|
3 Kolmas Luku.
Raamattu Jumalallisena
Ilmestyksenä
|
A reasonable, thinking mind will examine God’s Word |
Raamattu on sivistyksen
ja vapauden soihtu. Sen hyvän yhteiskunnallisen vaikutuksen ovat
tunnustaneet suurimmat valtiomiehet, joskin he usein ovat katselleet sitä
niiden ristiriidassa olevien uskontunnustusten kautta syntyneiden eriväristen
silmälasien läpi, jotka, vaikkakin ovat Raamatun puolella, surullisesti
vääristelevät sen oppeja.
Kunnioitettavan vanhan kirjan ovat sen omat ystävät asettaneet tahtomattaan perin valheelliseen valoon. Monet näistä olisivat valmiit uhraamaan elämänsä sen edestä Ja kuitenkin he vahingoittavat sitä todellisesti suuremmassa määrässä kuin sen viholliset väittämällä sen tukevan niitä sen totuuksien väärinkäsityksiä, jotka he niin kauan ovat kunnioittaen omaksuneet ja jotka he ovat perineet esi-isiltään. Oi, jospa he heräisivät uudelleen katselemaan sitä, mikä on kirjoitettu Raamatussa, ja saattaisivat sen viholliset häpeään riistämällä heiltä heidän aseensa! |
The Bible has been miraculously preserved
|
Koska luonnon valo johtaa
meitä odottamaan Jumalalta täydellisempää ilmestystä kuin mitä
luonto [68] itse antaa, niin täytyy järkevän, ajattelevan ihmisen olla
valmis tutkimaan jokaista vaatimusta, joka väittää olevansa Jumalan
ilmestys ja jolla on järkevä ulkonainen todistus tällaisen vaatimuksen
todennäköisyydestä.
Raamattu väittää olevansa sellainen Jumalan ilmestys, ja se tulee luoksemme riittävine ulkonaisine todistuksineen siitä, että sen vaatimukset todennäköisesti ovat oikeutettuja sekä antaa meidän syyllä toivoa, että sen tarkempi tutkiminen tuo valoon vielä täydellisempiä ja vieläkin sitovampia todistuksia siitä että se on Jumalan sanaa. Raamattu on vanhin kirja, mikä on olemassa. Se on kestänyt kolmenkymmenen vuosisadan myrskyt. Ihmiset ovat kaikin tavoin koettaneet hävittää sen maan päältä. He ovat piiloittaneet sen, he ovat kaivaneet sen maahan, he ovat kuolemanrangaistuksen uhalla kieltäneet omistamasta sitä, ja mitä kiivaimmat ja säälimättömimmät vainot ovat kohdanneet niitä, jotka ovat uskoneet siihen; mutta kirja elää vielä. |
Dating from
100 B.C. to 100 A.D., the Dead Sea Scrolls were preserved in clay urns in the Qumran caves
until their discovery in 1948. |
Priceless parchments of the Sinaitic Manuscript, 4th c. A.D., were preserved within the walls of St. Catherine’s Monastery in the heart of Sinai. Discovered in 1859 A.D. by Count Tischendorf, the Codex Sinaiticus contains the New Testament and parts of the Old Testament. |
|
Tänä päivänä, kun
monet sen vastustajista nukkuvat kuolon unta, ja sadat nidokset, jotka on
kirjoitettu sen huonoon huutoon saattamiseksi ja sen vaikutuksen tyhjäksi
tekemiseksi, ovat kauan siteen unohdetut, on Raamattu raivannut itselleen
tien maan kaikkiin kansoihin ja kieliin sekä tullut käännetyksi
useammalle kuin neljällesadalle eri kielelle.
Se, että tämä kirja on elänyt kautta monien vuosisatojen, huolimatta kaikista vertojaan turhaan hakevista yrityksistä tuhota ja hävittää se, on tosiasia, joka ainakin on voimakas todistus siitä, että se suuri olento, jonka se väittää alkuunpanijakseen, on myös sen suojelija. |
The Bible points and refers to one prominent character: Jesus of Nazareth.
|
On totta, että Raamatun
siveellinen vaikutus on poikkeuksetta hyvä. Ne jotka ovat huolellisesti
tutkineet sitä, ovat aina kohonneet parempaan, puhtaampaan elämään.
Toiset uskonnolliset ja tieteelliset teokset ovat aikaansaaneet hyvää, vaikuttaneet jalostuttavasti ja olleet ihmiskunnalle jossain määrin siunaukseksi, [69] mutta kaikki kirjat yhteensä ovat olleet kykenemättömät lahjoittamaan huokaavalle luomakunnalle sitä iloa, rauhaa ja siunausta, jonka Raamattu tuo sekä rikkaalle että köyhälle, oppineelle ja oppimattomalle. Raamattu ei ole aiottu ainoastaan luettavaksi. Se on kirja, jota pitää tutkia huolella ja miettien, sillä Jumalan ajatukset ovat korkeammalla meidän ajatuksiamme, ja hänen tiensä ovat korkeammalla meidän teitämme. Jos me tahdomme käsittää äärettömän Jumalan suunnitelmia ja ajatuksia, niin meidän täytyy omistaa kaikki voimamme tähän tärkeään työhön. Totuuden rikkaimmat aarteet eivät aina ole pinnalla. Kauttaaltaan ja lakkaamatta tämä kirja viittaa ja vetoaa samaan etevään luonteeseen, Jeesus Nasaretilaiseen, jonka se sanoo olevan Jumalan Pojan. Alusta loppuun on hänen nimensä, kutsumuksensa ja työnsä huomattavassa asemassa. Eri tavalla täysin todistettu, Raamatun ulkopuolella oleva, historiallinen tosiasia on, että mies, nimeltä Jeesus Nasaretilainen eli ja oli saavuttanut jonkinlaisen kuuluisuuden jotakuinkin samaan aikaan kuin Raamatun kirjoittajat ilmoittavat. Paitsi Uuden Testamentin tekijäin antamaa todistusta on vielä historia vahvistanut sen tosiasian, että tämä Jeesus ristiinnaulittiin, koska juutalaiset ja heidän pappinsa olivat loukkaantuneet häneen. Uuden Testamentin kirjoittaja olivat, lukuunottamatta Paavalia ja Luukasta, Jeesus Nasaretilaisen henkilökohtaisia tuttuja ja oppilaita, ja he esittävät kirjoituksissaan hänen oppejaan. |
The pool is one of the few undisputed localities in ancient Jerusalem. Waters from the Spring Gihon flow into the Pool of Siloam through a tunnel which was engineered by King Hezekiah in 715 BCE. Hezekiah's 1750 foot tunnel can still be traversed by foot today. |
|
The disciples were committed to an unpopular cause.
|
Jokaisen kirjan
olemassaolo edellyttää tekijän puolelta jonkinlaisia vaikuttimia. Me
kysymme sentähden: Mitkä olivat ne vaikuttimet, jotka saivat nämä
miehet omistamaan itselleen tuon henkilön asian?
Hänet tuomittiin kuolemaan ja juutalaiset ristiinnaulitsivat hänet pahatekijänä. Uskonnollisimmat heistä suostuivat siihen ja vaativat häntä tapettavaksi sellaisena joka ei ole arvokas elämään. Omaksumalla hänen [70] asiansa ja julkisesti julistamalla hänen oppejaan alistuivat nämä miehet kantamaan ylenkatsetta, kieltäymyksiä ja katkeria vainoja, asettivat elämänsä alttiiksi ja vieläpä muutamissa tapauksissa kärsivät marttyyrikuoleman. Jos me myönnämme, että Jeesu eläessään oli ihmeellinen henkilö sekä elämässään että opissaan, niin mitä syytä oli kenelläkään omistaa hänen asiaansa sitten kuin hän oli kuollut? — erittäinkin, kun hänen kuolemansa oli niin häpeällinen? Ja jos me otaksumme, että nämä kirjoittajat ovat keksineet kertomuksensa, ja että Jeesus oli heidän mielikuvituksensa sankari tai ihanne, kuinka luonnotonta olisikaan ajatella, että järkevät ihmiset, väitettyään, että hän oli Jumalan Poika, että hän oli siinnyt yliluonnollisella tavalla, omisti yliluonnollisia voimia, joiden avulla hân paransi spitaalisia, antoi näön niille, jotka olivat sokeina syntyneet, ja kuulon kuuroille, vieläpä herätti kuolleitakin — kuinka äärettömän luonnotonta olisikaan ajatella, että he olisivat lopettaneet tällaisen luonteen kuvauksen ilmoittamalla, että kourallinen hänen vihollisiaan tappoi hänet suurkavaltajana, samalla kun toiseltapuolen hänen ystävänsä ja oppilaansa, niiden joukossa itse kirjoittajatkin, jättivät hänet ja ratkaisevassa silmänräpäyksessä pakenivat? |
What motivated the writers of Scripture?
|
Joskin maailman historia
muutamissa kohdin poikkeaa näistä kirjailijoista, niin älköön se
kuitenkaan johtako meitä pitämään heidän ilmmoituksiaan epätodenmukaisina.
Niiden jotka niin tekevät, täytyy esittää ja todistaa jokin vaikuttava syy, miksi nämä kirjoittajat olisivat tehneet vääriä väitteitä. Mitkä vaikuttimet olisivat voineet johtaa heitä? Olisivatko he mahdollisesti toivoneet sen kautta saavuttavansa onnea, mainetta, maltaa tai maallisia etuja? Jeesuksen ystävien köyhyys ja heidän sankarinsa kärsimä arvonannon puute Juudaan suurten uskonnon harrastajien joukossa vastustaa sellaista ajatusta, jonka ohella se, että hän kuoli pahantekijänä, rauhanhäiritsijänä, ja oli halveksittu, [71] ei antanut mitään kadehdittavan maineen toiveita niille jotka ottivat asiakseen saada jälleen sijaa hänen opilleen. Jos niillä, jotka saarnasivat Jeesuksesta, oli tällaista odotettavissa, niin eivätköhän he silloin olisi nopeasti jättäneet asiaa, kun he huomasivat, että se toi mukanaan häpeää, vainoa, vankeutta, vieläpä kuolemaa? Järki sano meille selvästi, että miehillä, jotka uhrasivat kodin, arvon, kunnian ja elämän, jotka eivät eläneet hetkellistä nautintoa varten, vaan joiden päämääränä oli lähimmäisten kohottaminen ja jotka teroittivat korkeinta siveysoppia ei ollut ainoastaan joku vaikutin, vaan että heidän vaikuttimensa täytyi myöskin olla puhdas ja heidän päämääränsä mitä ylevin. Järki selittää edelleen, että sellaisten miesten todistus, joita ainoastaan puhtaat ja hyvät vaikuttimet johtivat, ansaitsee kymmenen kertaa enemmän luottamusta kuin tavallisten kirjailijain. Nämä miehet eivät myöskään olleet uskonnollisia haaveilijoita. He olivat terveen järjen miehiä ja osoittivat jokaisessa tilaisuudessa uskonsa ja toivonsa perustuksen, ja tässä hyvin harkitussa vakaumuksessaan pysyivät he aina lujina. |
The Biblical writers were honest and faithful to the Lord.
|
Ja mitä tässä olemme
huomauttaneet, se voidaan myöskin samalla tavalla sovelluttaa myöskin
Vanhan Testamentin eri kirjoittajiin. Pää-asiassa näissä miehissä
kuvastuu heidän uskollisuutensa Herraa kohtaan, ja yhtä puolueettomasti
kuin Raamatun historia kiittää heidän hyveitään, mainitsee ja soimaa
se heidän heikkouksiaan ja puutteitaan.
Tämän täytyy hämmästyttää niitä, jotka otaksuvat, että Raamattu on tekaistu kertomus, jonka tarkoitus olisi herättää ihmisissä pyhää pelkoa ja kunnioitusta jotain uskonnollista järjestelmää kohtaan. Raamatussa esiintyvä oikeudellisuus todistaa sen totuudeksi. Jos petturi tahtoisi kuvata jonkun suureksi mieheksi, ja ennen kaikkea, jos hän tahtoisi uskotella, että hänen kirjoituksensa olisivat Jumalan elähyttämiä, niin esittäisi hän epäilemättä sellaisen henkilön luonteen mitä suurimmassa määrässä [72] moitteettomaksi ja jaloksi. Koska Raamattu ei ole tehnyt itseään syypääksi tällaiseen menettelytapaan, on se tyydyttävä todistus siitä, ettei se ole valheellisesti kyhätty ihmisten pimittämiseksi. |
Examine the character of the writings |
Kun meillä siis on syy odottaa, että meille ilmoitetaan Jumalan tahto ja suunnitelma ja kun me olemme myös löytäneet Raamatun, joka väittää ilmoittavansa tämän ja jonka ovat kirjoittaneet miehet, joiden vaikuttimia meillä ei ole syytä epäillä, vaan hyväksyä, niin tarkastakaamme nyt niiden kirjoitusten luonnetta, jotka ilmoittavat olevansa Jumalan hengen elähyttämiä, nähdäksemme vastaavatko niiden opit sitä luonnetta, jonka me syyllä omistamme Jumalalle, ja missä määrin näissä kirjoituksissa itsessään on todistus niiden luotettavaisuudesta. |
The writers were acquainted first hand with the facts
|
Uuden Testamentin viisi ensimmäistä kirjaa ja useat Vanhan Testamentin kirjoista ovat kertomuksia tosiasioista, jotka kirjoittajat tunsivat, kertomuksia, joiden totuuden takaa heidän luonteensa. Jokaiselle on selvää, ettei tarvittu mitään erityistä ilmestystä kertoakseen yksinkertaisesti totuuden niissä asioissa, jotka olivat heitä lähellä ja jotka he täysin tunsivat. Kun Jumala kuitenkin tahtoi antaa ihmiselle ilmestyksen, niin se, että näillä kertomuksilla menneistä tapauksista on merkitystä tähän ilmestykseen nähden, on riittävä syy, pitääksemme sitä johtopäätöstä järkevänä, että Jumala johtaisi ja järjestäisi niin, että se rehellinen kirjoittaja, jonka hän valitsisi aseekseen, tulisi yhteyteen tarpeellisten tosiasiain kanssa. Näiden Raamatun historiallisten osien luotettavaisuus perustuu melkein yksinomaan tekijäin luonteeseen ja vaikuttimiin. Hyvä ihminen ei puhu valhetta. Puhdas lähde ei anna kitkerää vettä. Ja Raamatun todistus kokonaisuudessaan poistaa pienimmänkin epäilyksen siitä, että sen kirjoittajat sanoisivat tai tekisivät pahaa, jotta sen kautta hyvä tulisi esille. |
|
Määrättyjen Raamatun
kirjain, kuten Kuningasten-[73], Aika- ja Tuomarienkirjain totuudellisuus
ei kärsi siitä, että me aivan yksinkertaisesti sanomme niiden olevan
tosia, huolella tehtyjä muistiinpanoja aikansa huomatuista tapauksista ja
henkilöistä.
Hebrealaiset Raamatunkirjat sisältävät historiaa samoinkuin lain ja profeetat, ja kun muistetaan, että heidän historiansa, sukuluettelonsa j. n. e. kuvailivat niin paljon tarkemmin yskityiskohtaisia seikkoja siitä syystä, että Messias oli suoraan polveutuva Aabrahamista, niin saamme selvityksen siihen, miksi mainittiin muutamia historiallisia asioita, joita yhdeksännentoista vuosisadan valistus ei pidä oikein sopivina. Niin esimerkiksi piti historioitsija todennäköisesti tarpeellisena koristelematta kertoa moabilais- ja ammonilaiskansojen alkuperän ja heidän sukulaissuhteensa Aabrahamin kanssa, jotta kertomus heidän alkuperästään olisi täydellinen. (1 Moos. 19:36-38) Samoin on meille annettu erittäin tarkka kertomus Juudan lapsista, sillä hänestä polveutui kuningas Daavid, jonka kautta Marian, Jeesuksen äidin (Luuk. 3:23, 31, 33, 34), samoinkin Joosefin, hänen puolisonsa, sukuluettelo johdetaan takaisin Aabrahamiin. Täydellinen sukuluettelo oli epäilemättä sitä välttämättömämpi, kun tästä suvusta (1 Moos. 49:10) oli polveutuva Israelin etevin kuningas samoinkuin luvattu Messiaskin. Tästä johtuu poikkeaminen yksityisseikkoihin, mikä ei muuten esiinny. — 1 Moos. 38. |
We find a reason for details |
Tietenkin on samanlaisia
tai muita syitä toisiin Raamatussa oleviin historiallisiin tosiasioihin,
joiden hyödyn me ehkä aikaa myöten saamme nähdä ja jotka, elleivät
ne koskisi historiaa, vaan ainoastaan siveellistä opetusta, voitaisiin
poistaa ilman vahinkoa.
Kuitenkaan ei kukaan voi millään tavalla väittää, että Raamattu missään suosisi säädyttömyyttä. Tulee myöskin muistaa, että samoja asioita voidaan eri kielillä esittää paremmin ja huonommin, ja että vaikkakin Raamatun kääntäjät olivat liian omantunnontarkkoja jättääkseen pois mitään siitä, mikä esiintyi alkutekstissä,[74] elivät he kumminkin aikana, joka ei ollut niin tarkka kuin meidän aikamme, valitessaan sopivia lausuntatapoja. Samaa voidaan ajatella vanhimmasta Raamatun ajasta ja sen tavasta ilmaista ajatuksiaan. Varmaan ei hienotunteisinkaan voi tähän nähden tehdä pienintäkään huomautusta ainoastakaan Uudessa Testamentissa esiintyvästä kohdasta. |
|
MOOSEKSEN KIRJAT JA NIISSA JULKAISTUT LAIT Raamatun viisi ensimmäistä tunnetaan Mooseksen viiden kirjan nimellä, vaikka ne eivät missään mainitse häntä tekijäkseen. On hyvin luultavaa, että Mooses tai joku hänen johdollaan on kirjoittanut ne. Mitä tulee kertomukseen hänen kuolemastaan ja hautaamisestaan, niin voimme ajatella, että hänen kirjurinsa on niistä tehnyt sopivan lisäyksen. Se, ettei varmasti mainita, että Mooses olisi kirjoittanut nämä kirjat, ei ole mikään todistus sellaista otaksumaa vastaan, sillä jos joku toinen olisi kirjoittanut ne pimittämis- ja pettämistarkoituksessa, niin hän olisi varmaankin saadakseen luotettavaisuutta, ilmoittanut, että Israelin suuri johtaja ja valtiomies oli kirjoittanut ne. (Katso 5 Moos. 31. 31:9-27) On varma, että todellakin Mooses johti juutalaiset Egyptistä. Hän järjesti heidät kansaksi niiden lakien mukaan, jotka näissä kirjoissa ovat esitetyt, ja juutalaiset ovat yli kolmentuhannen vuoden kuluessa yksimielisesti väittäneet, että Mooses on lahjoittanut heille nuo kirjat, ja he ovat pitäneet niin pyhinä ne, ettei pistettä tai pilkkua ole saanut muuttaa, mikä takaa sen, että kirjoitukset ovat väärentämättömät. |
"He stretcheth out the north
over
the empty place, and hangeth
the earth upon nothing." |
Nämä Mooseksen kirjat
sisältävät ainoan uskottavan kertomuksen, mikä on olemassa siltä
ajalta, jota ne käsittelevät. Kiinan historia on alkavinaan luomisesta
kertosessaan, miten Jumala läksi venheessä vesille, otti maamöhkäleen
käteensä ja heitti sen veteen.
Tästä maamöhkäleestä, niin kerrotaan, tuli tämä [75] maailma j. n. e. Mutta koko satu on niin järjetön, että jo ihminen, jolla on lapsen ymmärrys, ei anna sen pettää itseänsä. Ensimmäisen Mooseksen kirjan esitys perustuu sitävastoin siihen järkevään oletukseen, että Jumala, Luoja, älykäs alkusyy jo oli olemassa. Se ei koskettele Jumalan olemassaolon alkamista, vaan hänen työtään ja sen alkamista ja järjestelmällistä eteenpäin kehittymistä—»Alussa Jumala loi taivaan ja maan.» Se ainoastaan mainitsee maan alkuperän ryhtymättä lähempiin selityksiin ja jatkaa sitten kertomalla kuudesta päivästä (ajanjaksosta), joiden kuluessa maa valmistettiin ihmistä varten. Tämän esityksen vahvistaa pää-asiallisesti neljäntuhannen vuoden kuluessa kerätty tieteellinen valo. Tästä seuraa, että on paljon järkevämpää hyväksyä väite, että Jumalan henki on elähyttänyt niiden asiain kertojan, Mooseksen, kuin otaksua, että yksi mies yksinään tiesi enemmän kuin koko muu ihmiskunta tietää kolmentuhannen vuoden tutkimuksen jälkeen, tutkimusten, joita nyt helpottavat uudenaikaiset apuneuvot ja joilla on miljoonittain rahaa käytettävänä. |
The
Mosaic Law was unequaled. |
Tarkasta edelleen niitä lakimääräyksiä, joita nämä kirjoitukset sisältävät. Varmaa on, etteivät nämä lait ole löytäneet vertojaan, ennenkuin yhdeksännellätoista vuosisadalla. Ja yhdeksännentoista vuosisadan lait nojautuvat Mooseksen laissa esitettyihin perusajatuksiin, ja itse asiassa ovat sellaiset miehet laatineet ne, jotka tunnustivat Mooseksen lain jumalallisen alkuperän. |
 Moses Teaching the People of Israel |
Jumalan kymmenen käskyä on lyhyt yhteenveto koko laista. Nämä kymmenen käskyä sisältävät jumalanpalveluksen ja siveyden suhteen määräyksiä, joiden jokaisen tutkijan silmissä täytyy näyttää suuressa määrin ihmeellisiltä, ja jos ne tähän asti olisivat olleet tuntemattomat ja nyt tavattaisiin Kreikan, Rooman tai Babylonin (kansoja, jotka ovat nousseet ja hävinneet paljon sen jälkeen kuin nämä lait säädettiin) raunioista [76] ja muinaisjäännöksistä, niin niitä pidettäisiin ihmeellisinä ellei yliluonnollisina. Mutta näiden lakien ja niiden vaatimusten tunteminen on aikaansaanut jonkinlaisen välinpitämättömyyden, niin että niiden todellisen suuruuden näkevät ainoastaan muutamat harvat. On totta, että nämä käskyt eivät puhu mitään Kristuksesta, mutta niitä ei annettukaan kristityille, vaan juutalaisille, eikä heillekään siksi, että ne opettaisivat uskomaan lunastukseen, vaan vakuuttamaan ihmisiä heidän syntisestä tilastaan ja lunastuksen tarpeesta. Ja näiden käskyjen pääsisällyksen yhdisti kristinuskon suuri perustaja ihmeellisellä tavalla sanoihin: »Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi ja koko voimastasi» ja: »Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi.» —Mark. 12:30, 31. |
The Israelites lived under the government of God
|
Mooseksen toimeenpanema
hallitusmuoto erosi kaikista muista sekä uudemmista että vanhemmista
siinä, että se väitti, että tämä hallitus tuli itse Luojalta, ja että
kansa oli vastuunalainen hänen edessään.
Heidän lakinsa ja maalliset ja uskonnolliset järjestysmuotonsa väittivät lähtevänsä Jumalasta ja olivat, niinkuin kohta saamme nähdä, täydellisessä sopusoinnussa sen kanssa, minkä järki sanoo meille Jumalan luonteeksi. Keskellä leiriä olevan tabernaakkelin »kaikkein pyhimmässä» paikassa ilmeni Jehovan, heidän Kuninkaansa läsnäolo, ja siellä he saivat yliluonnollista opetusta kansansa asioitten hoitamisessa. |
The Tabernacle, in the center of the Camp, had a manifestation of God’s presence in its Most Holy apartment.
|
Järjestettiin pappissääty, jolla oli täydellinen valta tabernaakkelin hoidossa, ja ainoastaan pappien kautta voitiin tulla Jehovan luokse ja saatiin neuvotella hänen kanssaan. |
The privileges of the priests were limited
|
Joku voinee tässä ensin ajatella:
Pysähdy kuitenkin, ystäväni; älkäämme otaksuko mitään ennenaikaisesti. Kun, niinkuin tässä tapauksessa, on helppo [77] tutkia itse tosiasiat, niin ei olisi järkevää tehdä huonoja johtopäätöksiä syrjäyttämällä tosiasiat. Kaikki puhuu eittämättömästi sellaista käsitystä vastaan. Pappien oikeudet ja etuoikeudet olivat rajoitetut. He eivät saaneet mitään maallista valtaa ja heiltä puuttui kokonaan tilaisuus käyttää virkaansa kansan oikeuksien ja omantunnon vapauden sortamiseksi. Vieläpä nämä määräykset tehtiin Mooseksen kautta, joka itse oli pappissuvun jäsen. |
A
theocratic government
|
Koska hän Jumalan lähettiläänä
oli vienyt Israelin Egyptin orjuudesta, niin joutui toimeenpaneva valta
olosuhteiden pakosta hänen käsiinsä ja teki hiljaisesta Mooseksesta
itsevaltiaan hallituksessa ja vallassa, vaikkakin hänestä lempeän ja nöyrän
luonteensa tähden tuli itse asiassa kansan liiaksi rasittama palvelija,
joka tyhjensi elinvoimansa virkansa painostavissa huolissa.
Sellaisten olosuhteiden vallitessa perustettiin maallinen hallitus, joka itse asiassa oli kansanvalta. Välttääksemme kaikkea epäilystä tahdomme sanoa, että uskottoman kannalta katsoen oli Israelin hallitusmuoto kansanvalta, mutta omien vaatimustensa valossa se oli teokratia, s.o. Jumalan hallitus, sillä lait, jotka Jumala Mooseksen kautta antoi, olivat muuttumattomat: ei saanut mitään lisätä eikä ottaa pois heidän lakikokoelmastaan. Tältä kannalta katsoen poikkesi Israelin hallitus kaikista muista sekä aikaisemmista että myöhemmistä maallisista hallituksista.
|
This form of government was calculated to cultivate the spirit of true liberty
If Moses had been ambitious, he would have misused his power
|
Täten osoittautuu, että
tämä etevä lainsäätäjä, kaukana siitä, että olisi koettanut
laajentaa tai vastaisen varalle lujittaa asemaansa jättämällä kansan
hallituksen omille pappissäätyisille sukulaisilleen ja siten valmistaa
heille tilaisuutta käyttää uskonnollista valtaansa kahlehtiakseen
kansan oikeuksia ja vapauksia, päinvastoin toimeenpani kansan keskuudessa
hallitusmuodon, joka oli omiansa kasvattamaan vapauden tunnetta.
Toisten kansain ja hallitsijain historiassa ei tavata mitään tätä vastaavaa. Jokaisessa tapauksessa on hallitsija etsinyt omaa koroitustaan ja suurempaa valtaa. Niissäkin tapauksissa, joissa hallitsija on auttanut tasavaltojen muodostamista, on myöhempi asiainkulku osoittanut, että he tekivät sen edellyttäen saavansa kansan suosiota ja lujittaakseen omaa valtaansa. Kunnianhimoinen, viisaasti laskeva mies olisi Mooseksen asemassa ja pyrkiessään lujittamaan kansan pettämistä, koettanut saada vallan omiin ja perheensä käsiin, erittäinkin kun tämä näkyi olevan verrattain helposti saavutettavissa, koska uskonnollinen valta jo oli tämän suvun käsissä, ja koska kysymyksessä oleva kansa väitti, että Jumala hallitsi sitä tabernakkelista. Ei myöskään voi otaksua, että mies, joka kykeni luomaan sellaiset lait ja hallitsemaan sellaista kansaa, olisi ollut niin lyhytnäköinen, ettei hän olisi nähnyt, mihin hänen toimintansa täytyi johtaa. Niin täydelleen jätettiin kansan hallitus sen omiin käsiin, että vaikkakin tärkeimmät asiat, joita yllämainitut hallitusmiehet eivät voineet päättää, tuli jättää Mooseksen ratkaistaviksi, niin he saivat kuitenkin itse päättää, mitkä asiat joutuivat Moosekselle.
|
The people asked for a king
|
Tältä kannalta katsoen
oli Israel tasavalta, jonka virkamiehet toimivat Jumalan määräysten
mukaan. Ja tehdäksemme vastauksettomiksi ne, jotka tietämättömyydessään
väittävät, että Raamattu hyväksyy yksinvaltaisen hallitusmuodon sen
sijaan, että »kansaa hallitsisi kansa», tahdomme huomauttaa, että
tämä tasavaltainen maallinen hallitusmuoto pysyi voimassa yli neljänsadan
vuoden.
Ja ilman Herran hyväksymistä vaihdettiin tämä sitten kuningaskuntaan »vanhimpien» pyynnöstä. Herra sanoi Samuelille, joka silloin toimi jonkinlaisena väliaikaisena puheenjohtajan.
Jumalan käskystä selitti Samuel kansalle, kuinka heidän vapauttaan ja oikeuksiaan halveksittaisiin ja kuinka he tällaisen muutoksen kautta tulisivat palvelijoiksi; mutta turhaan, sillä tuo yleinen aate, jonka he ylt’ympärillään toisissa kansoissa näkivät toteutuneena, oli hurmannut heidät. (1 Sam. 8:6-22) Kun tarkastaa tätä kertomusta heidän halustaan saada kuningas, niin kenenkä mieleen ei johtuisi ajatus, että Mooses ilman vaikeuksia olisi voinut asettautua suuren valtakunnan etunenään? |
Judges –
Breastplate of the High Priest which had the Urim and Thummim
|
Vaikka Israel
kokonaisuudessaan muodosti yhden kansan, niin otettiin kuitenkin Jaakobin
kuoleman jälkeen sukujako aina huomioon. Jokainen suku eli heimo valitsi
tau tunnusti yksimielisesti muutamat jäsenet asiamiehikseen eli päälliköikseen.
Tämä tapa oli voimassa heidän pitkän egyptiläisen orjuutensakin aikana. Näitä heimon edustajia kutsuttiin päällysmiehiksi eli vanhimmiksi, ja juuri näille Mooses jätti maallisen hallituksen kunnian ja vallan. Jos hän sitävastoin olisi aikonut säilyttää vallan itselleen ja suvulleen, niin olisi hän viime sijassa antanut näille miehille viran ja hallituksen. [80] Ne ohjeet, jotka annettiin niille, jotka Jumala ikäänkuin oli nimittänyt maallisiksi hallitusmiehiksi, olivat esikuvana yksinkertaisuudesta ja puhtaudesta. Mooses selitti kansalle tuomarien läsnäollessa ja sanoi:
Mooseksen kuoleman jälkeen esitti ylimmäinen pappi tällaiset vaikeat asiat suorastaan Herralle. Urim ja Tummim antoivat silloin myöntävän tai kieltävän vastauksen. Mitä sanomme näiden tosiasiain edessä siitä opista, joka tahtoo väittää, että petolliset papit ovat kirjoittaneet nämä kirjat saadakseen itselleen vaikutusta ja valtaa kansaan nähden? Olisivatkohan sellaiset miehet sellaisessa tarkoituksessa kirjoittaneet vääriä asiakirjoja, jotka olivat omiaan tekemään tyhjäksi juuri sen, mitä he koettivat aikaansaada — asiakirjoja, jotka sitovasti todistavat, että Israelin suuri päällikkö, heidän oman säätynsä jäsen, Jumalan käskystä eristi pappissäädyn maallisesta vallasta asettamalla vallan kansan omiin käsiin? Pitääkö kukaan sellaista päätelmää järkevänä? |
"Jubilee"
|
Ansaitsee edelleen
huomata, etteivät yhdeksännentoista vuosisadan korkeimman sivistyksen
lait pidä paremmin huolta siitä, että rikas ja köyhä olisivat samassa
edesvastuuasemassa maallisen lain edessä, Mooseksen laissa ei tehty mitään
eroa.
Ja mitä tulee niiden kansan vaarojen vastustamiseen, jotka johtuvat siitä, että muutamat tulevat hyvin köyhiksi ja toiset ylenmäärin rikkaiksi ja mahtaviksi, niin ei ole ainoakaan toinen kansa koskaan hyväksynyt lakia, joka niin huolellisesti pitäisi silmällä tätä asiaa. Mooseksen [81] laki piti huolta kaiken ennalleenasettamisesta joka viideskymmenes vuosi, mikä oli heidän riemuvuotensa. Tämä laki teki mahdottomaksi kiinteän omaisuuden täydellisen omistusoikeuden ja esti sen kautta sen kerääntymisen muutamien harvojen käsiin. (3 Moos. 25:9, 13-23, 27-30) Heidän piti todellakin oppia pitämään toisiaan veljinään ja toimimaan sen mukaan, ilman korvausta auttamaan toinen toistaan ja olemaan ottamatta korkoa toinen toiseltaan. —Katso 2 Moos. 22:25; 3 Moos. 25:36, 37; 4 Moos. 26:52-56. |
All the laws were read aloud
God’s government protected Israel from dictatorship. |
Kaikki ait
julkaistiin, jonka kautta juonittelijat estettiin menestyksellä
sekaantumasta kansan oikeuksiin. Lait olivat asetetut esille sillä
tavalla, että kuka tahansa voi jäljentää ne; ja jotta köyhimmät ja
oppimattomimmatkin saisivat niistä tiedon, niin oli pappien velvollisuus
lukea ne kansalle sen seitsenvuotisissa juhlissa. (5 Moos. 31:10-13)
Onko mahdollista ajatella että ilkeämieliset ja viekkaat miehet keksivät sellaisia lakeja ja määräyksiä ryöstääkseen viekkaudella kansalta sen vapauden ja onnen? Sellainen väite olisi ristiriidassa järjen kanssa. Vieraitten henkilöiden ja vihollisten oikeuksien ja harrastusten kunnioittamisessa oli Mooseksen laki kolmekymmentäkaksi vuosisataa aikansa edellä—jos edes meidän aikamme sivistyneimpien kansain lait voivat vetää sille vertoja oikeudellisuudessa ja ihmisystävällisyydessä. Me luemme: |
Laws displayed love for the stranger
|
|
Animals were not forgotten, but were protected by laws of kindness. |
Ei edes mykkiä eläimiä unohdettu. Julmuus niitä samoinkuin ihmisiäkin kohtaan oli ankarasti kielletty. Ei saanut sitoa riihtä puivan härän suuta, siitä hyvästä syystä, että työmies on ansainnut ravintonsa. Kyntäessä ei saanut edes käyttää härkää ja aasia yhdessä, koska ne olivat niin erilaiset voimaan ja käyntiin nähden; se olisi eläinrääkkäystä. Niiden levosta oli myöskin huolehdittu. —5 Moos. 25:4; 22:10; 2 Moos. 23:12. |
| Tithing was voluntary.
|
Muutamat väittänevät pappissäädyn olleen itsekkään laitoksen, koska Leevin sukua ylläpitivät heidän toisiin sukukuntiin kuuluvat veljensä kymmenyksillä eli vuotuisella kymmenennellä osalla jokaisen maanviljelystuotteista. Tällainen esitys on väärä kuvaus asian todellisesta tilasta, ja se on liiankin yleinen epäilijäin keskuudessa, jotka, ehkä tietämättään, asettavat väärään valoon ihmeellisimmät todistukset siitä, että Jumala on ollut laatimassa tätä järjestelmää, ja että se ei ole itsekkään ja viekkaan pappiskunnan työtä. Niin, tapahtuupa usein, että nykyajan papisto esittää tämän väärin vaatiessaan nyt samanlaista järjestelmää, käyttäen Israelin järjestelmää todistuskappaleena, mainitsematta sen ohella asiaintilaa, johon se perustui tai tapaa, miten kymmenykset suoritettiin. |
The Priests had no inheritance in the land.
|
Se perustuisi itse
asiassa mitä ankarimpaan oikeudenmukaisuuteen. Kun Israelin lapset saivat
haltuunsa Kanaan maan, oli leviitoilla varmaan yhtä suuri oikeus maan
omistamiseen kuin muillakin suvuilla.
Jumalan erityisestä määräyksestä eivät he kuitenkaan saaneet muuta kuin muutaman kaupungin tai kylän asuinpaikoikseen, jotka olivat sirotetut eri sukujen keskuuteen, joita heidän piti palvella uskonnollisissa asioissa. Yhdeksän kertaa annetaan tämä määräys ennen maan [83] jakamista. Maaosuuden asemasta tuli heidän saada jonkinlainen korvaus, ja kymmenykset olivat täten oikeudenmukainen ja kohtuullinen korvaus. Eikä siinä vielä kyllin. Sillä kymmenykset, kuten olemme nähneet, olivatkin oikeudenmukainen maksumääräys, mutta niitä ei kannettu kuitenkaan verona, vaan ne piti suorittaa vapaaehtoisena kannatuksena. Eikä mikään uhkaus pakoittanut heitä antamaan tätä kannatusta. Kaikki riippui heidän omantunnontark kuudestaan. Ainoat kansalle annetut tätä asiaa koskevat kehoitukset ovat seuraavat:
|
| Onko, me kysymme, luonnollista otaksua, että itsekkäät ja kunnianhimoiset papit olivat järjestäneet asian näin, kun he tämän kautta tekivät itsensä perinnöttömiksi ja elatuksensa veljistään riippuvaksi? Eikö järkenne sano teille aivan päinvastoin? | |
No provision was made for honoring the priests.
Protection for widows and orphans Wage protection... Honor for
"Thou shalt rise up
before the
hoary head
and honor the face
of the old man,
and fear thy God:
I am the LORD." |
Sopusoinnussa tämän
kanssa ja yhtä selittämätön muilla perusteilla kuin edellä esitetyillä—nimittäin,
että Jumala on näiden lakien laatija—on se seikka, ettei pappissäädyn
kunnioittamiseksi oltu ryhdytty mihinkään erityisiin toimenpiteisiin.
Eivät petturit olisi missään huolellisempia kuin ryhtyessään toimenpiteisiin, joiden kautta kunnioitus ja arvonanto taattaisiin heille itselleen ja mitä ankarimmat rangaistukset ja kiroukset tulisivat niiden osaksi, jotka osoittaisivat halveksumistaan heitä kohtaan. Mutta mitään sellaista ei esiinny: ei ole pidetty huolta minkäänlaisesta erityisestä kunniasta tai kunnioituksesta eikä turvasta väkivaltaa tai häväistystä vastaan. Yleinen laki, joka ei tehnyt mitään luokkaeroitusta eikä katsonut henkilön asemaan, oli heidän ainoa suojelijansa. Tämä oli sitä huomattavampaa, kun palvelijain, muukalaisten ja [84] vanhusten kohtelu oli erinäisen lainlaadinnan esineenä. Esimerkiksi:
Tässä kaikki, mutta ei mitään erityistä papeista ja leviitoista eikä heidän kymmenyksistään. |
Scientific sanitation
|
Lain terveysohjeet, jotka
olivat niin ylen tarpeelliset niukkuudessa ja kauan sorrossa eläneelle
kansalle, jekä määräykset ja rajoitukset, jotka koskivat puhtaita sa
saastaisia eläimiä, joita sai tai ei saanut syödä, ovat ihmeellisiä
ja ansaitsisivat toisten piireiden ohella huomiota, jos tila sallisi
niiden tutkimisen osoittaaksemme, että heidän lakinsa olivat tulleet yhtä
pitkälle, ellei pitemmälle kuin lääketieteen viimeiset tulokset tällä
alalla.
Mooseksen lailla oli sitäpaitsi esikuvallinen luonne, seikka, jonka käsitteleminen meidän täytyy jättää tuonnemmaksi; mutta jo tämä nopea yleiskatsaus on valtavasti todistanut, että tämä laki, joka on itse koko tuon ilmoitetun uskontojärjestelmän runko, jota jäljellä oleva osa Raamattua yhä edelleen kehittää, todellakin ihmeellisellä tavalla osoittaa viisautta ja vanhurskautta, erittäinkin kun sen aikamäärä otetaan huomioon. |
All this is evidence of a wise, just and loving God.
|
[85] Järjen valossa täytyy
jokaisen myöntää, ettei siinä ole kohtaakaan, joka osoittaisi sen
olevan viekkaiden juonittelijain tekeleen, vaan se on kaikissa osissaan
yhdenmukainen sen kanssa, minkä luonto osoittaa Jumalan luonteeksi.
Se todistaa hänen viisaudestaan vanhurskaudestaan ja rakkaudestaan. Ja edelleen, tuo ilmeisesti hurskas ja jalo lainsäätäjä, Mooses, kieltää lakien olleen hänen omiaan ja sanoo niiden lähteneen Jumalasta. (2 Moos. 24:12; 5 Moos. 9:9-11; 2 Moos. 26:30; 3 Moos. 1:1) Kohdistaen katseemme hänen luonteeseensa ja hänen kansalle antamiinsa määräyksiin, etteivät he todistaisi väärin, vaan välttäisivät ulkokullaisuutta ja valhetta, kysymme, onko mahdollista otaksua, että sellainen mies itse olisi todistanut väärin ja esittänyt omat mielipiteensä ja lakinsa Jumalasta lähteneinä? Täytyy myöskin muistaa, että me käytämme nykyisiä Raamatun painoksia, ja että sentähden se muuttumaton muoto, joka siinä on niin huomattava, on myöskin todistus Mooseksen seuraajain rehellisyydestä; sillä joskin näiden seuraajain joukossa oli pahoja miehiä, otka etsivät omaansa eikä kansan parasta, niin huomataan selvästi, etteivät he koskeneet pyhiin kirjoituksiin, jotka aina tähän päivään asti ovat säilyneet väärentämättöminä. |
| "Take, my brethren, the prophets, who have spoken in the name of the Lord, for an example of suffering affliction and of patience." James 5:10
Elijah Reproves King Ahab |
RAAMATUN PROFEETAT Luokaamme nyt silmäys Raamatun profeettain luonteeseen ja heidän todistuksiinsa. Hyvin huomattava seikka on, etteivät profeetat, muutamia harvoja poikkeuksia lukuunottamatta, kuuluneet pappisluokkaan, ja että heidän päivinään heidän ennustuksensa ylimalkaan herättivät vastenmielisyyttä turmeltuneessa papistossa, joka piti parempana kulkea virran mukana sekä seurata epäjumalanpalvelukseen mieltynyttä kansaa. Heidän Jumalalta kansalle välittämänsä ilmoituksen sisällys oli ylimalkaan synnin nuhtelemista tulevan rangaistuksen varoittamisen yhteydessä. Jonka [86] oheen silloin tällöin liittyi lupaus tulevista siunauksista, sitten kun he ensin ovat puhdistetut synnistä ja kun he ovat saavuttaneet jälleen Herran suosion. Heidän kokemuksensa olivat kaikkea muuta kuin kadehdittavat: häväistys oli heidän tavallinen kohtalonsa, moni heistä heitettiin vankeuteen ja tapettiin väkivaltaisella tavalla. Katso 1 Kun. 18:4, 10, 17, 18; 19:10; Jer. 38:6; Hebr. 11:32-38. |
|
Muutamissa tapauksissa
tunnustettiin heidän todellinen luonteensa Jumalan profeettoina vasta
vuosikymmeniä heidän kuolemansa jälkeen. Mutta me puhumme
profeetallisista kirjailijoista, joiden lausunnot esiintyvät suorastaan
Jehovasta lähteneinä. Meidän tulee tässä yhteydessä muistaa, ettei
lakia annettu Israelille papiston välityksellä. Jumala antoi sen
kansalle Mooseksen kautta. (2 Moos. 19:17-25; 5 Moos. 5:1-5)
Ja edelleen: jokaisen velvollisuus oli, kun hän huomasi jonkun rikkovan lakia, nuhdella synnin tekijää. (3 Moos. 19:17) Siten oli kaikilla oikeus opettaa ja rangaista, mutta koska useimmat, niinkuin meidänkin päivinämme, olivat kiinni elatushuolissa ja tulivat valinpitämättömiksi uskontoon nähden, niin verrattain harvat seurasivat lain määräystä nuhdellen synnistä ja kehoittaen jumalisuuteen, ja näitä saarnaajia kutsutaan »profeetoiksi» sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa. Profeetta-nimitys, sellaisena kuin sitä tavallisesti käytetään, merkitsee julkista selittäjää, ja epäjumaluuden julkisia opettajia kutsuttiin myöskin niin, esimerkiksi »Baalin profeetat» j.n.e. Katso 1 Kor. 14:1-6; 2 Piet. 2:1; Matt. 7:15; 14:5; Neh. 6:7; 1 Kun. 18:40; Tiit. 1:12. |
Exhorting the Israelites |
Deborah |
Daniel in the Den of Lions |
"For
the prophecy came not
in old time
by the will of man:
but holy men of God spake as they were moved by the Holy Spirit." |
Profeetallinen
opetus tavallisessa merkityksessä joutui myöhemmän käsityksen mukaan määrätyn
luokan erikoisalaksi kehittyen farisealaisuudeksi, joka Jumalan käskyjen
asemasta opetti vanhinten (kokeneempien) perinnäissääntöjä. Tämän
suunnan kannattajista tuli totuuden vastustajia ja vääriä profeettoja
eli vääriä opettajia. —Matt. 15:2-9.
[87] Niiden suuresta joukosta, jota kutsutaan profeetoiksi, valitsi Jumala eri aikoina muutamia, jotka hän valtuutti viemään julistusta, joka toisinaan tarkoitti juuri esillä olevia asioita, toisinaan tulevia tapahtumia. Me kiinnitämme nyt huomiomme sellaisten profeettain kirjoituksiin, jotka puhuivat ja kirjoittivat pyhän hengen vaikutuksesta. Heitä voidaan syyllä nimittää. |
|
|
JUMALAN VALTUUTTAMIKSI PROFEETOIKSI ELI ENNUSTAJIKSI Kun muistamme, etä nämä profeetat olivat suurimmaksi osaksi maallikkoja, jotka eivät saaneet mitään pappien kymmenyksistä ylläpidokseen, ja kun sen lisäksi huomataan, että he usein nuhtelivat ei ainoastaan kuninkaita ja tuomareita, vaan myöskin pappeja (joskaan he eivät moittineet itse virkaa, vaan sen hoitajan henkilökohtaisia syntejä), niin on selvää, ettemme millään muotoa voi ajatella, että nämä profeetat kuuluivat johonkin pappisjoukkoon tai muuhun liittoon tekaistakseen valheita Jumalan nimessä. Asianhaarain valossa kieltää järki sellaisen epäilyksen. |
The link between the Old and New Testaments |
Jos me siis emme löydä
mitään syytä epäillä eri Raamatun kirjoittajain vaikuttimia, vaan
havaitsemme, että Raamatun eri osien henki on vanhurskas ja totuudellinen,
niin tarkastakaamme tämän jälkeen, missä määrin löytyy yhteyttä
Mooseksen, toisten profeettain ja Uuden Testamentin kirjailijain
kirjoitusten välillä.
Jos huomaamme, että sama perusajatus löytyy laissa, profeetoissa ja Uuden Testamentin kirjoituksissa, jotka yhteensä käsittävät yli tuhatviisisataa vuotta pitkän ajanjakson, niin anataa tämä kirjailijain luonteen yhteydessä riittävän syyn tunnustamaan heidän vaatimuksensa—että Jumalan henki on elähyttänyt heidät—erittäinkin, jos heidän yhteinen pää-aineensa on suuri ja jalo ja hyvin sopusoinnussa sen kanssa, mitä pyhitetty järki opettaa Jumalan luonteesta ja ominaisuuksista. |
The Bible has one plan, one spirit, one aim, and one purpose
The Bible contains more than morals, maxims, and words of comfort. The Bible was written by many pens at various times under different circumstances. |
Ja katso, me huomaamme, että kirjan läpi kulkee [88] sama suunnitelma, henki, aikomus ja tarkoitus. Sen ensi sivut kertovat ihmisen luomisesta ja lankeemuksesta, sen viimeiset sivut kertovat ihmisen jälleen kohottamisesta tästä lankeemuksesta, ja sen välillä olevat sivut esittävät Jumalan suunnitelman asteettaista etenemistä tämän päämäärän täyttämiseksi. Raamatun kolmen ensimmäisen ja kolmen viimeisen luvun sopusointuisuus ja samalla vastakohtaisuus on hämmästyttävä. Edelliset kuvaavat ensimmäistä luomusta jälkimmäiset uudistettua eli ennalleenasetettua luomusta, kun synti ja sen rangaistus, kirous, on poistettu. Edelliset osoittavat, kuinka Saatana ja paha tekevät tuloansa maailmaan pettääkseen ja hävittääkseen, jälkimmäiset osoittavat, miten hänen työnsä on tehtytyhjäksi, turmeltuneet ennalleenasetettu, paha poistettu ja Saatana hävitetty. Edelliset osoittavat miten herraus menetettiin Aadamin kautta, jälkimmäiset taas miten Kristus on ennalleenasettanut tämän herrauden ja lujittanut sen iankaikkisesti ja miten Jumalan tahto tapahtuu maan päällä niinkuin taivaassa. Edelliset osoittavat, miten synti on ollut alennuksen, häpeän ja kuoleman va kuttava syy, jälkimmäiset taas, miten vanhurskauden palkka on kirkkaus kunnia ja elämä. |
There is the redemption theme...
"...with his stripes we are
healed."
|
Vaikka Raamattu onkin lähtenyt
monesta kynästä eri aikoina ja eri olosuhteissa, ei se kuitenkaan ole
ainoastaan kokoelma joka sisältää siveyssääntöjä viisaita
periaatteita ja lohdullisia sanoja. Se on enemmän.
Se on järkevä ja sopusuhta nene esitys nykyisen pahan syistä maailmassa, sen ainoasta parannuskennosta ja lopputuloksesta Jumalan viisauden näkökannalta, joka näki suunnitelman ratkaisun ennen sen alkamista, ja se näyttää Jumalan kansalle tien sekä ylläpitää ja vahvistaa sitä ylen suurilla ja kalliilla lupauksilla, jotka aikanaan toteutuvat. Ensimmäisen Mooseksen Kirjan opista pidetään kiinni ja sitä kehitetään loppuun asti. Ja siten kerrotaan että ihminen asetettiin koetukselle alkuperäisessä täy-[89]dellisessä tilassaan, yhdessä edustajassa, että hän ei kestänyt koetta, sekä että nykyinen epätäydellisyys, sairaus ja kuolema on siitä seurauksena, mutta että Jumala ei ole hylännyt häntä, vaan asettaa lopulta ihmisen ennalleen lunastajan kautta, joka oli syntyvä vaimosta. (1 Moos. 3:15) Aadaman ja Eevan nahkavaatteissa, Aabelin uhrin suosiollisessa vastaanottamisessa, Iisakissa alttarilla eri uhrien kuolemassa, joiden kautta patriarkat saivat lähestyä Jumalaa, ja niissä uhreissa, jotka laki sääsi ja joita jatkettiin läpi koko juutalaisen aikakauden, osoitettiin lunastajan kuoleman tarpeellisuus syntien uhrina ja hänen vanhurskautensa tarpeellisuus synt emme peittämiseksi. Vaikka profeetat käsittivät ainoastaan heikosta muutamien auseittensa sisällyksen (1 Piet. 1:12), niin he mainitsevat, kuinka synnit asetetaan viattoman eläimen asemasta yhden ihmisen kannettavaksi, ja profeetan katsein he näkevät johdettavan häntä, joka oli lunastava ja vapauttava suvun, »niinkuin karista, joka teuraaksi viedään» ja että »rangaistus, joka meille rauhan tuotti oli hänen päällänsä», sekä että »hänen haavojensa kautta olemme me parannetut». He kuvailevat, miten »Hän oli ylenkatsottu ja ihmisten hylkiö», ja selittävät, että »Herra heitti kaikkien meidän synnit hänen päällensä. (Jes. 53:3-7) He mainitsevat missä tämä Vapahtaja syntyy (Miika 5:1) ja koska hän kuolee, ja että tämä ei tapahtuisi »hänen itsensä tähden». (Dan. 9:26, engl. käänn.) He mainitsivat joukon hänen ominaisuuksiaan—että hän olisi, »vanhurskas» ja vapaa »petoksesta», »vääryydestä» tai muusta ehdottoman kuoleman syystä (Jes. 53:8, 9, 11), että hänet kuollessaan luettaisiin pahantekijäin joukkoon (Jes. 53:12), ettei hänessä luutakaan särjettäisi (Ps. 34:21; Joh. 19:36), ja joskin hän kuolisi ja haudattaisiin, niin ei hänen lihansa muuttuisi, eikä hän jäisi hauraan. –Ps. 16:10; Ap. T. 2:31. |
| The
ransom price...
|
[90] Uuden Testamentin
tekijät kirjoittavat selvin ja mieltäliikuttavin ja kuitenkin
yksinkertaisin sanoin kaikkien näiden ennustusten toteutumisen Jeesus
Nasaretilaisessa sekä osoittavat johdonmukaisessa loppupäätöksissä,
että sellainen lunastushinta,
jonka hän antoi ja jota jo laki ja profeetat olivat ennustaneet, jotta
maailman synnit voitaisiin pyyhkiä pois, oli välttämätön. (Jes.
1:18)
He kertovat koko suunnitelman mitä johdonmukaisimmalla ja sitovimmalla tavalla, jonka ohella he eivät vetoa kuulijainsa ennakkoluuloihin eikä haluihin, vaan ainoastaan heidän valaistuun ymmärrykseensä, ja me huomaamme, että heidän todistelutapansa on mitä tarkin ja vakuuttavin mitä missään koskaan esiintyy minkään aineen yhteydessä. Katso Room. 5:17-19 ja edelleen 12:nteen lukuun. |
The blessing for ALL...
|
Mooses ei viitannut
laissa ainoastaan uhriin, vaan myös syntien poistamiseen ja kansan
siunaamiseen suuren Vapauttajan kautta, jonka vallan ja hallituksen hän
selitti olevan omaansa paljon suuremman, joskin se tulisi olemaan sen
kaltainen. (5 Moos. 18:15, 19)
Luvattu Vapauttaja siunaisi ei ainoastaan Israelin, vaan myös Israelin kautta »kaikki sukukunnat maan päällä». (1 Moos. 12:3; 18:18; 22:18; 26:4) Ja juudan Kansan ennakkoluuloista huolimatta jatkavat profeetat samassa hengessä ja selittävät, että Messias tulee myös »pakanain valkeudeksi» (Jes. 49:6; Luuk. 2:32), että pakanat tulevat hänen luoksensa »maailman ääristä» (Jer. 16:19), että hänen nimensä »on suuri kansojen keskuudessa» (Mal. 1:11), sekä että »Herran kunnia on ilmestyvä, ja kaikki liha saa sen yhdessä nähdä». Jes. 40:5. Katso myös Jes. 42:1-7. |
The
selection of
a "little flock"... |
Uuden Testamentin tekijät sanovat omistaneensa Jumalan voitelun, joka teki heidät kykeneviksi näkemään Kristuksen uhria koskevien ennustusten täyttymisen. Vaikka he juutalaisina suosivat sitä ennakkoluuloa, että jokainen siunaus oli rajoitettu heidän omaan [91] kansaansa (Ap. T. 11:1-18), kykenivät he kuitenkin näkemään, että samalla kun heidän kansansa siunataan, siunataan myös maan kaikki kansat yhdessä heidän kansaan ja heidän kauttaan. He näkivät myös, ettei Israelin eikä maailman siunaus voinut tapahtua, ennenkuin juutalaisista ja pakanoista oli valittu »pieni lauma», joka koetuksen kautta oli havaittu arvolliseksi suuren Vapahtajamme ihanuuden ja kunnian kanssaperilliseksi ja yhdessä hänen kanssaan Israelin ja kaikkien kansain siunaajaksi.—Room. 8:17. |
| Nämä kirjailijat huomauttavat, että tämä katsantokanta on sopusoinnussa sen kanssa, mitä on kirjoitettu laissa ja profeetoissa, ja me näemme, että sen suunnitelman suurenmoisuus ja laajakantoisuus, jonka he esittävät, vastaa ylenpalttisesti korkeinta kuvitelmaa siitä, miksi se sanoo itsensä—»suureksi iloksi, joka on tuleva kaikelle kansalle». | |
The Bible tells of Messiah and his kingdom...
And how death and sorrow will be wiped away |
Kaikkien profeettain pääaine,
joka myös esiintyy Mooseksen kirjoissa, on ajatus Messiaasta, joka ei ole
ainoastaan Israelin, vaan myös koko maailman hallitsija.
Myöskin apostolien opissa ja opetuksessa oli ensimmäisenä ajatus Valtakunnasta; ja Jeesus opetti meitä rukoilemaan: »Tulkoon sinun valtakuntasi», ja lupasi siinä osuuden niille, jotka ensin kärsisivät totuuden tähden ja niin osoittautuisivat sen arvoisiksi. Tämä toivo tulevasta ihanasta valtakunnasta antoi kaikille uskolliselle rohkeuden kestää vainoa, häväistystä, kieltäymystä ja puutteita aina kuolemaan asti. Ja suuressa vertauskuvallisessa ennustuksessa, johon uusi Testamentti päättyy, kuvataan tarkkaan arvokas »Karista, joka on teurastettu» (ilm. 5:12), ja arvokkaat »voittajat», jotka hän tekee kuninkaiksi ja papeiksi valtakunnassaan, sekä ne koettelemukset ja vaikeudet, jotka heidän olisi voitettava, jotta he olisivat arvolliset tämän valtakunnan osallisuuteen. Sitten seuraavat kuvaannolliset esitykset niistä siunauksista, jotka tulevat maailman osaksi tuhatvuotisen valtakunnan [92] aikana, kun Saatana on sidottu ja aadamlainen kuolema ja suru on poistettu ja kun kaikki maan kansat vaeltavat taivaan valtakunnan—uuden Jerusalemin—valossa. |
The Bible gives the hope of the resurrection...
|
Raamattu esittää alusta
loppuun opin, jota ei löydy muualla ja joka on vastakohta kaikkien
pakanallisten uskontojen opeille, nimittäin että kuolleitten tuleva elämä
perustuu kuolleitten ylösnousemukseen.
Kaikki hengen elähyttämät tekijät lausuvat luottamuksensa lunastukseen, ja eräs selittää, että oitt »kun aamu kaa» kun Jumala on kutsuva heidät haudoistaan, ja kun he nousevat, niin eivät pahat enää kauemmin ole maan herroina, sillä silloin »saavat hurskaat heitä hallita». (Ps. 49:15, engl. käänn.) Profeetat opettavat kuolleiden ylösnousemusta, ja Uuden Testamentin tekijät rakentavat kaiken toivonsa tulevasta elämästä ja siunauksesta tälle perustukselle. Paavali lausuu seuraa valla tavalla:
|
The Old Testament is confirmed by the New Testament writers, written 2,000 years apart, as well as by other Old Testament writers.
|
Samoinkuin kello jonka
monet rattaat ensi näkemältä tuntuvat tarpeettomilta, mutta jonka
hitaimminkin liikkuvat rattaat ovat välttämättömät, niin Raamattukin,
joka on kokoonpantu monesta osasta ja jonka monet henkilöt ovat
kirjoittaneet, on täydellinen sopusointuinen kokonaisuus.
Ei ainoakaan osa ole tarpeeton; vaikka toiset osat ovatkin enemmän toiminnassa ja huomatummassa asemassa kuin toiset niin ovat kaikki kumminkin hyödylliset ja välttämättömät. Meidän päiviemme »vapaamielisten ajattelijain» ja »suurten teologien» keskuudessa alkaa olla tavallista ettei juuri oteta huomioon eikä välitetä monista Vanhan Testamentin »ihmeistä» jollei suorastaan kielletä [93] niitä, ja että kutsutaan niitä »turhanpäiväisiksi taruiksi». Näihin kuuluvat kertomukset Joonaasta ja suuresta kalasta, Nooasta ja arkista, Eevasta ja käärmeestä, auringon paikallaanpysymisestä Joosuan käskystä ja Bileamin puhuvasta aasintammasta. Nähtävästi nämä viisaat miehet unohtavat sen, että Raamattu on eri osissaan niin kokoonpantu, että jos poistaa nämä ihmeet tai epäilee niitä, niin se merkitsee kaiken hävittämistä tai epäilemistä. Sillä jos alkuperäiset kertomukset ovat vääriä, niin olivat ne, jotka toistivat niitä, joko väärentäjiä tai itse petettyjä, emmekä me kummassakaan tapauksessa voi pitää heidän todistustaan Jumalan hengen elähyttämänä. Jos Raamatusta poistettaisiin mainitut ihmeet, niin merkitsisi se sen etevimpien tekijäin ja Herramme Jeesuksen todistuksen hylkäämistä. Paavali todistaa kertomuksen syntiinlankeemuksesta (Room. 5:17), samoin sen, että käärme kavalsi Eevan. (2 Kor. 11:3; 1 Tim. 2:14) Katso myöskin miten Herra viittaa siihen Ilm. 12:9:nnessä ja 20:2:sessa. Auringon paikallaan pysyminen silloin kuin amorealaiset voitettiin oli ilmeisesti sen voiman esikuvana, mitä hän, jota Josua kuvasi, osoittaa »Herran päivänä». Kolme profeettaa todistaa tämän. (Jes. 28:21; Hab. 2:1-3, 13, 14 ja 3:2-11; Sak. 14:1, 6-7) Juudas (värssy 11) ja Pietari (2 Piet. 2:16) todistavat kertomuksen puhuvasta aasintammasta. Ja suuri opettaja Jeesus todistaa kertomuksen Joonaasta ja suuresta kalasta sekä Nooasta ja vedenpaisumuksesta. (Matt. 12:40; 24:38, 39; Luuk. 17:26. Katso myös 1 piet. 3:20) Itse asiassa eivät nämä olleet suurempia ihmeitä kuin ne, joita Jeesus ja apostolit tekivät, niinkuin veden muuttaminen viiniksi, sairaiden parantaminen y.m.; ja ihmeitten kannalta katsottuna on kuolleiden herättäminen kaikkein ihmeellisintä. |
To eliminate the miracles from the Bible would invalidate the testimony of its principal writers. |
|
|
|
|
|
|
Näillä ihmeillä,
jommoiset meidän kokemuspiirissämme ovat tavattomia, on
vastaavaisuutensa meidän ympäristössämme joka päivä, vaikkakaan me
emme kiin-[94] nitä niihin huomiotamme kun ne ovat hyvin yleisiä. Elävien
eläin- tai kasvielimistöjen uudistuminen on niinhyvin käsitys-
kuin luomiskykymmekin yläpuolella
ja on siis ihme.
Me voimme nähdä elämän ilmauksia, mutta me emme voi niitä ymmärtää emmekä aikaansaada. Me kylvämme kaksi siementä rinnatusten. Edellytykset: ilma, vesi ja maaperä ovat samat. Ne kasvavat, mutta me emme voi sanoa miten, eikä viisain luonnontutkijakaan voi selittää tätä ihmettä. Näistä siemenistä kehittyy elimistöjä, joilla on päinvastaiset taipumukset; toinen kasvaa luikerrellen pitkin maata, toinen pystysuorassa asennossa; muoto, kukka, väri, kaikki ovat erilaiset, vaikka elinehdot ovat samat. Tällaiset ihmeet tulevat aivan jokapäiväisiksi, ja kun lapsuuden ihmettely on jäänyt taaksemme, niin me lakkaamme niitä sellaisina muistelemasta. Kuitenkin julistavat ne voimasta, joka on yhtä paljon meidän voimamme ja meidän rajoitetun järkemme yläpuolella, kuin ne muutamat ihmeet, jotka ovat kirjoitetut Raamattuun erityisessä tarkoituksessa ja jotka osoittavat Kaikkivaltiaan ja suuren Luojan kykyä voittaa jokainen este ja täyttää koko tahtonsa, johon myöskin kuuluu meille luvattu kuolleiden ylösnousemus, pahan poistaminen ja iankaikkisen vanhurskauden lopullinen hallitus. |
 |
Me annamme asian jäädä
tähän. Jokainen askeleemme on asetettu järjen koeteltavaksi. Me olemme
havainneet, että on Jumala, järkevä, korkein Luoja, jonka viisaus,
vanhurskaus, rakkaus ja valta ovat täydellisessä sopusoinnussa.
Me olemme huomanneet järkeväksi odottaa, että hän ilmoittaa suunnitelmansa luoduille olennoille, jotka kykenevät pitämään sitä arvossa ja henkilökohtaisesti innostumaan siihen. Me olemme huomanneet, että Raamattu, joka esiintyy tänä ilmoituksena, ansaitsee tulla varteenotetuksi. Me olemme sen kirjailijain omien sanojen valossa tutkineet heidän mahdollisia aikeitaan. Me olemme hämmästyneet, ja järkemme on sanonut meille, että sel-[95]lainen viisaus sellaisten puhtaitten vaikuttimien yhteydessä ei ole ilkeämielisten miesten keksintö itsekkäiden tarkoitusperien saavuttamiseksi. Järki on väittänyt, että on todenmukaisempaa, että tällaiset vanhurskaat ja ihmisystävälliset ajatukset ja lait ovat lähteneet Jumalasta eikä ihmisistä, ja se on varmasti väittänyt, ettei se ole konnamaisten pappien työtä. Me olemme nähneet sopusointuisen todistuksen Jeesuksesta, hänen lunastusuhristaan sekä siitä, miten kaikki nousevat ylös ja tulevat osallisiksi siunauksesta, joka on hänen tulevan ihanan valtakuntansa lopputulos; ja järki on sanonut meille, että niin suuren ja laajakantoisen suunnitelman, joka ulottuu paljon yli sen, mitä me muutoin olisimme syyllä odottaneet, ja joka kuitenkin perustui järkeviin johtopäätöksiin, täytyy olla se Jumalan suunnitelma, jota me etsimme. Se ei voi olla pelkkä ihmistekele, sillä sen ilmestyksen näkeminenkin on jo melkein liian suurenmoinenn, jotta ihmiset uskoisivat sen. |
The Bible’s own testimony convinces us that God is its Author
|
Kun Kolumbus löysi
Orinoko-joen, sanoi joku, että hän oli löytänyt saaren. Hän vastasi: »Ei
mikään tällainen joki voi virrata saarella. Tämän mahtavan kosken täytyy
laskea mannermaan vettä.»
Niin vakuuttavat meille Raamatun todistuksen syvyys, voima, viisaus ja lajuus, etteivät sen suunnitelmat ja ilmestykset ole lähteneet ihmisestä, vaan kaikkivaltiaasta Jumalasta. Me olemme heittäneet pikaisen silmäyksen Raamatun pinnalla oleviin vaatimuksiin sen jumalallisesta alkuperästä, ja olemme huomanneet ne järkeviksi. Seuraavassa luvussa kehitämme Jumalan suunnitelman eri osia ja toivomme, että jokainen totuudelle avonainen mieli on löytävä rikkaita todistuksia siitä, että Raamattu on Jumalan hengen elähyttämä ilmestys, ja että sen paljastaman suunnitelman pituus ja leveys ja korkeus ja syvyys kuvastavat ihanasti Jumalan luonnetta, jota tähän asti on ainoastaan hämärästi käsitetty, mutta joka nyt nähdään selvemmin koittavan tuhatvuotispäivän valossa. |
|
