5 Viides Luku.

Kätketty Salaisuus

»Se salaisuus, joka on ollut kätkettynä Ikuisista Ajoista (Alusta) Ja Sukupolvista (Sukupolvien Alusta) Asti, Mutta Joka Nyt On Ilmoitettu Hänen Pyhillensä. » – Kol. 1:26

Cast out of Eden

     Jos luomme silmäyksen takaisin siihen aikaan, kun ensimäiset vanhempamme kadottivat elämän ja paratiisin autuuden, niin näemme heidät huolien ja vaivojen täyttämänä kärsimässä synnin oikeutettua rangaistusta ja ilman muut toivon tuiketta, kuin se, minkä he voivat saada siitä hämärästä esityksestä, jonka mukaan vaimon siemen oli rikkipolkeva käärmeen pään. 

     Vaikkakin tämä myöhempien tapausten valossa on meille suurimerkityksellinen, niin oli se heille ainoastaan heikko ja epävarma valojuova. Lähemmä kaksituhatta vuotta kului ilman minkäänlaista todistusta sen toteutumisesta.

Abraham and Isaac

     Mutta hänen apunsa ei ollut tarpeen, sillä aikanaan syntyi Iisak, toivon ja lupauksen lapsi. Silloin näytti siltä, kuin se, joka hallitsisi kansoja ja siunaisi ne, olisi tullut. Mutta ei: vuodet vierivät, ja kaikesta päättäen ei Jumalan lupaus pitänyt paikkaansa, sillä Iisak kuoli samoinkuin hänen perillisensäkin, Jaakob. 

     Mutta muutamat harvat pitivät vielä varmasti kiinni lupauksista, ja Jumala hyväksyi heidän uskonsa ja vahvisti sitä, sillä sen liiton, »jonka hän teki Aabrahamin kanssa», varmensi »hänen valansa Iisakille», ja hän hyväksyi sen »Jaakobille säännöksi ja Israelille iankaikkiseksi liitoksi». – 1 Aikakirja 16:15-17

Slavery

Moses

     Tämä antoi jonkun verran suuremman käsityksen Jumalan suunnitelmasta, sillä siitä ilmeni ei ainoastaan se, että he kokonaisena kansana tavalla tai toisella olivat tekemisissä tulevan hallitus- ja siunaustyön kanssa, vaan myös että heidän keskuudestaan valittu mies olisi johtava heidät voittoon ja lupauksien täyttymiseen. Senjälkeen tuli Joosua, mikä nimi merkitsee lunastajaa eli vapahtajaa, heidän johtajakseen, ja hänen avullaan he saivat suuria voittoja ja menivät todellakin siihen maahan, joka oli liitossa luvattu. Nyt näytti varmaan heidän oikea johtajansa tulleen ja lupaus olevan täyttymäisillään.

King David

Simeon and Jesus

The Passover

Jesus and Thomas

Jesus and Disciples
going to Emaus

Salaisuus alkaa avautua.

     Niihin aikoihin, jolloin Jeesus syntyi, odottivat kaikki Messiasta, tulevaa Israelin kuningasta, ja Israelin kautta maailman kuningasta. Mutta Israelin toivo tulevan kuninkaansa kunniasta ja ihanuudesta, jota toivoa hänen esikuvissa ja ennustuksissa osotettu suuruutensa ja valtansa kannusti, johti heidät sivuuttamaan joukon toisia esikuvia ja ennustuksia, [90] jotka osottivat kärsimisen ja kuoleman työn välttämättömyyden syntisen lunastamiseksi, ennenkuin siunaus voisi tulla. 

     Tätä kuvasi pääsiäislammas ennen heidän Egyptistä vapautumistaan, eläinten teurastaminen lakiliittoa annettaessa (Hebrealaisille 9:11-20; 10:8-18) ja sovintouhrit, joita papisto vuodesta vuoteen lakkaamatta toimitti. 

     He sivuuttivat myös profettain todistukset, jotka »edeltäpäin ilmaisivat Kristusta kohtaavia kärsimyksiä ja niiden jälkeen tulevaa kunniaa». (1 Pietarink. 1:11.) 

     Kun Jeesus tuli uhrina, niin eivät he sentähden tietäneet kuka hän oli: he eivät tunteneet etsikkoaikaansa. (Luukas 19:44.) Vieläpä hänen lähimmät seuralaisensa olivat hyvin ymmällä, kun Jeesus kuoli, ja kaihoten he sanoivat: »Me toivoimme hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin». (Luukas 24:21.) 

     Nähtävästi olivat he luottamuksessaan häneen erehtyneet henkilön suhteen. He eivät nähneet, että heidän johtajansa kuolema oli välttämätön uuden liiton perustukseksi, joka juuri toisi siunaukset mukanaan, ja oli osa lupauksen liiton täyttymisestä.

      Kun he kuitenkin huomasivat, että hän oli noussut haudasta, alkoivat heidän kuihtuneet toiveensa jälleen elpyä (1 Piet. 1:3), ja kun hän oli aikeessa jättää heidät, kysyivät he häneltä kauvan kyteneen ja usein viivytetyn toiveensa suhteen, sanoen: »Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen rakennat Israelille valtakunnan?» 

     Se, että heidän toiveensa olivat itse asiassa oikeat, vaikkakaan heidän ei tarvitsisi tietää aikaa, jolloin ne täyttyvät, näkyy Herran vastauksesta: »Ei teidän tule tietää aikoja tai hetkiä, jotka Isä on valtansa nojalla määrännyt.» -- Apost. teot 1:6,7.

Pentecost

     Hän oli sanonut heille: »Minulla on vielä paljo sanomista teille, mutta ette voi nyt kantaa sitä; mutta kun hän tulee, totuuden henki, opastaa hän teidät koko totuuteen.»  

     »Hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teille kaikki, minkä olen sanonut teille.» (Johannes 16:12,13; 14:26.) He eivät siis voineet ymmärtää, ennenkuin helluntaisiunaus oli tullut.

Preaching to the Gentiles

"A people
for his name"
--A Bride

      Kuitenkin näyttää siltä kuin Jumala olisi käyttänyt heitä puhetorvinaan, ennenkuin he täysin ja selvästi ymmärsivätkään asioita, ja todennäköistä on, että heidän hengen elähyttämät sanansa syvemmin ja selvemmin ilmaisivat totuuden kuin mitä he itse täysin käsittivät. Lue esim. 

     Jaakobin lausunto, jossa hän sanoo: »Simon on kertonut, kuinka Jumala ensi kerran ryhtyi ottamaan pakanoista kansan [morsiamen] nimelleen. Ja tämän kanssa profettain sanat pitävät yhtä, sillä näin on kirjoitettu: Sen jälkeen [kun tämä kansa on pakanamaailmasta koottu] minä palaan ja rakennan jälleen Daavidin luhistuneen majan [maallisen herrauden]; minä rakennan sen jälleen raunioistaan ja pystytän sen uudestaan.» -- Apost. teot 15:14-16.

What is the
great hidden mystery of God?

"Christ" means "Anointed"

     Jaakob alkoi nähdä Jumalan kaitselmuksessa, evankeliumin viemisessä Pietarin kautta ensimäiselle pakana-kääntyneelle ja Paavalin kautta pakanoille ylimalkaan, että suosio olisi tänä aikakautena samanlainen uskovia juutalaisia ja pakanoit kohtaan.

      Hän katsoi senjälkeen ennustuksiin ja huomasi niin kirjoitetuksi, sekä että sen jälkeen, kun tämä evankeliumikauden työ on päättynyt, täyttyvät luonnolliselle Israelille annetut lupaukset. Vähitellen alkoivat muutamat harvat – pyhät, Jumalan erityiset »ystävät» ymmärtää suurta, niin kauan kätkettyä salaisuutta. [92]

     Paavali selittää (Kolossil. 1:27), että tämä salaisuus, joka on ollut kätkettynä maailman alusta ja sukupolvien alkamisesta asti, mutta joka nyt on ilmoitettu hänen pyhilleen, on:

„Kristus teissä, kirkkauden toivo.”

     Tämä on suuri Jumalan salaisuus, joka on ollut kätkettynä kaikkina edellisinä aikakausina, ja joka vielä on kätkössä kaikilta muilta, paitsi erityiseltä luokalta, jonka muodostavat pyhät eli vihkiytyneet uskovaiset. Mutta mitä tarkoitta »Kristus teissä?»

      Me olemme nähneet, että Jeesus voideltiin pyhällä hengellä (Apost. teot 10:38), ja siten me ymmärrämme, että hän on Kristus, Voideltu, sillä sana kristus merkitsee voideltua. Ja apostoli Johannes sanoo, että se voitelu, jonka me (vihkiytyneet uskovaiset) olemme saaneet, pysyy meissä. (1 Johannes 2:27.) 

     Siis pyhät ovat evankeliumikautena voideltu joukko, voideltu Jumalan kuninkaiksi ja papeiksi (2 Korinttol. 1:21; 1 Pietarink. 2:9), yhdessä Jeesuksen, johtajansa ja Herransa kanssa ja he muodostavat Jehovan voidellun – Kristus-henkilön (pään ja ruumiin).

     Jeesus on voideltu Seurakunnan pääksi eli Herraksi, joka Seurakunta on hänen ruumiinsa (eli morsiamensa, kun käytetään toista vertausta – Efessol. 5:25-30), ja he muodostavat [93] yhdessä luvatun »siemenen», - suuren Lunastajan: »Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan». – Galatal. 3:29.

"I am the vine, ye are the branches."
John 15:5

     Ottamalla kuvaksi ihmisruumiin osoittaa hän kuitenkin ihanalla ja miellyttävällä tavalla meidän läheisen yhteytemme. Tätä samaa yhteyttä opetti Jeesus, sanoessaan: »Minä olen viinipuu, te olette oksat.» -- Johannes 15:5

The top-stone is a perfect pyramid.

     Kuinka ihanasti tämä valaiseekaan asemaamme »siemenen» - »Kristus»-henkilön jäseninä. Liitettyinä yhteen päämme kanssa ja ollen täydessä sopusoinnussa hänen kanssaan olemme elävinä kivinä täydelliset; hänestä erillään emme ole mitään.

     Tavallisessa rakennuksessa ei löydy huippu-kulmakiveä, mutta meidän rakennuksessanime on huippu-kulmakivi, huippukivi, niinkuin on kirjoitettu: »Katso minä panen Siioniin valitun kalliin huippukulmakiven» (Englant. Raamat. käännös) -- »ja menkää hänen tykönsä, elävän kiven tykö… ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi uhraamaan hengellisiä*) uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.» (1 Pietarink. 2:4-6.) 

     Ja me uskomme, että Jeesuksen, »pään», ja »Seurakunnan, joka on hänen ruumiinsa», yhteys on pian täydellinen.

"Humble yourselves"

     Ja jotta rakennusmestarin kyky ja täydellisyys tulisi meissä näkyviin, täytyy meidän pitää huolta siitä, ettei meidän oma tahtomme ole ärtyisä, asettuen hänen tahtoansa vastaan tai estäen tapahtumista meissä. 

     Meidän täytyy olla hyvin lasten kaltaisia ja nöyriä --  meidän täytyy pysyä lujasti nöyryydessä, sillä »Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon». Nöyrtykäämme sentähden Jumalan väkevän käden alle, jotta hän ajallaan ylentäisi meidät (1 Pietarink. 5:5,6), niinkuin hän on koroittanut päämme ja edelläjuoksijamme. – Filippil. 2:8,9.

     Oli todellakin ennen aavistamaton salaisuus, -- että Jumalan tarkoitus ei ollut herättää ainoastaan vapahtaja, vaan sellainen vapahtaja, joka on kokoonpantu monesta jäsenestä. Vihkiytyneillä evankeliumikauden uskovaisilla on etuoikeus taistella »korkean kutsun» puolesta ja voittaa se. Jeesus ei ryhtynyt kehittämään tätä ajatusta oppilailleen, niinkauvan kuin he olivat luonnollisia ihmisiä, vaan odotti, kunnes heidät voideltiin helluntaina – heissä sikisi uusi luonto. 

     Paavalin selityksestä me ymmärrämme, etteivät muut kuin »uudet luomukset» nyt voi ymmärtää tai arvostella tätä korkeaa kutsua. Hän sanoo: »Me puhumme salaisuutena ollutta Jumalan viisautta, sitä kätkettyä [suunnitelmaa], jonka Jumala on edeltä määrännyt ennen maailman aikoja meidän kirkkaudeksemme, ja jota ei kukaan tämän maailman valtiaista [päämiehistä] ole tuntenut, … niinkuin on kirjoitettu siitä, mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut, ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat». Sillä »meille Jumala on sen ilmaissut henkensä kautta». – 1 Korinttol. 2:6-14

     Jatkaen edellämainittua ajatusta, että Kristus käsittää kaikki, jotka [96] ovat voidellut hengellä, sanoo hän edelleen: 

-- »Sillä niin monta kuin teitä on Kristukseen kastet tu, te olette Kristuksen päällenne pukeneet», ja »jos te olette Kristuksen omat, niin te [yhdessä Jeesuksen kanssa] siis olete Aabrahamin siementä, perillisiä [Aabrahamille annetun] lupauksen mukaan». (Värssyt 27, 29.) 

Why was it necessary
to keep the mystery hidden?

"Behold the Man"

On ollut välttämätöntä pitää 
salaisuus kätkettynä.

     On ollut tarpeellista pitää tämä salaisuus kätkettynä, muuten ei olisi niin tapahtunut. Se oli välttämätöntä, sillä jos suunnitelma olisi kokonaisuudessaan ilmoitettu ihmiskunnalle, niin olisi se merkinnyt sen tyhjäksitekemistä. Jos ihmiset olisivat tunteneet sen, eivät he olisi ristiinnaulinneet kirkkauden Herraa, eivätkä myöskään seurakuntaa, joka on hänen ruumiinsa. (1 Korinttol. 2:8.) 

     Jollei Jumalan päätös olisi ollut maailmalle salaisuutena, niin ei ainoastaan Kristuksen kuolema, ihmisen vapahduksen hintana, olisi tullut ehkäistyksi, vaan myöskin Kristuksen kärsimisestä osallisen Seurakunnan uskonkoetus olisi tullut ehkäistyksi, vaan myöskin Kristuksen kärsimisestä osallisen Seurakunnan uskonkoetus olisi tullut estetyksi, sillä »sentähden maailma ei tunne meitä [hänen kanssaperillisinään], sillä koska [samasta syystä] se ei tunne häntä». – 1 Johannes 3:1.

     Ei ainoastaan Jumalan suunnitelma ja Kristushenkilö (pää ja ruumis), joka on itse suunnitelman täytäntö, ole maailmalle suuri salaisuus, vaan myöskin se erikoinen tie, jolla »pieni lauma» on kutsuttu vaeltamaan, erottaa sen jäsenet omituisina ihmisinä. [97] 

     Maailmalle pysyi salaisuutena, että niin rikaslahjainen henkilö kuin Jeesus nasaretilainen tuhlasi aikansa ja lahjansa sellaisella tavalla kuin hän teki, kun sitävastoin, jos hän olisi omistanut aikansa valtiotaidolle, oikeustieteelle, kaupalle tai sille uskonnolle, joka oli kansan mielen mukaista, o

     lisi voinut tulla suureksi ja arvossapidetyksi. Ihmiset ajattelivat, että hän tuhlasi mielettömästi elämänsä, ja he sanoivat: »Hänessä on perkele ja hän on järjiltään.» Hänen elämänsä ja oppinsa olivat heille arvoituksia. He eivät voineet ymmärtää häntä.

     Paavali luopui korkeasta ja vaikutusvaltaisesta yhteiskunta-asemasta tehdäkseen työtä käsillänsä ja saarnatakseen Kristuksesta ja näkymättömästä kruunusta, joka annetaan kaikille niille uskovaisille, jotka vaeltaisivat hänen jäljissänsä. Tämä oli niin arvoituksellista, että muutamat sanoivat: »Olet järjiltäsi, Paavali! suuri oppisi vie sinut pois järjiltäsi.» Ja kaikkia, jotka siten seuraavat Mestarin jälkiä, pidetään hulluina Kristuksen tähden.

 Suunnitelma ei ole aina 
salaisuuden verhossa.

     Mutta Jumalan suunnitelma ei ole aina salaisuuden verhossa: Tuhatvuotispäivän sarastus tuo mukanaan Jumalalta täydellisempää valoa ihmisille, ja »maa on täynnä Herran tuntoa». 

     Vanhurskauden aurinko, joka tuo säteissään parannusta ja hajoittaa tietämättömyyden pimeyden, on Kristushenkilö tuhatvuotispäivän kirkkaudessa – ei ainoastaan pää, vaan myöskin hänen ruumiinsa jäsenet, sillä on kirjoitettu, että jos me »hänen kanssaan kärsimme», niin me myös hänen kanssaan kirkastumme. »

     Kun [98] Kristus, joka on meidän elämämme, ilmestyy, silloin tekin hänen kanssaan ilmestytte kirkkaudessa», ja »silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niinkuin aurinko». – Roomalais. 8:17; 2 Timoteuks. 2:11,12; Kolossal. 3:4; Matteus 13:43.

     Tulevana aikakautena, kun Jumala »vuodattaa henkensä kaiken lihan päälle», niinkuin hän nykyisenä aikakautena vuodattaa sen »palvelijainsa ja piikainsa» päälle, silloin totisesti kaikki ymmärtävät ja pitävät arvossa niitä lupauksia, jotka »pieni lauma» nyt omistaa itsellensä. Ja he iloitsevat seurakunnan kuuliaisuudesta ja korotuksesta, sanoen:

     Ja kun he rientävät saavuttamaan niitä siunauksia, jotka silloin tarjotaan heille, käyttävät he hyväkseen seurakunnan esimerkkiä ja kirkastavat Jumalaa seurakunnan tähden. Mutta tämä tieto ei herätä kateuden himoa, sillä uuden järjestyksen vallitessa tyydyttää täydellisen inhimillisen luonteen saavuttaminen heitä täydellisesti ja se on heidän mielestänsä toivottavampi kuin heidän luontonsa muutos.

     Mitä aikaan tulee, niin on Jumalan salaisuus päättyvä seitsemännen pasunan (kuvannollisessa merkityksessä) soidessa. (Ilmestysk. 10:7.) Tämä koskee salaisuutta sen kahdessa merkityksessä, missä sanaa käytetään: salaisuus eli Jumalan suunnitelman salaiset puolet julistetaan silloin ja nähdään kirkkaasti samoinkuin »Jumalan salaisuus», seurakunta, tämän suunnitelman toteuttaja.

      Tämän salaisuuden suuruus, joka on niin kauvan pidetty salattuna, ja jonka lupaukset, esikuvat ja vertaukset ovat kätkeneet, samoinkuin se ihmeellinen armo, joka suodaan niille, jotka ovat kutsutut tämän salaisuuden osallisuuteen (Efessolaisille 3:9), antavat meille viittauksen siitä, että sen työn, joka täyttyy ja jota Jehova on antanut ihmiskunnan odottaa ja toivoa kuuden tuhannen vuoden kuluessa, täytyy olla jättiläistyö, suuremmoinen työ, joka on niin suurten valmistusten arvoinen. 

     Mitä siunauksia voimmekaan odottaa maailmalle, kun salaisuuden verho on otettu pois ja siunauksen kuurot virtaavat. Tämän tähden koko luomakunta huokaa ja on ahdistuksissa aina tähän asti, odottaen tämän salaisuuden täyttymistä – Jumalan lasten ilmestymistä, jotka muodostavat luvatun »siemenen», jossa kaikki maan sukukunnat siunataan. – Roomalaisille 8:19,21,22.