetukselle, vaikka ei rangaistusmääräyksessä annettu edes viittaustakaan mihinkään sellaiseen. Julmalan suosion eli siunauksen osoitus kuuliaisia lapsiaan kohtaan on elämä – jatkuva elämä – vapaana sairaudesta, kivusta ja kaikista muista kadotuksen ja kuoleman vaikutuksista. Aadam sai tämän siunauksen täydessä määrässä, mutta häntä varoitettiin ja hänelle ilmoitettiin, että hän menettäisi tämän »lahjan», jos hän rikkoisi Jumalaa vastaan – »Jona päivänä sinä siitä syöt, on sinun kuolemalla kuoltava.» Hän ei tiennyt mitään elämästä iankaikkisessa vaivassa synnin rangaistuksena. Iankaikkista elämää ei luvata missään muille kuin tottelevaisille. Elämä on Jumalan lahja, ja kuolema, sen vastakohta, on se rangaistus, jonka hän määrää. Iankaikkisesta vaivasta ei mainita Vanhan Testamentin kirjoituksissa, ja vain muutamat harvat lauseet [165] Uudessa Testamentissa voidaan selittää sillä tavalla väärin, että ne antavat näennäisesti tukea tällaiselle opille. Nämä tavataan joko Ilmestyskirjan vertauskuvissa tai Jeesuksen vertauksissa ja hämärissä launsunnoissa, joita kansa, joka ne kuuli, ei ymmärtänyt (Luuk. 8:10), ja joita tuskin tänäkään päivänä ymmärretään paremmin[1]). »Synnin palkka on kuoleva.» – Hes. 18:4. [1] ) Niitä jotka haluavat tästä asiasta lähempää selitystä, kehoitetaan hankkimaan itselleen kirja »Mitä Raamattu sanoo helvetistä?» Kirjaa saa tilata osoittella: Kansainvälinen Raamatun Tutkiiain Seura, Helsinki. Temppelikatu.
As all in Adam shared his condemnation...	Monet ovat pitäneet, että Jumala on tehnyt väärin tuomitessaan koko ihmissuvun syylliseksi Aadamin synnin tähden, sen sijaan että hän olisi antanut kullekin saman iankaikkisen elämän mahdollisuuden kuin Aadamilla oli. Mutta mitä nämä sanovat, kun nyt osoittautuu, että maailma saa tällaisen tilaisuuden, ja että elämän koetus on paljon suotuisampi kuin Aadamilla oli – ja näin käy juuri sentähden, että Aadamin suku tuli Jumalan suunnitelman mukaan luonnollisella tavalla osalliseksi hänen rangaistuksestaan. Me uskomme että asianlaita on näin, ja koetamme tehdä sen selväksi.
All in Christ will share in restitution blessings.	Jumala vakuuttaa meille että samoinkuin kirous tuli kaikkien osaksi Aadamissa, niin myös Jumala on pitänyt huolta ihmissuvun uudesta päästä, uudesta isästä eli elonantajasta, johon kaikki siiretään uskon kautta, ja että samoin kuin kaikki Aadamissa tulevat osallisiksi kuolemantuomiosta, niin myös kaikki Kristuksessa, vanhurskautettuina uskon kautta hänen vereensä, tulevat osallisiksi elämän siunauksesta. (Room. 5:12, 18, 19) Siten katsottuna oli Jeesuksen kuolema hänen, joka oli saastaton ja synnitön, Jumalan edessä täydellinen hyvitys Aadamin synnin edestä. Koska yksi mies oli tehnyt syntiä, ja kaikki hänessä tulivat osallisiksi kirouksesta, hänen rangaistuksestaan, niin Jeesus hyvittäessään tämän yhden syntisen rangaistuksen [166] lunasti ei ainoastaan Aadamia, vaan kaikki hänen jälkeläisensäkin – kaikki ihmiset – jotka perinuön kautta tulivat osallisiksi hänen heikkoudestaan ja synnistään sekä sen rangaistuksesta, kuolemasta.
Christ purchased Adam’s race.	Herramme, »ihminen Kristus Jeesus», nuhteeton, koeteltu ja omaten täydellisen siemenen eli suvun itsessään, joka ei vielä ollut syntynyt eikä ollut tullut synnin saastuttamaksi, antoi kaiken, mikä kuului ihmiselämään ja sen oikeutettuihin vaatimuksiin, täydellisenä lunastushintana Aadamin ja hänessä silloin oileen suvun eli siemenen puolesta, kun hänet tuomittiin. Lunastettuaan täten täydelleen Aadamin ja hänen sukunsa elämän, tarjoutuu Kristus ottamaan siemenekseen, lapsikseen Aadamin suvusta kaikki ne, jotka tahtovat hyväksyä hänen uuden liittonsa ehdot ja siten uskon kautta tulla hänen perheeseensä – Jumalan perheeseen – ja saada iankaikkisen elämän. Siten saa Lunastaja »nähdä siemenensä [niin monta Aadamin siemenestä kuin tahtoo tulla hänen lapsikseen hänen ehdoillaan] ja jatkaa päiviään [ylösnousemuksessa ihmistasoa korkeammalle tasolle, jonka taivaallinen Isä myönsi hänelle palkintona hänen kuuliaisuudestaan]», ja kaiken tämän mitä uskomattomimmalla tavalla –uhraamalla elämän ja jälkeläiset. (Jes. 53:10) Ja siten on kirjoitettu: *»Niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, samoin* myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa.»** – I Kor. 15: 22.
"All that are in their graves... shall come forth."	Se vahinko, joka kohtasi meitä Aadamin lankeemuksen kautta (me emme kärsineet mitään vääryyttä), korvataan Jumalan armosta täydelleen Kristuksen kautta; ja kaikkien täytyy ennemmin tai myöhemmin (Jumalan »oikeana aikana») saada täysi tilaisuus saman aseman saavuttamiseksi, mikä Aadamilla oli, ennenkuin hän lankesi syntiin. Ne, jotka eivät saa täyttä tietoa, eivätkä voi uskon kautta täysin nauttia Jumalan armosta nykyisessä ajassa (ja niihin kuuluu suuri enemmistö, lapset ja pakanat mukaan luettuina), saavatnämä [167] edut varmasti tulevana aikakautena, »tulevassa maailmassa», sinä hallituseli aikakautena, joka seuraa nykyistä. Tätä tarkoitusta varten »tulee hetki, jona kaikki, jotka haudoissa ovat . . tulevat esiin». Ja siinä määrin kuin kukin (joko tässä tai tulevassa ajassa) saa täyden käsityksen lunastusbinnasta, jonka Herramme Jeesus antoi, pidetään häntä uudestaan koetukselle asetettuna, kuten Aadam oli: ja tottelevaisuus tuottaa pysyvän elämän ja tottelemattomuus pysyvän kuoleman – »toisen kuoleman». (Ilm. 20:I4) Kuitenkaan ei vaadita täydellistä kuuliaisuutta keneltäkään, jolta puuttuu täydellinen kyky osoittaa sitä. Evankeliumikautena ovat Seurakunnan jäsenet ollen armon liitossa, saaneet laskea hyväkseen Kristuksen vanhurskauden, joka on hyvittänyt heidän lihansa heikkoudesta johtuvat puutteellisuudet, joita ei ole voitu välttää. Tubatvuotiskautena vaikuttaa Jumalan armo myös kaikissa niissa, jotka tahtovat ottaa sen vastaan. Ehdotonta siveellistä täydellisyyttä ei voida odottaa, enuenkuin ruumiillinen täydellisyys on saavutettu (mikä on kaikkien etuoikeus ennen tuhatvuotiskauden loppua). Tämä uusi koetus, joka on lunastuksen ja uuden liiton tulos, eroaa Eedenin koetuksesta siinä, että tässä koetuksessa kunkin yksityisen teot vaikuttavat ainoastaan hänen omaan tulevaisuuteensa.
"If in this life only we have hope in Christ, we are of all men most miserable. "But now is Christ risen from the dead, and become the firstfruits of them that slept. "For since by man came death, by man came also the resurrection of the dead. "For as in Adam all die, even so in Christ shall all be made alive." I Corinthians 15:19-22
Second Chance vs. First Individual Opportunity "Good tidings of great joy which shall be unto all people."	Mutta eikö tämä merkitsisi muutamille suvun jäsenille toista tilaisuutta iankaikkisen elämän saavuttamiseksi? Me vastaamme: Isä Aadam kadotti ensimmäisen tilaisuuden iankaikkisen elämän saavuttamiseksi, samaten kuin koko hänen sukunsakin, joka vielä oli hänen kupeessaan, hänen tottelemattomuutensa perustuksella. Tämä alkuperäinen koetus »on koitunut kaikille ihmisille kadotukseksi» ja Jumalan suunnitelma oli, että Aadam ja kaikki, jotka hänen lankeemuksessaan kadottivat elämän, tulisivat, maistettuaan synnin ylenmääräistä syntisyyttä ja sen rangaistuksen painoa, Kristuksen lunastusuhrin kautta saamaan soveliaan [168] tilaisuuden tullakseen sopusointuun Jumalan kanssa uskomalla Lunastajaan. Jos joku tahtoo kutsua tätä »toiseksi tilaisuudeksi», niin hän voi tehdä sen. Tämä on varmaan Aadamille toinen tilaisuus, ja ainakin eräässä suhteessa on se sama koko lunastetulle suvulle, mutta se on ensimmäinen henkilökohtainen tilaisuus Aadamin jälkeläisille, jotka jo syntyessään olivat kuolemaan tuomitut. Me voimme kutsua sitä miten tahdomme, tosiasia on kuitenkin se, että kaikki tuomittiin kuolemaan Aadamin tottelemattomuuden perustuksella, ja kaikilla on (tuhatvuotiskautena) täysi tilaisuus iankaikkisen elämän saavuttamiseksi uuden liiton suotuisilla ehdoilla. Kuten enkeli selitti, on tämä hyvä uutinen »suuresta ilosta, joka on tuleva kaikelle kansale». Ja kuten apostoli vakuutti, julistetaan tämä Jumalan armo – että Herramme Jeesus »antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä» – kaikille »oikeina aikoinaan». (Room. 5:17-19; ITim. 2:4-6) Ihmiset eikä Jumala, ovat rajoittaneet tilaisuuden iankaikkisen elämän saaynttamiseksi evankeliumikauteen. Jumala ilmoittaa meille sitävastoin, että evankeliumikausi on ainoastaan Seurakunnan, kuninkaallisen papiston, valitsemista varten, jonka kautta kaikki saatetaan tarkkaan totuuden tuntemiseen seuraavana aikakautena ja heille suodaan tilaisuus iankaikkisen elämän omistamiseen uuden liiton aikana.
Why so much misery upon so many? If given an individual chance, how many would have been found worthy of life?	Mutta mikä etu on tästä menettelytavasta? Miksi ei nyt heti antaa kaikille ihmisille henkilökohtaista tilaisuutta elämän saavuttamiseksi ilman tuota pitkää sarjaa: ensin koetella ja tuomita Aadam, antaa hänen jälkeläistensä tulla osallisiksi hänen kirouksestaan, lunastaa kaikki Kristuksen uhrin kautta ja uudelleen tarjota kaikille iankaikkinen elämä uuden liiton ehdoilla Jos pahaa on täytynyt sallia ihmisen menettelyvapauden tähden, minkätähden täytyy sen poistamisen tapahtua niin omituisen ja kiertelevan toiminnan kautta? Minkätähden sallitaan välillä niin paljon kurjuutta [169] ja annetaan sen kohdata monta, jotka lopulta saavat elämän lahjan Jumalan tottelevaisina lapsina? Oi, tämän aineen kiintoisuus liikkuu juuri tämän kohdan ympärillä. Ajattele nyt tarkoin asiaa: – jos Jumala olisi järjestänyt sukumme jatkumisen toisin, niin etteivät lapset olisi tulleet osallisiksi vanhempien synneistä – henkisistä, siveellisistä ja ruumiillisista heikkouksista – ja jos Luoja olisi järjestänyt niin, että kaikkien olisi pitänyt joutua koetukselle paratiisin suotuisissa olosuhteissa, ja että ainoastaan rikolliset olisi tuomittu, »hävitetty» (kolasis), niin kuinkahan monet olisivat olleet arvollisia ja kuinkahan monet arvottomia ellämään näissä suotuisissa olosuhteissa? Jos se ainoa tapaus, jonka me tunnemme, Aadam (ja hän oli varmaan kaikissa suhteissa täydellisen miehuuden esikuva), otetaan arvostelun ohjeeksi, niin tulisi lopputulokseksi se, ettei kukaan olisi ollut täysin tottelevainen eikä arvollinen, koska ei kenelläkään olisi niin selvää tietoa ja kokemusta Jumalasta, mikä aiheuttaisi yksilössä niin täyden luottamuksen Jumalan lakeihin, että se olisi hänen oman henkilökohtaisen arvostelunsa yläpuolella. Vakuutetaan, että Kristuksen tieto Isästä saattoi hänet kykeneväksi luottamaan Isään ja tottelemaan häntä järkähtämättömästi. (Jes. 53:11) Mutta otaksukaamme, että neljäs osa saavuttaisi elämän, tai menkäämme vielä pidemmälle, otaksukaamme, että puolet pidettäisiin arvollisina, sekä että toinen puoli saisi kärsiä synnin palkan — kuoleman. Mitä silloin? Toinen puoli, joka olisi ollut tottelevainen eikä olisi kokenut tai nähnyt syntiä, olisi aina tuntenut uteliaisuutta siihen, mikä oli kiellettyä, ja pidättäytynyt siitä ainoastaan pelätessään Jumalaa ja rangaistusta. Heidän palveluksensa ei olisi voinut tulla niin sydämenpohjasta, kuin jos he tuntisivat hyvän ja pahan ja omaisivat siten täyden käsityksen Luojan rakkaudellisista aikomuksista hänen määrätessään ne lait, jotka johtavat niin hyvin hänen kuinhänen Luotujensakin menettelytapaa.
	[170] Ajatelkaamme sen jälkeen toista puolta, joka siten menisi kuolemaan oman tahallisen syntinsä perustuksella. He olisivat ainaisesti erotetut elämästä, ja ainoa toivo olisi, että Jumala rakkaudessaan ajattelisi näitä olentoja, kättensä tekoa, ja järjestäisi lunastuksen heitä varten. Mutta miksi tehdä niin? Ainoana mahdollisuutena olisi se toivo, että jos heidät jälleen herätettäisiin ja uudelleen koeteltaisiin, niin muutamat valitsisivat mahdollisesti silloin rangaistuksesta saamansa suuremman kokemuksen perustuksella tottelevaisuuden ja saisivat elää.
The wisdom of God confines sin to certain limits.	Mutta vaikkakin tämä suunnitelma tuottaisi yhtä hyvät tulokset kuin se, minkä Jumala on valinnut, niin voitaisiin sitä vastaan tehdä kuitenkin vakavia väitteitä. (1) Jumala menettelisi puolueellisesti luotuja olentojaan kohtaan tekemällä enemmän tottelemattomien kuin tottelevaisten puolesta. (2) Tämä asettaisi synnille palkinnon, ja syntinen tuntisi voivansa rankaisematta tehdä syntiä ja luottaa lunastukseen, toiseen tilaisuuteen. (3) Ja ne, jotka aluksi eivät rikkoisi, tuntisivat aina olevansa esteettömät syntiä tekemään ainakin kerran luottaen Luojansa puolueettomuuteen, niin että hän tekisi yhtä paljon heidän puolestaan kuin toistenkin puolesta, jos he joskus päättäisivät asettaa hänen hyvyytensä koetukselle. (4) Tämä tekisi Jumalan hallituksen epävarmaksi koko iankaikkisuudessa, ja syntiä ei voitaisi poistaa mahdollisuuden rajojen ulkopuolelle vähemmällä kuin että suvun viimeinenkin jäsen olisi kokenut, mitä synti ja sen palkka on.
Other objections to giving an individual chance now: 1. Would require a redeemer for each one condemned 2. Would not permit selection of "the body"	Miten paljon enemmän Jumalan viisauden kaltaista onkaan, että hän on rajoittanut synnin suunnitelmansa mukaisesti. Jo meidänkin rajoitettu ymmärryksemme voi huomata, miten paljon parempi on yksi ainoa täydellinen ja puolueeton laki, joka selittää tahallisen synnin palkaksi kuoleman – hävityksen, elämästä erottamisen. Siten Jumala rajoittaa sallimansa pahan, [171] järjestämällä asiat niin, että Kristuksen tuhatvuotinen hallitus poistaa täydelleen pahan samoinkuin ne, jotka tahallaan tekevät pahaa, ja toimeenpanee iankaikkisen vanhurskauden, jonka perustuksena on täydellisten olentojen täydellinen tieto ja täydellinen vapaaehtoinen kuuliasuus. Mutta sen esitetyn suunnitelman suhteen, jonka mukaan alusta pitäen olisi kutakin yksityistä olentoa koeteltu erikseen, voidaan tehdä kaksi muutakin vastaväitettä. Yksi Lunastaja oli täysin riittävä sen suunnitelman mukaan, jonka Jumala valitsi, koska ainoastaan yksi oli tehnyt syntiä, ja ainoastaan yksi oli tuomittu kadotukseen. (Toiset tulivat osallisiksi hänen kadotuksestaan.) Mutta jos ensimmäinen koetus olisi ollut yksilöllinen, ja jos puolet suvusta olisi tehnyt syntiä, ja jos jokainen kohdastaan olisi tuomittu kadotukseen, niin olisi kutakin tuomittua yksilöä kohti tarvittu erityinen lunastaja. Yksi täydellinen ellämä voi lunastaa yhden kadotetun elämän, mutta ei useampia. Yksi täydellinen ihmmen, »ihminen Kristus Jeesus», joka lunasti langenneen Aadamin ja (kaiken sen, minkä me hänessä ja hänen kauttansa menetimme), ei olsi voinut olla »lunnaat [vastaava hinta] kaikkien edestä» missään muussa tapauksessa kuin Jumalan valitseman suunnitelman mukaan.
	Jos otaksuisimme, että kaikki ihmiset, jotka Aadamista alkaen ovat olleet olemassa, tekisivät yhteenlaskettuina satatuhatta miljoonaa henkeä, sekä että ainoastaan puolet heistä olisi tehnyt syntiä, niin olisi tarpeellista, että kaikki nämä viisikymmentä tuhatta miljoonaa kuuliaista ja täydellistä ihmistä kuolisivat antaakseen lunnaat, vastaavan hinnan, kaikkien noiden viidenkymmenen tuhannen miljoonan rikkojan puolesta. Siten tulisi myöskin tämän suunnitelman mukaan kuolema kaikkien osaksi ja aiheuttaisi yhtä paljon kärsimystä kuin sitä nykyäänkin on. Toinen vastaväite tällaisen suunnitelman suhteen on se, että se häiritsisi pahasti Jumalan suunnitelmaa [172] valita ja koroittaa Jumalan luontoon »pieni lauma», Kristuksen ruumis, pieni joukko, jonka Päänä ja Herrana on Jeesus. Jumala ei voisi oikeudenmukaisesti määrätä, että nuo viisikymmentä tuhatta miljoonaa kuuliaista lasta luopuisivat oikeuksistaan, etuuksistaan ja elämästään lunastaakseen syntiset, sillä hänen oman lakinsa mukaan olisi heidän kuuliaisuutensa hankkinut heille oikeuden pysyväiseen elämään. Jos siis näitä täydellisiä ihmisiä olisi pyydetty rupeamaan langenneitten lunastajiksi, niin olisi Jumala, samoinkuin hän teki Herramme Jeesuksen suhteen, asettanut erityisen palkinnon heille, niin että he siitä ilosta, mikä olisi ollut heidän saavutettavissaan, olisivat voineet kärsiä veljiensä puolesta. Ja jos sama palkinto olisi luvattu heill kuin Herralle Jeesukselle, nimittäin osallisuus uuteen luontoon, jumalalliseen, sekä koroitus paljon yli enkelien ja herrauksien ja valtojen ja kaikien sen, mitä voidaan mainita – lähinnä Jehovaa (Ef. 1:20, 21) – silloin olisi tullut ääretön joukko jumalalliseen tasoon, jota Jumalan viisaus nähtävästi ei hyväksynyt. Sitäpaitsi olisivat kaikki nämä viisikymmentä tuhatta miljoonaa olleet sellaisissa olosuhteissa tasaarvoiset eikä yksikään etevin tai päämies heidän joukossaan kun sitävastoin se suunnitelma, jonka Jumala on nähnyt hyväksi valita, tarvitsee amoastaan yhden Lunastajan, yhden, joka on koroitettu Jumalan luontoon, ja sitten »pienen lauman» niistä, jotka hän lunasti, ja jotka »vaeltavat hänen jäljissään» kärsien ja uhraten itsensä tullakseen osallisiksi hänen nimestään, hänen kunniastaan, hänen kirkkaudestaan ja hänen luonnostaan, samalla tavalla kuin vaimo tulee osalliseksi miehensä kunniasta j. n. e.
The ransom is a solution to many perplexities.	Ne, jotka voivat nähdä ja ymmärtää tämän puolen Jumalan suunnitelmasta, joka tuomitsemalla kaikki kadotukseen yhden edustajan kautta avasi tien kaikkien lunastamiseen ja ennalleenasettamiseen yhden Lunastajan kautta, löytävät sen kautta ratkaisun moneen [173] vaikeaan kysymykseen. He näkevät, että kaikkien tuomitseminen yhden kautta ei ollut mikään vahinko, vaan suuri suosionosoitus kaikkia kohtaan, kun sitä tarkastetaan Jumalan suunnitelman yhteydessä kaikkien vanhurskauttamiseksi toisen antaman uhrin kautta. Paha poistetaan ainaisesti, kun Jumalan aikomus sen sallimisen suhteen on saavutettu, ja kun se hyvä, joka seuraa lunastuksesta, on saanut saman kantavuuden kuin synnin rangaistus. Kuitenkin on mahdotonta oikein nähdä ja käsittää tätä puolta Jumalan suunnitelmasta ilman täyttä käsitystä synnin synnillisyydestä, sen rangaistuksen luonnosta, kuolemasta, niiden lunnaitten tärkeydestä ja arvosta, jotka Herra Jeesus antoi, ja yksilön suoranaisesta ja täydellisestä ennalleenasettamisesta suotuisiin olosuhteisiin — olosuhteisiin, joissa hänet asetetaan mitä täydellisimpään koetukseen, ennenkuin hänet tuomitaan saamaan ansaitsemansa palkinto (pysyvä elämä) tai rangaistus (pysyvä kuolema).
Blessings will result through the permission of evil.	Kiinnittämälla katseemme suureen lunastussuunnitelmaan ja siitä johtuvaan »kaiken ennalleenasettamiseen» Kristuksen kautta voimme nähdä, että pahan sallimisesta koituu siunauksia, joita ei olisi luultavasti voitu toteuttaa toisella tavalla niin täydellisesti.
All will be able to see clearly God’s --Wisdom-- --Justice-- --Love-- --Power-- as shown in the ransom.	Ihmisillä ei ole ainoastaan hyötyä koko iankaikkisuudessa saavutetuista kokemuksista – samaten kuin enkeleilläkin tekemällä, havaintoja ihmisten kokemuksista – vaan lisäksi kaikki rikastuvat perehtymällä täydellisemmin Jumalan luonteeseen, sellaisena kuin se ilmenee hänen suunnitelmassaan. Kun hänen suunnitelmansa on täysin toteutunut, näkevät kaikki selvästi hänen viisautensa, rakkautensa, vanhurskautensa ja voimansa. He näkevät sen vahurskauden, joka ei voinut rikkoa jumalallista järjestystä vastaan tai pelastaa oikeudenmukaisesti kadotukseen tuomittua sukua ilman täyttä rangaistuksen lakkauttamista vapaaehtoisen lunastajan kautta. He näkevät sen rakkauden, joka valmisti tämän jalon uhrin ja joka koroitti [174] Lunastajan Jumalan oikealle puolelle, antaen hänelle vallan ja oikeuden ennalleenasettaa elämään kaikki ne, jotka hän lunasti kalliilla verellään. He näkavät myöskin sen voiman ja viisauden, mikä kykeni aikaansaamaan niin ihnanan tulevaisuuden hänen luoduilleen ja niin johtamaan kaikki ristiriitaiset vaikutukset, että niistä tulee välikappaleita, jotka, tahtovatpa ne sitten tai eivät, edistävät ja täyttävät lopullisesti hänen suurenmoiset suunnitelmansa. Ellei pahaa olisi sallittu, ja ellei jumalallinen ennakoltatietäminen olisi sitä tällä tavalla ohjannut, niin emme voi nähdä miten tällaisia tuloksia olisi voitu saavuttaa. Pahan salliminen jonkun aikaa ihmisten keskuudessa osoittaa siten kaukonäköistä viisautta, joka käsitti siitä johtuvat olosuhteet, keksi parannuskeinot ja järjesti lopullisen tuloksen voimallaan ja armollan.
	Evankelisen armohallituksen aikana on synti ja sen yhteydessä oleva paha saanut edelleen palvella Seurakuntaa kasvattaen ja valmistaen sitä. Ellei syntiä olisi sallittu, olisi Herramme Jeesuksen ja hänen Seurakuntansa uhri jonka palkintona on Jumalan luonto, ollut mahdoton.
The Law of God is Love.	On selvää, että pääasiallisesti sama Jumalan laki, joka koskee nyt ihmiskuntaa, ja jonka totteleminen tuo elämän palkinnon ja tottelemattomuus kuoleman koston, hallitsee lopullisesti kaikkia Jumalan luotuja, järkeviä olentoja; ja tämä laki, sellaisena kuin Herramme sen määritteli, sisältyy lyhyesti yhteen ainoaan sanaan: rakkaus. »Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi, ja koko sielullasi ja koko voimallasi ja koko mielelläsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.» (Luuk. 10:27) Kun Jumalan aikomukset ovat toteutuneet, ilmenee Jumalan luonteen ihanuus lopullisesti kaikille järkeville olennoille, ja kaikki näkevät, että pahan hetkellinen salliminen oli viisas kohta Jumalan suunnitelmassa. Nyt voi sen nähdä ainoastaan uskon silmä, joka Jumalan sanan kautta katsoo siihen, mistä kaikkien pyhäin profeettain suun kautta on aina maailman alusta asti puhuttu – kaiken ennalleenasettamiseen.