Jumalan Valtakunta

14 Neljästoista Luku.

– Aineen huomattava sija Raamatussa. 
– Valtakunnan luonne. 
– Valtakunta evankeliumikautena. 
– Paavalin oikaisemia vääriä käsityksiä 
–Seuraukset vääristä käsityksistä valtakunnan suhteen.
  Jumalan valtakunnan kaksi puolta. 
– Henkinen puoli ja sen tarkoitus. 
– Maallinen puoli ja sen tarkoitus 
– Näiden sopusointuinen yhteistyö. 
– Maallisen puolen kirkkaus. 
– Taivaallisen puolen kirkkaus. 
– Se liiton juuri, josta nämä haarat kasvavat. 
– Valtakunnan maallinen puoli 
   on israelilainen. 
– Kymmenen kadonnutta sukukuntaa. 
– Taivaallinen Jerusalem. 
– Israel esikuvallinen kansa. 
–Israelin lankeemus ja parannus 
– Valitut luokat 
– Valtakuunan perilliset 
– Rautavaltikka. 
– Tuhatvuotisen valtakunnan tarkoitus valaistaan
   esimerkeillä. 
– Valtakunnan luovuttaminen Isälle. 
– Jumalan alkuperäinen tarkoitus täydelleen suoritettu.

      Jokainen israelilainen toivoi (Luuk.  3: 15), että Jumala Messiaan hallitessa koroittaisi heidän kansansa tähän asemaan, ja kun Jeesus tuli heille, tuli hän heidän Kuninkaanaan, perustaakseen tämän kauan luvatun valtakunnan maan päälle.

John the Baptist,
the Forerunner
of Jesus

»Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle. »  (Matt. 3: 2) 

      Herra alkoi opettajatoimensa samalla julistuksella (Matteus 4: 17), ja apostolit lähetettin saarnaamaan samaa sanomaa.  (Matt. 10: 7; Luuk 9: 2)  Valtakunta ei ollut ainoastaan se aine, jolla Herra alkoi julkisen opettamisen, vaan se oli todellakin hänen saarnojensa pääaine.  (Luuk. 8: 1; 4: 43; 19: 11)  

      Muita aineita kosketeltiin ainoastaan tämän yhteydessä tai tämän aineen [320] selittämiseksi.  Suurin osa hänen vertauksistaan valaisi Valtakuntaa eri näkökannoilta ja puolita, tai oli niiden tarkoituksena myöskin esittää kokonainen vihkiytyminen Jumalalle välttämättömänä asiana valtakunnanosallisuuden saamiseksi ja oikaista se juutalaisten väärinkäsitys, että he olivat Valtakunnasta, koska olivat Aabrahamin luonnollisia lapsia ja niinollen ilman mutta lupauksen perillisiä.

Jesus healing,
a foretaste
of his kingdom
on earth

Walking
to Emmaus

»Minä säädän teille, niinkuin Isäni on säätänyt minulle kuninkaallisen vallan, niin että saatte syödä ja juoda pöydässäni minun valtakunnassani ja  istua valtaistuimilla ja tuomita [hallita] Israelin kahtatoista sukukuntaa».  (Luuk. 22: 29, 30)  

Ja jälleen: »Älä pelkää, sinä pikkuinen lauma; sillä Isänne on nähnyt hyväksi antaa teille Valtakunnan. » (Luuk. 12: 32)  

      Ja kun heidän tunnustama kuninkaansa ristiinnaulittin sen sijaan että hänet olisi krunnattu ja koroitettu valtaistuimelle, pettyivät opetuslapset suuresti.  Niinkuin kaksi heistä sanoivat luullulle muukalaiselle Emmauksen tiellä hänen ylösnousemuksensa jälkeen, he olivat »toivoneet hänen olevan sen, joka oli lunastava Israelin»  — vapauttava heidät Rooman ikeestä ja tekevä Israe lista voimakkaan ja ihanan Jumalan valtakunnan.  

      Mutta he pettyyivät edellisten päivien muutosten kautta suuresti.  Jeesus avasi silloin heidän ymmärryksensä silmät todistaen heille Raamatusta, että hänen uhrinsa oli kaikkein ensin välttämätön asia, ennenkuin Valtakunta voitaisiin perustaa.  — Luuk. 24: 21, 25 - 27.

      Tällainen valtakunta olisi voinut tuoda siu nauksia, jotka kaikesta suuruudestaan huolimatta olisivat [321] olleet ainoastaan tilapäisiä, koska koko ihmiskunta oli kadotustuomion alaisena.  Jotta hänen valtakuntansa siunaukset voisivat tulla iankaikkisiksi ja täydellisiksi, täytyi suku ensin tulla lunastetuksi kuolemasta ja siten laillisesti vapautetuksi siitä kirouksesta, joka Aadamissa tuli kaikille.

»Herra, tälläkö ajalla sinä jälleen, rakennat Israelin valtakunnan?»  

     Hänen vastauksensa, vaikkakaan se ei ollut aivan sevä, ei vastustanut heidän toivoaan.  Hän sanoi:  

»Ei ole teidän asianne tietää aikakausia tai määrähetkiä, jotka Isä on oman valtansa nojalla määrännyt.» — Ap. T. 1: 6, 7.

     Ja monet Herran Jeesuksen vertaukset ja arvoituksenkaltaiset sanat olivat tarkoitetut korjaamaan aikanaan nämä väärinkäsitykset.  Mutta hän esitti aina ajatuksen Valtakunnasta, hallituksesta, joka perusettaisiin maan päälle ja vallitsisi ihmisten keskuudessa.  

     Eikä hän ainoastaan herättänyt heissä toivoa tämän Valtakunnan osallisuuteen, vaan hän myöskin opetti heitä rukoilemaan sen perustamista:

 »Tulkoon sinun valtakuntasi; tapahtukoon sinun tahtosi maassakin niinkuin taivaassa. »

Jesus taught that his kingdom was not of this world and would not be established until after his suffering and death.
But zealot Jews rebelled against Rome, endeavoring to set up their kingdom prematurely.

     Rooma, hyvin harjoitettuine sotilaineen, kelvollisine sotapäällikköineen ja äärettömine mahdollisuuksineen, oli maailman herra ja tuli päivä päivältä mahtavammaksi.  

     Mutta kuka oli tämä Nasretilainen?  

     Ja mitä olivat nämä kalastajat ilman rahaa ja vaikutusta ja niin mitätöntä kannatusta saaden kansan keskuudessa?  

     Mitä olivat nämä puhuakseen kauan luvatun Valtakunnan perustamisesta, Valtakunnan, jonka piti olla suurin ja mahtavin mitä maailma on koskaan tuntenut?

The Masada     The last outpost of Jewish rebellion in 73 A.D., is the famous location where 960 Jewish zealots chose to take their own lives rather than submit to a life of Roman slavery.

Yet it would be everywhere present and powerful.

The spiritual kingdom is being set up first and will be for a time
unrecognized.

     Milloin tämä Valtakunta, josta sinä saarnaat, alkaa näyttäytyä? 

     Koska saapuvat sotilaasi?  

     Milloin tämä Jumalan valtakunta ilmestyy?  (Luuk.  17: 20 — 30)  

     Herran vastaus olisi antanut heille uuden ajatuksen, elleivät he olisi olleet ennakkoluuloisia häntä kohtaan, ja ellei heidän luultu viisautensa olisi sokaissut heitä.  Hän vastasi, ettei hänen valtakuntansa ilmestyisi milloinkaan sillä tavalla kuin he olivat odottaneet.  

     Se Valtakunta, jota hän julisti, ja jossa hän tarjosi seuraajilleen perintötoveruuden, oli näkymätön Valtakunta, eivätkä he saaneet odottaa näkevänsä sitä.  

»Hän vastasi heille ja sanoi:
’Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla [ilmesty ulkonaisesti], eikä voida sanoa:  ’Katso täällä se on’, tahi:  ’Tulla; sillä katso, Jumalan valtakunta on [oleva] sisällisesti teissä’. »¹)

     Sanalla sanoen hän [323] osoitti, että kun hänen valtakuntansa tulisi, olisi se kaikkialla läsnä ja hallitsisi kaikkia, kuitenkin näkymättömänä.

1) Diaglott- ja Rotherhamin käännös kuuluu »teidän joukossanne», mikä merkitsee samaa kuin »teidän keskellänne».  Olisi varmaankin ristiniitaista vättää, että se Valtakuntä, josta Jeesus saarnasi, olisi oilut niiden farisealaisten sydämissä, joita hän kutsui ulkokullatuiksi ja vakeaksi sivutuiksi haudoiksi.   Tämä Valtakunta on, kun se on perustettu, kaikkien luokkien »keskellä», eli »joukossanne», halliten ja tuomiten kaikkia.

     Ja koska tämä puoli Valtakunnasta perustetaan ensin, on sen läsnäolo näkymätön ja jonkun aikaa huomaamaton.  Ainoa tarjous, joka silloin tehtiin, oli etu tulla tämän Valtakunnan henkisen puolen perilliseksi, ja se on ollut ylhäältä tulevan kutsumme ainoa toivo koko evankeliumiaikana, joka silloin alkoi.  Siksipä Jeesus tarkoitti yksinomaan tätä puolta.  (Luuk.  16: 16)  Tutkiessamme edelleen tämä tulee yhä selvemmäksi.

"There was a man of the Pharisees, named Nicodemus, a ruler of the Jews: The same came to Jesus by night, and said unto him, ‘Rabbi, we know that thou art from God: for no man can do these miracles that thou doest, except God be with him.’" John  3:1,2

Jesus healing

     Vaikka keskustelu Herran ja Nikodeemuksen välillä (Joh.  3)  onkin ainoastaan osaksi kirjoitettu muistiin, niin se antaa meille syvemmän katsauksen Jumalan valtakunnan luonteeseen.  Keskustelun pääkohdat ovat selvästikin kerrotut sitä varten, että voisimme tehdä helposti johtopäätöksen sen koko kulusta.  Syyllä voimme mukailla sen seuraavasti.

Nikodeemus: —  

»Rabbi, me tiedämme, että sinä olet tullut Jumalalta opettajaksi, sillä ei kukaan voi tehdä niitä ihmetöitä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan».  

Kuitenkin näyttävät muutamat sinun selityksistäsi  hyvin ristiriitaisilta, ja minä tulen pyytääkseni niihin selitystä.  Esimerkiksi, sinä ja oppilaasi kuljette ympäri jlistaen:

»Taivaan valtakunta on lähestynyt»; mutta sinulla ei ole sotajoukkoa, rikkautta [324] eikä vaikutusvaltaa.  Ja ulkonaisista olosuhteista päättäen on väitteesi väärä.  Tähän katsoen näytät pettävän kansaa.  

Farisealaiset ylimalkaan pitävät sinua petturina, mutta minä olen vakuutettu, että sinun opissasi lö ytyy jotakin totta, sillä »ei kukaan voi tehdä niitä ihmetö itä, joita sinä teet, jollei Jumala ole hänen kanssaan».  Käyntini tarkoituksena on kysyä:  Minkä kaltainen on se Valtakunta, jota sinä julistat, ja mistä se tulee?  Milloin ja miten se perustetaan?»

Pyyntöäsi, saada täysi selvyys taivaan valtakunnasta, ei voida nyt täyttää, niin että sinä tulsit tyydytetyksi; ei sentähden, ettei minulla olisi täyttä tietoa siitä, vaan siksi että sinä nykyisessä asemassasi et voisi ymmärtää etkä antaa arvoa sille, jos minä sen selittäisin täysin.  » Jos ei ihminen uudesti synny ¹) ei hän voi nähdä [kreikk. teksti eidon ²), oppia tuntemaan, käsittämään] Jumalan valtakuntaa.»

How can a man
be begotten
when he is old?

Repentance
is not the
new birth.

Spiritual begettal precedes
spiritual birth.

[325] Vieläpä oppilaillanikin on verrattain opämääräiset käsitykset siitä Valtakunnasta, jota he julistavat.  Samasta syystä kuin sinulle en voi heillekään ilmaista asiaa, ja samasta syystä hekään eivät voisi sitä ymmärtää.  

Mutta, Nikodeemus, Jumalan menettelytavalla on se erikoisuus, että hän vaatii kuuliasuutta sitä valoa kohtaan, jonka jo omistaa, ennenkuin annetaan enemmän valoa, ja että niiden, jotka katsotaan arvollisiksi tulemaan osallisiksi Valtakunnasta, tulee osoittaa uskoa.  

Niiden täytyy olla sellaisia, jotka ovat halukkaita askel askeleelta seuraamaan Jumalan johdatusta, vaikka he eivät useinkaan näe selvästi muuta kuin seuraavan askeleen.  He vaeltavat uskossa eivätkä näkemisessä.

Nikodeemus: —

Mutta minä en ymmärrä sinua.  Mitä sinä tarkoitat?  »Kuinka voi ihminen vanhana syntyä? Eihän hän voi jälleen mennä äitinsä kohtuun ja syntyä?»  

Tahi tarkoitatko sinä, että se käätyminen, jota »Johannes Kastaja» saarnasi, ja jota vesikaste kuvasi, oli jollakin tavalla vertauksellinen syntyminen?  

Kuulen, että opetuslapsesi saarnaavat ja kastavat samalla tavalla.  Onko se se uusi syntyminen, joka on välttämätön asia niille, jotka tahtovat nähdä sinun valtakuntasi tai tulla siihen?

Jeesus: —

Meidän kansamme on vihkiytynyt kansa, liiton kansa.  He saivat kaikki kasteen Moosekeen pilvessä ja meressä, kun jättivät Egyptin.  

Jumala hyväksyi heidät Mooseksessa, heidän liittonsa välimiehessä, Siinain luona, mutta he ovat unohtaneet liittonsa, ja muutamat elävät julki jumalattomuudessa, kuten publikaanit ja syntiset, muutamat taas ovat itsevanhurskaita ulkokullattuja.

Siksi Johannes ja minun oppilaani saarnaavat katumusta — kääntymistä Jumalan puoleen ja tehdyn liiton tunnustamista.  Ja Johanneksen kaste merkitsee tätä sydämen ja elämän katumusta ja parannusta eikä uudesti syntymistä.  Mutta ellet koe enempää kuin tämän, et ole koskaan näkevä Valtakuntaa.  

Ellet sinä sen parannuksen ohella, josta Johanneksen [326] kaste oli vertauskuva, sikiydy ja synny hengestä, et voi nähdä minun valtakuntaani.  Katumus saattaa sinut takaisin vanhurskautettuun asemaan, jossa tilassa sinä heti kykenet tuntemaan minut Messiaaski, Mooseksen vastakuvaksi.  

Ja jos siten vihkiydyt minulle, niin Isä siittää sinut uuteen elämään ja Jumalan luontoon, joka, jos se kehittyy ja jää eloon, takaa sinulle syntymisen uutena luomuksena, henkiolentona, ensimmäisessä ylösnousemuksessa.  Sellaisena et sinä ainoastaan näe Valtakuntaa, vaan myöskin tulet siitä osalliseksi.

Se muutos, jonka uusi hengestä syntyminen aikaansaa, on todellakin, Nikodeemus, suuri, sillä se, mikä lihasta on syntynyt, on liha, ja se, mikä hengestä on syntynyt on henki.  Älä sentähden ihmettele sitä, mitä ensin sanoin, että sinun täytyy sikiytyä ylhäältä, ennen kuin voit ymmärtää, tuntea ja arvostella niitä asiota, joita sinä kysyt.  

» Älä ihmettelle, että sanoin sinulle: teidän täytyy uudesti syntyä.»  

Kun olet lihasta syntynyt, on nykyisen tilasi ero verrattuna niiden tilaan, jotka ovat syntyneet hengestä ja jotka menevät Valtakuntaan tai muodostavat sen, hyvin suuri.  

Salli minun käyttää erästä kuvaa, jonka avulla voi saada jonkinlaisen käsityksen niistä olennoista, jotka synnyttyään hengestä muodostavat tämän Yaltakunnan: 

»Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on syntynyt hengestä.»  

Kun tuuli puhaltaa sinne ja tänne, niin sinä et voi hähdä sitä, vaikka huomaatkin sen vaikutukset ympärilläsi.  Sinä et tiedä, mistä se tulee tai minne se menee.  

Tämä on paras kuvaus, jonka voin antaa sinulle iistä, jotka menevät ensimmäisessä ylönousemuksessa, hengestä syntyneinä siihen Valtakuntaan eli muodostavat sen Valtakunnan, josta mionä nyt saarnaan.  

He ovat yhtä näkymättömiä kuin tuuli, ja ihmiset, jotka eivät ole syntyneet hengestä, eivät tiedä, mistä he tulevat tai mihin he menevät.

[327] Nikodeemus: —

Kuinka tämä on mahdollista? — näkymättömiä olentoja!

Jeesus: —

»Sinä olet Israelin opettaja etkä tätä tiedä?» — että henkiolennot voivat olla läsnä ja kuitenkin näkymättöminä? 

Etkö  sinä, joka olet ottanut tehtäväksesi opettaa toisia, ole milloinkaan lukenut Elisasta ja hänen palvelijastaan tai Bileamin assintammasta ja monista muista Raamatun paikoista, jotka todistavat, että henkiolennot voivat olla läsnä ihmisten keskuudessa ja olla kuitenkin näkymättömiä?

Elisha and his Servant

Kuuluthan sitäpaistsi farisealaisiin, jotka tunnustavat uskovansa enkeleihin henkiolentoina.  Mutta tämä valaisee sitä, mitä ensin sanoin sinulle.  Ellei joku sikiinny ylhäältä, ei hän voi nähdä [tuntea tai järkevällä tavalla käsittää] Jumalan valtakuntaa ja siihen kuuluvia asioita.

What is
spirit begettal?

Jos tahdot tulla siihen Valtakuntaan ja sen Valtakunnan perintö toveriksi kanssani, jota minä julistan, niin sinun täytyy seurata valoa askel askeleelta.  Jos oiin teet, saat enemmän valoa, siinä määrin kuin olet valmis vastaanottamaan sitä.

Minä olen saarnannut näistä asiosta, joiden aika on nyt tullet, ja joita sinä voit ymmärtää, seka tehnyt ihmeitä ja sinä tunnustat minun tulleen Jumalalta opettajaksi, mutta sinä et ole toiminut uskosi mukaan ja tullut julkisesti minun oppilaakseni ja seuraajakseni.  

Älä odota, että saat nähdä enemmän, ennenkuin elämäsi on sopusoinnussa sen kanssa, mitä nyt näet:  mutta jos teet sen, antaa Jumala sinulle enemmän valoa ja viisautta seuraavas askelta varten.  

Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: me puhumme, mitä tiedämme, ja todistamme, mitä olemme nähneet, ettekä te [farisealaiset] ota vastaan meidän todistustamme.  Jos ette usko, kun puhun teille maallisia kuinka uskoisitte, jos puhun teille taivaallisia?»  

     Ei maksisi vaivaa yrittää puhua teille taivaallisia asioita, sillä te ette voisi tulla vakuutetuiksi, ja minun saarnani olisivat vaan teistä sitä mielettömämpiä.  

     Jos opetukseni, jok on ollut maallista [328] laatua, ja jota ovat valaisseet maalliset asiat, joita te voitte ymmärtää ja ymmärrätte, ei ole tehnyt sinuun niin voimakasta vaikutusta, että tahtoisit julkisesti tulla oppilaakseni ja seuraajakseni, niin et tulisi enemmän vakuutetuksi taivallisistakaan asioista, joista et mitään tiedä, jos minä puhuisin sinulle niistä, sillä ei kukaan ole milloinkaan mennyt taivaaseen, jonka tähden ei kukaan voisi varmentaa todistustani.  

     Ainoastaan minä, joka tulin taivaasta, ymmärrän taivaallisia asioita.»  Ei kukaan muu ole noussut ylös taivaaseen kuin se joka taivaasta tuli alas, Ihmisen Poika. »¹)  Tieto taivallisista asiosta saadan vasta hengestä sikiytymisen jälkeen, ja vasta sitten kuin on synnytty hengestä, tultu henkiolennoiksi, voidaan itse taivaalliset asiat saada.

     He eivät olleet valmistautuneet sitä varten, ja he laiminlöivät esitettyjen ehtojen omaksumisen ja niihin mukautumisen, jonka tähden, kuten Jumala oli ennakolta nähnyt, he kansana menettivät edun tulla osallisiksi Messiaan valtakunnasta.  

     Ainoastaan kansan pieni jäännös otti sen vastaan, ja etu siirtyi pakanoille, jotta heistä otettaisiin »kansa hänen nimelleen». Ja myös  näiden joukossa on ainoastaan jäännös, »pieni lauma», joka pitää arvossa etua tulla hänen valtakuntansa ja kirkkautensa perintötovereiksi.

     Ja tässä eksytyksessä on jouduttu sellaiseen äärimmäisyyteen, että moni luulee nimiseurakunnan nykyistä saastaista liittoa ja hallitusta maailman kanssa Jumalan valtakunnan hallitukseksi maan päällä.  

     On totta, että Seeurakunta on eräässä suhtessa nyt Jumalan valtakunta, ja että armon työ  nykyään on käynnissä uskovaisten sydämissä; mutta luulla tämän merkitsevän kaikkea ja kieltää todellisen tulevaisen Jumalan valtakunnan perustaminen taivaan alle, merkitsee niiden mitä voimakkaimpien ja selvimpien lupausten tyhjäksitekemistä, jotka Herra, apostolit ja profeeat ovat esittäneet rohkaistakseen ja auttaakseen meitä maailman voittamisessa.

Christ's earthly kingdom will reach the whole earth.

     Me käsitämme eron niiden vanhurskastan lakien välillä, jotka hän pakoittaa tunnustettaviksi, ja sen pimeyden vallan välillä, jota Anastaja, maailman nykyinen ruhtinas, nyt hallitsee.  Usko Jumalan lupauksiin siirtää meidät toisen hallitsijan kuuliaaisuuteen, ja siten me laskemme itsemme uuden Ruhtinaan alamaisiksi ja hänen armonsa kautta hänen valtakuntansa perintötovereiksi, valtakuntansa, joka vielä tulee, ja joka perustetaan voimalla ja suurella kirkkaudella.

     Vertaus jalosukuisesta nuoresta miehestä  joka matkusti kaukaiseen maahan saadakseen itselleen kuninkaalisen vallan ja sitten palatakseen j. n. e.  (Luuk.  19: 11 – 15) siirtää  siten Valtakunnan perustamisen selvästi Kristuksen takaisin tulemisen aikoihin.  Ja julistus jonka Herra monta vuotta myöhemmin lä hetti Seurakunnalle, kuului: 

»Ole uskollinen kuolemaan asti, niin minä  annan sinulle (sitten) elämän kruunun.»  (Ilm. 2: 10) 

     Tästä  näkyy selvästi, että  niitä  kuninkaita, jotka hallitsevat hänen kanssaan, ei kruunata tässä  elämässä  hallitsemaan kuninkaina.

     Kuningasta pideltiin pahoin ja hänet ristiinnaulittiin, ja kaikki, jotka tahtovat seurata hänen askeleitaan, kärsivät väkivaltaa jossakin muodossa.  Tulee muistaa, että tämä koskee ainoastaan todellista Seurakuntaa eikä nimiseurakuntaa.  Mutt meille on annettu se lupaus, että jos me (Seurakunta, Valtakunta kehittymättömässä tilassaan) kärsimme Kristuksen kanssa niin me tulemme myös aikanaan, kun hän ottaa suuren valtansa ja hallistee, kirkastettaviksi ja hallitsemaan hänen kanssaan.

Parable of the Publican  and Sinner

"And again
I say unto you,
It is easier
for a camel
to go through the eye of a needle, than for a rich man to enter into the kingdom of God." Matthew 19:24

     On ilmeistä, ettei hän tarkoita nimiseurakuntaa, joka nyt hallitsee yhdessä maailman kanssa, sillä juuri rikkaita koetetaan saad menemään siihen.  Pietari kehoittaa Valtakunnan perillisiä kärsivällisyyteen, kestävyyteen, hyveisiin ja uskoon, sanoen:

»Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsö Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.»  – 2 Piet. 1: 10, 11.

Needles Eye Gate -- Humans could pass through easily; but large animals, such as camels, had to be unloaded and kneel to get through.

Jaffa Gate -- Located at the west side of Jerusalem, the Jaffa Gate has a "needle’s eye," a small opening used as a security entrance at night when the large gate was safely shut.

       Älkäämme antako vapautemme ravin tomme suhteen turmella veljeämme, jonka edestä Kristus on kuollut, vaan muistakaamme, että Valtakunnan edut sekä nykyisyydessä että tulevaisuudessa sisältävät paljon suurempia siunauksia kuin vapaus ravintoon nähden, nimittäin meideän vapautemme tehdä oikein, meidän rauhamme Jumalan kanssa Kristuksen kautta ja meidän ilomme Jumalan pyhän hengen osallisuudesta.  

     Tämän valtakunnan vapaudet ovat (nyt ja aina) niin suuria, että pienempi vapaus ravintoon nähden voidaan nykyään uhrata veljemme parhaaksi.

Christians must be
overcomers
to sit with Jesus in His Father's throne and reign over the nations of earth.

Overcoming  requires death in the Lord's service.

     Lupaukset Valtakunnasta ja perintötoveruudesta Mestarin kanssa kannustivat voimakkaasti ensimmäistä Seurakuntaa uskollisuuteen koettelemuksissa ja vaivoissa, joita heitä etukäteen oli varoitettu odottamaan.  

     Ja kaikkien niiden lohduttavien ja kehoittavien sanojen joukoss, joita Ilmestyskirjassa annetaan seitsemälle seurakunnalle, loistavat kirkkaimpina ja voimakkaimpina juuri ne, jotka selittävät: 

 »Joka voittaa, hänen minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niinkuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen» ja »joka voittaa . . . sen minä annan pakonoita hallita». 

      Nämä ovat lupauksia, joita ei voida tulkita järkevästi, niin että ne tarkoittaisivat nykyistä armon työtä sydämessä tai kansojen hallitsemista nykyisessä elämässä, koska voittajat saavuttavat sen kuolemalla palveluksessaan voittaen siten Valtakunnan kunnian.  – Ilm. 20: 6.

Paul preached that
present suffering
would be followed
by future reigning.

     Apostoli Paavali koetti oikaista tätä eksytystä, sillä hän tiesi, että sellaiset ajatukset vaikuttaisivat vahingollisesti Seurakuntaan synnyttäen ylpeyttä sekä vieroittaen uhraamisesta.  Ivallisesti hän sanoo heille: 

»Te olette jo raviutut, teistä on tullut jo rikkaita, te olette ilman meitä päässeet kuin miksikin kuninkaiksi.»

  Sitten hän tatkaa:  »Kunpa teistä olisikin tullut kuninkaita, niin että mekin pääsisimme kuninkailemaan teidän kanssanne. »  (I Kor. 4: 8) 

     He koettivat saada kristillisyydestään mahdollisimman pal-[333]jon kunniaa; mutta apostoli tiesi, että jos he seuraisivat uskollisesti Herraa, niin he eivät olisi sellaisessa asemassa.  Hän muistuttaa heitä sentähen siitä, että jos kauan odotettu hallitemen jo olisi alkanut, niin olisi myöskin hän  ainakin yhtä suurella syyllä hallitsemassa kuin hekin.  

     Se seikka, että hän uskonsa kautta sai kärsiä heikin.  Se sikka, että hän uskonsa kautta sai kärsiä totuuden tähden, oli todistus siitä, oli ansa kunnian asemasta.  Sitten hän jatkaa väh..n ivallisesti: 

»Me [apostolit ja uskolliset palvelijat] olemme houkkia Kristuksen tähden, mutta te älykkäitä Kristuksessa, me olemme keikkoja, mutta te väkeviä; te kunniotettuja, mutta me halveksiuita.»

     En kirjoita tätä ainoastaan saadakseni teidät häpeämään; minulla on parempi ja jalompi tarkoitus – varoittaa teitÄ, sillä nykyinen kunnia ei ole tie siihen kirkkauteen ja kunnia n, joka on ilmestyvä, vaan nykyiset kärsimykset ja kieltäymykset muodostavan sen kaidan tien, joka johtaa kirkkauteen ja kunniaan, kuolemattomuuten ja Valtakunnan perintötoverunteen.  

     Siksi kehoitan teitä: Tulkaa minun sueraajiksens.  Kärsikää ja antakaa nyt häväistä ja vainota itseänne, jotta teminun kanssani tulisitte osallisiksi siitä elämän kruunusta, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on sinaä päivänä antava minulle, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka rakastavat hänen ilmestystään. – I Kor. 4:10 – 17; 2 Tim. 4: 8.

The Pope crowning Charlemagne

     Tämä antoi aiheen seurakunnissa maallisiin juoniin, ylpeyteen ulkonaiseen komeuteen ja loistaviin jumalanpalvelusmenoihin, minkä tarkoituksena oli vaikuttaa maailmaan, kiehtoa jo peloittaa sitä.  

     Täten jouduttiin askel askeleelta paavikunnan suuriin [334] vaatimuksiin, että sillä oli Jumalan valtakuntana maan päällä oikeus vaatia kaikilta kansoilta, sukukunnilta ja kielitä kunnioitusta ja kuuliaisuutta lakejaan ja virkailijoitaan kohtaan.  

     Tämän väärän vaatimuksen perustuksella (ja he näyttivät pettävän itseään samoin kuin muitakin) paavikunta krunnasi ja erotti jonkun aikaa Euroopan ruhtinaita, ja sillä on vielä tänäänkin sama vaatimus, vaikka se on nyt kykenemätön pakoittamaan sitä käytännössä.

     Siten on tapahtunut, että ne, jotka ovat ainoastaan nimeksi Seurakunnan jäseniä — jotka eivät ole todella kaääntyneitä, eivät ole nisua, vaan lustetta, ainoastaan nisun jäljittelyä — ovat paljon lukeisammat kkuin Kristuksen todelliset oppilaat. 

     Nämä ovat kaiken todellisen uhrautumisen ja kieltäytymisen vihollisia, he eivät kärsi mitään vainoa van hurskauden [totuuden] tähden, vaan pitävät sen sijaan korkeintaan kiinni paastoamisen ulkonaisesta muodosta j. n. e.  He ottvat todellakin osaa maailman hallitsem seen eivätkä valmistaudu sen todellisen valtakunnan osallisuuten, joka perustetaan Herran toisessa läsnäolossa.

JUMALAN VALTAKUNNAN KAKSI PUOLTA

     Vaikka onkin totta, mitä Herra sanoi, että Jumalan valtakunta ei tule — ilmaannu ilmaannu alussa — ulkonaisin [335] piirtein, niin se ilmenee kuitenkin aikanaan ulkonaisten, näkyväin ja erehtymättömäin merkkien kautta.  Kun se on täydelleen perustettu, on siinä kaksi ossa, henkinen eli taivaalinen puoli ja maallinen eli inhimillinen puoli.  

     Henkinnen puoli on ihmissilmälle aina näkymätön, koska ne, jotka muodostavat sen, ovat Jumalan luontoa, henkiluontoa, jota ainoakaan ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä (I Tim. 6: 16; Joh. 1: 18); kuitenkin ilmenee sen läsnäolo ja valta voimakkaasti, pääasiallisesti sen ihmisedustajain kautta, jotka muodostavat Jumalan valtakunnan maallisen puolen.

¹)  Tässä värssyssä eivät sanat »Muut kuolleet eivät vironneet eloon, ennenkuin ne tuhat vuotta olivat umpeen kuluneet» ole alkuperäiset. Näitä sanoja ei löydy vanhimmissa ja luotettavimmissa kreikkalaisissa käsikirjoituksissa, siinailaisessa, vatikaanilaisessa N:ot 1209 ja 1160 eikä syyrialaisessa.  

Meidän tulee muistaa, että monet Raamatun paikat, jotka löytyvät meidän Raamatun käännöksissämme, ovat lisäyksiä, jotka eivät oikeastaan kuulu Raamattuun. Koska meitä ei ole käsketty tekemään mitään lisäyksiä Jumalan sanaan, niin meidän on hylättävä sellaiset lisäykset, niin pian kuin niiden väärä lähde on todennettu.  

Mainitut sanat joutuivat Raamattuun jonkinlaisen erehdyksen kautta viidennellä vuosisadalla, sillä ei missään aikaisemmissa käsikirjoituksissa (ei kreikkalaisissa eikä syyrialaisissa) ole tätä lausetta.  

Nähtävästi se oli alkuaan ainoastaan jonkun lukijan tekemä reunamustutus, joka ilmaisi hänen käsityksensä tästä Raamatun kohdasta, ja joku myöhempi puhtaaksikirjoittaja, joka ei erottanut alkuperäisiä lauseita reunamuistutuksista, kirjoitti sen täysiarvoisena Raamattuun.

Kuitenkaan ei meidän esityksemme Jumalan suunnielmasta vaadi tämän lauseen hylkäämistä; sillä muut kuolleet — maailma ylimalkaan — eivät saa elämää sen täydellisessä merkityksessä, sillä tavoin kuin Aadam omisti elämän, ennenkuin hän rikkoi ja tuli tuomituksi: 

»Sinun on kolemalla kulotava», ennenkuin ne tuhat vuotta ovat kuluneet.  Jumalan kannalta katsoen sisältää [336] sana elämä täyden elämän ilman heikkouksia tai kuolemma.

Hänen kannaltaan katsoen on koko maailma jo menettänyt elämän, on kuolemaisillaan, ja sitä voidaan nyt pitää oikeammin kuolleena kuin elävänä.  2 Kor. 5: 14; Matt. 8:  22.

Sana ylösnousemus (kreikaksi anastasis) merkitsee kohottamista.  Ihmiseen nähden se merkitsee hänen kohottamistaan siihen tilaan, josta hän lankesi, täydelliseen miehuuten — mikä Aadamin kautta kadotettiin.  Se täydellisyyv, josta sukumme lankesi, on myös se, johon se vähitellen nostetaan ennalleenasettamisen, ylösnousemuksen (kohottamisen) kautta tuhatvuotiskautena.

Tuhatvuotiskausi ei ole ainoastaan koettelemisen, vaan myöskin siiunauksen aikakausi, ja elämään ylösnousemisen eli ennalleenasettamisen kautta tulevat kaikki ne, jotka ymmärtävät ja tottelevat ilolla, osallisiksi kaiken sen ennanlleenasettamisesta, mikä kerran kadotettiin.

Ylösnousemus tapahtuu aseteettain ja vaatii koko aikaukauden täydellistä toimeenpanoaan varten, vaikka pelkkä herääminen siihen elämän määrää ja tietoisuuteen, jota nykyään nautitaan, on luonnollisestikin silmänräpäyksen työ.  Siksipä ei ihmissuvulla ole sitä täyttä määrää elämää, joka Aadamin kautta kadotettiin, ennenkuin nuo tuhat vuotta ovat kuluneet loppuun.  

Ja koska se, mikä ei ole täydellistä elämää, on osittaista kuolemaa, niin seuraa siitä, että vaikkakaan kysymyksessä olevat sanat eivät kuulu hengen elähyttämään alkulähteseen, niin voidaan todenmukaisesti sanoa, että muut kuolleet eivät tule saamaan elämää (eivät tule täydelleen saamaan takaisin kadotettua elämää), ennenkuin ennalleenasettamisen ja siunauksen tuhat vuotta ovat kuluneet loppuun.

What does "resurrection"
mean?

"Marvel not at this: for the hour
is coming, in the which all that are
in the graves shall hear his voice, and shall come forth;

"They that have done good, unto the resurrection
of life; and they that have done
evil unto the resurrection
of judgment (Greek "krisis")."
John 5:28,29

The kingdom work of Jesus
and the Church

Who are the "Ancient Worthies"?

Abraham

    [337] Koska heitä on koeteltu, ja koska heidät on havaittu uskollisiksi, niin ei heitä herätettäessä aseteta tuomiolle, vaan he saavat heti uskonsa palkan:  he nousevat silmänräpäyksessä täydellisyyteen ihmisinä.  (Näitä ja henkistä luokkaa lukuunottamatta kohotetaan muut vähitellen täydellisyyteen.)

    Siten he ovat heti valmiit tuohon suureen, heidän tehtäväkseen uskottuun työhön ennalleenasettaakseen ja siiunatakseen Kristuksen ihmisvälikappaleina muut ihmissuvun jäsenet.

     Kuten henkinen luonto on välttämätön Kristuksen työn  toimeenpanemisessa, niin on täydellinen ihmisluontokin sopiva sen työn suorittamisessa, joka on tehtävä tulevaisuudessa ihmisten keskuudessa.  He palvelevat ihmisten keskuudessa, ja ihmiset näkevät heidät, ja heidän kirkkautensa täydellisyys on alituisena esimerkkinä kiihoittaen toisia pyrkimään samaan täydellisyyteen.  

    Ja että nämä vanhanajan arvossa pidetyt uskovaiset muodostavat Valtakunnan maallisen puolen, sekä että ihmiset näkevät heidät, selviää täydelleen Jeesuksen sanoista uskottomille juutalaisille, jotka hylkäsivät hänet.  

Hän sanoi:  »Te näette, Aabrahamin Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa.»  

    Asianlaita on se, että ihmiset näkevät Valtakunnan maallisen puolen ja ovat tekemisissä sen kanssa, mutta eivät henkisen puolen kanssa.  Muutamat katuvat ja pahoittelevat epäilemättä silloin sitä, että ovat hylänneet niin suuren kunnian.

Moses

    Tämä työ vaatii täydellisen hallituksen perustamista ihmisten keskuuten, jonka valta on täydellisten ihmisten käsissä, jotta he järjestäisivät oikealla tavalla Valtakunnan asiat.  Tämä vaatii kaikenlaisten kasvatuslaitosten järjestämistä samoinkuin erilaisia ihmisystävällisiä toimenpiteitä.  

    Ja tämä jalo työ (saman Valtakunnan näkymättömien jäsenten ohjaamana) kohottaa siten varmasti ja keskeytymättä suku, on se suuri kunnia, johon vanhat arvokkaat ovat määrätyt.  Tätä varten he nousevat haudoista täysin varustettuina tähän, vähän senjälkeen kuin tämän maailman valtakunnat ovat lopullisesti kukistuneet ja Saatana, heidän ruhtinaansa, on tullut sidotuksi.  Ja taivaan valtakunnan Jumalan kunnioittamina edustajina he saavat kohta kaikkien ihmisten kunnian ja myötävaikutuksen.

    Kun Kristus-henkilö on (suureksi osaksi näiden jalojen ihmis-työtovereitten avulla) tulhannen vuoden kuluttua päättänyt tämän suuren ennalleenasettamistyön, kun koko ihmissuku (parantumattomia lukuunottamatta — Matt. 25: 46; Ilm. 20: 9) seisoo hyväksyttynä, tahratonna, virheettömänä ja ilman mitään senkaltaista Jehovan edessä, niin nämä, jotka olivat välikappaleita tämän työn toimeenpanemisessa ihmisten keskuudessa ja Jumalan ja Kristuksen ja enkelien edessä, loistavat kuten »tähdet iankaikkisesta iankaikkiseen.»  (Dan. 12: 3)  

    Heidän kiitolliset ihmistoverinsa eivät unohda milloinkaan heidän työtään ja rakkauttaan.  Ne muistetaan aina. — Ps. 112: 6.

    Jälkimmäiset loistavat kuten avaruus —  kuten aurinko.  (Dan. 12: 3)  Taivaan ja maan kunnia asetetaan Kristushenkilön jalkojen eteen.  Ihmismieli voi ainoastaan lähimailleen, mutta ei selvästi, käsittää sen kirkkauden, joka ilmenee Kristus-henkilössä iäisyyden lukemattomina aikakausina.  – Room. 8: 18;  Ef. 2: 7 – 12.

    Jumala oli alusta selvään nähnyt ja suunnitellut lupauksen molemmat puolet, mutta Aabraham näki ainoastaan maallisen puolen.  Ja vaikka Jumala valitsikin henkisen luokan pylväät (apostolit  ja muut) luonnollisesta siemenestä ja tarjosi parhaimman, henkisen siunauksen niille tästä kansasta, jotka elivät taivaan kutsulle määrättynä aikana, niin oli tämä juuri niinn paljon yläpuolella sen, mitä Aabraham koskaan näki liitossaan — armoa armon lisäksi.

    Tämä juurilitto kantaa kahdenlaisia oksia, joista kukin kantaa ylösnousemuksessa laatunsa mukaisen hedelmän — lihallisen ja henkisen luokan kuninkaallisessa voimassa.  Kehitykseen nähden tulivat luonnolliset (maalliset) hallitsijat ensin, mutta aseman korkeuteen ja virantoimitusaikaan [340] nähden tulee henkinen luokka ensin, sitten luonnollinen, ja siten on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja ensimmäisiö, jotka tulevant viimeisiksi. —   Matt. 19: 30; Luuk. 13: 30.

This gate is traditionally
the location
where Stephen
was stoned
while giving his
sermon of  Acts 7.

Ja Jumala sanoi Aabrahamille:   »Nosta silmäsi ja katso siitä, miss olet, pohjoiseen, etelöön, itöön ja lönteen.  Sillä kaiken sen maan, jonka näet, minä annan sinulle ja sinun siemenellesi ikuisiksi ajoiksi.  Ja minä teen sinun siemenesi niin lukuisaksi kuin tomun maan päällä; jos joku voi lukea tomun maassa, niin voidaan myöskin sinun siemenesi lukea.  Nouse ja vaella maata pitkin ja poikki; sillä sinulle minä sen annan.»  (I Moos. 13: 14 – 17)  

     Stefanus osoittaa, että tämän lupauksen täytyy vielä täyttyä; sillä hän selittää, ettei Jumala antanut Aabrahamille »perintöosaa siihen (maahan), ei jalanalaakaan».

Stephen’s Gate -- On the east side of Jerusalem is Stephen’s Gate, also called "The Lion’s Gate" because of the carvings of lions in the stones above.

Tombs of Abraham, Isaac and Jacob
in Hebron

     Hän sanoo heistä.  Uskossa nämä kaikki kuolivat eivätkä luvattua saavuttaneet, kun Jumala oli varannut meitä varten [Kristushenkilölle] jotakin parempaa, jotteivät he ilman meitä pääsisi täydellisyyteen.  (Hebr. 11: 13, 39, 40)

    Siten näemme jälleen, että Lunastaja ja Ennalleenasettaja on henkinen, annettuaan ihmisyytensä lunnaiksi kaikkien puolesta sekä että tämä korkealle koroitettu henkmen luokka antaa kaikki siunaukset, ketkä sitten saanevatkin kunnian olla sen välikappalema ja asiamiehmä — Room.  12: 1; Gal. 3: 29.

     Sekä profeettain että apostolien esityksistä huomaamme selvästi, että Israel on ennalleenasettamisen aikoina kansana ensimmäinen, joka tulee sopusointuun asiotten uuden järjestyksen kanssa.

    Vanhoille rauniolle rakennetaan jälleen maallinen Jerusalem, ja Israelin valtiomuoto asetetaan ennalleen, jolloin ruhtinaat ja tuomarit hallitevat kuten alussa.  (Jes. 1: 26; Ps. 45: 17; Jer. 30: 18)  Ja mikä olisikaan järkevämpää odottaa, kuin että Israel ensi sijassa tunnustaisi profeetat ja patriarkat?  

     Samoin on heidän laintuntemuksensa ja pitkä kasvtusaikansa sen alaisuudess valmistanut heidät mukautumaan Valtakunnan hallitukseen ja tottelemaan sitä.  Ja vaikka Israel hyväksytään ja siunataankin ensin kansojen keskuudessa, niin sanotaan Israelista kuitenkin, että »Herra vapahtaa ensiksi Juudan majat».

Israel's promises
will be fulfilled
in Messiah's
earthly kingdom.

     Mutta vaikka muutamat esitetyt todistukset eivät olekaan mahdottomia, niin ne ovat kuitenkin pääasiallisesti otaksumia ja arveluita.  Mutta joskin todistettaisiin selvästi, että muutamat sivistyneet kansat ovat kadonneitten heimojen jälkeläisiä, niin ei tämä olisi niile mikään etu »korkean» »taivaallisen kutsun» aikana, joka kutsu, sitten kuin Israel kansana hylättiin, ei tee mitään eroa juutalaisen ja krekkalaisen, orjan ja vapaan välillä.  

     Jos tällainen todistus joskus esiintyisikin (jota ei tähän asti ole tapahtunut), olisi se sopusoinnussa niiden ennustusten ja lupausten kanssa, jotka [342] koskevat tätä kansaa ja jotka odottavat täyttymistään Valtakunnan maallisen puolen aikana.

     Luonnollinen kiintymys, samoinkuin jossakin määrässä vielä elävä luottamus kauan toteuttamattomiin lupauksiin sekä kaikki Israelin luonnolliset ennakkoluulot auttavat Israelia kokonaisuutena tunnustamaan nopeasti uudet ruhtinaat hallitsijoikseen.  Samoin myöskin israelilaisten tottumus jossakin määrin totella lakia, auttaa myös heitä tulemaan pian sopusointuun uuden hallituksen periaatteiden kanssa.

      Kaupunki kuvaa hallitusta eli valtaa, ja uusi Jerusalem  kuvaa siten Jumalan valtakuntaa, uutta valtaa, joka tulee taivaasta maan päälle.  Aluksi sen muodostaa ainoastaan henkinen luokka, Kristuksen morsian, joka tulee Johanneksen näyn mukaan vähitellen maan pääle; se tulee vähitellen voimaan, aina sen mukaan kuin nykyiset vallat hajoavat »Herran päiväna».  

     Mutta aikanaan perustetaan kuitenkin tämän kaupugin eli hallituksen maallinenkin puoli, jonka osia eli jäseniä vanhat arvokkaat silloin ovat.  

     Ei ole kahta kaupunkia (hallitusta), vaan yksi kaupunki, yksi taivallinen hallitus, se, jota Aabraham odotti »kaupunki, jolla on perustus» — hallitus, jonka perustuksena on vanhurskaus, koska se on perustettu Kristuksen, Lunastajan, vanhurskauden lujalle kallioperustukselle, sille hinnalle, jonka hän antoi ihmisten lunnaiksi sekä jumalallisen vanhurskauden varmuudelle, joka yhtä vähän voi tuomita lunastettuja kuin se ennen voi antaa anteeksi rikollisille. — Room. 8: 31 – 34; 1 Kor. 3: 11.

    Tämän ihanan Jumalan kaupungin (valtakunnan) valossa vaeltavat kansat pyhyyden raivatulla tiellä täydellisyyteen ja täyteen sopusointuun Jumalan kanssa. — Ilm. 21: 24

     Tämä osoitetaan selvästi Johannesken kuvaanollisessa ennustuksessa (Ilm. 21: 24 – 26), sillä hän ei nähnyt amoastaan kansojen vaetavan kaupungin valossa vaan hän näki myös kuninkaitten käyvän siellä kirkkaudessa; kutenkaan ei mikään saastainen voinut tulla sisälle.  

     Ei kukaan voi kuulua tähän kaupunkiin (valtakuntaan, ellei hän ole ensin täydelleen koeteltu, ei kukaan joka harjoittaa tai haluaa harjoittaa petosta ja vääryyttä, vaan ainoastaan ne, jotka Karitsa kirjoittaa kirjoihinsa elämän arvoisiksi, ja joille Herra sanoo:  

»Tulkaa, Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna.»

     Tulee siis muistaa, että vaikka kirjaimellimen Jerusalemin kaupunki rakennetaankin epäilemättä jälleen ja vaikka se tuleekin todenmukaisesti maailman pääkaupungiksi, niin on kuitenkin monta ennustusta jotka puhuvat Jerusalemista ja sen tulevasta kirkkaudesta kuvaten Jumalan valtakuntaa joka perustetaan suuressa kirkkaudessa.

Samaria
"...plant them
upon their land..."

    Eräässä suhteessa Israel kuvasi koko ihmismaailmaa, ja sen lakiliitto, joka lupasi sille iankaikkisen elämän ehdolla, että se tottelisi kuvasti sitä uutta liittoa, joka solmitaan maailman kanssa tuhatvuotiskautena ja joka kestää tulevina aikakausina. 

    Siten sen papisto oli kuva Kristus-henkilöstä, ja kansa kaikista niistä, joiden puolesta todellinin uhri annettiin ja jotka —  »jokainen», »koko maailma» — tulevat osallisiksi todellisista siunnauksista.

     Vaikka laki kokosikin Kristuksen ensimmäisessä tulemisessa heistä ainoastaan jäännöksen [345] hänelle, tuo se hänen toisessa tulemisessaan heidät kansana hänen luokseen, ja sellaisena he ovat esikoishedelmä kansojen keskuudessa.  

     Viimein täyttyvät kaikki siunaukset, jotka luvattiin Israelille, lukuuottamatta niitä, jotka koskevat valittuja luokkia, ei ainoastaan todellisesti tähän kansaan nähden, vaan myös vastakuvallisella tavalla maan kaikkiin sukukuntiin nähden.  

     Tänä hallituskautena antaa Jumala »kullekin hänen tekojensa mukaan» – »kirkkauden ja kunnian ja rauhan jokaiselle, joka harjoittaa sitä, mikä hyvää on, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle.  Sillä Jumala ei katso ihmisen muotoon». – Room. 2:  6, 10, 11.

     Hän ei tarkoita tässä kaikkia Israelin sukupolvia Aabrahamista alkaen, vaan sitä sukua, joka eli Jeesuksen ensimmäisen tulemisen aikana, ja hänen sanansa soveltuvat kaikkiin niihin Israelin sukupolviin, jotka ovat eläneet evankeliumikautena, jolloin korkein suosio on tarjottu: korkea kutsu Jumalan luontoon, perintötoveruuteen Jeeseksen kanssa.  

     Tästä suosiosta ei Israel kansana ole välittänyt eikä ole omistanut sitä itselleen.  Ja vaikka Jumala etsikin pakanoita ja kutsui useita heistä evankeliumin kautta, niin he menettävät lihallisen Israelin tavoin taivaalisen palkinnon.  Kuitenkin on eräs luokka, jäännö, pieni lauma, joka kuuntelle tarjoumusta ja llujittaa kutsumuksensa ja valintansa kuuliaisuutensa ja itsensäuhraamisen kautta.  

     Se, minkä Israel kansana menetti, ja minkä kristillinen nimiseurakunta myöskin menettää, annetaan siten valitulle luokall, uskolliselle Kristuksen ruumiille — jonka pyhän hengen pyhittävä vaikutus ja usko totuuteen [346] on valinnut (Jumalan ennakkonäkemyksen mukaan).  — 1 Tess. 2: 13; 1 Piet. 1: 2.

     Sitäpaitsi Paavali osoittaa, että vaikka Israel menettikin korkeimmat siunaukset, »mitä Israel tavoitteless», parhaimman sijan Jumalan valtakunnassa, niin pysyy vielä lujana se, että suuret lupaukset täyttyvät aikanaan tälle kansalle, sillä, hän sanoo, Jumalan lahjoja, kutsumusta, liittoa ja lupauksia ei sivuuteta täyttymättöminä. 

Israel was temporarily
cast off from
God’s favor.

    Paavali jatkaa ja osoittaa, että Jumalan lupausliitto Israelitte oli senkaltainen, että jätettiin ratkaisematta, olisivatko israelitaiset kansana taivaallista tai maallista siementä — perisivätkö ja suorittaisivatko he korkeampaa tai alempaa palvelusta, joka upauksissa mainitaan.  

    Jumala piti korkeamman, henkisen siunauksen salattuna määrättyyn aikaan asti, ja lupaukset israelilaisille mainitsivat ainoastaan maallisen suosion, vaikka hän suosikin heitä tarjoamalla heille ensiksi myöskin henkiset armolahjat ja tarjoamalla heille siten enemmän kuin hän oli milloinkaan luvannut.  

    Sanalla sanoen: taivaalliset [347] lupaukset olivat käketyt maallisiin.  Paavali sanoo, etteivät nämä lupaukset voi raueta.  Se seikka, että kätketty suosio tarjottiin ensin, sekä että Israel hylkäsi sen sokeudessaan, ei lakkauta mitenkään lupauksen toista puolta.  

     Siten hän selittää, että vaikka Israel kansana erotettiinki suosiosta siksi aikaa kuin Kristuksen morsian valitaan sekä juutalaisista että pakanoista, niin tulee kuitenkin aika, jolloin, kun Lunastaja (Kristus, Pää ja ruumis) on täydellinen, Jumalan suosio palaa jälleen lihallisells Israelille.  

     Silloin kirkastettu Lunastaja poistaa jumalattomuuden Jaakobista¹,), ja niin on koko Israel pelastuva [pääsevä jälleen suosioo], kuten profeetta on kirjoittanut.  Apostolin sanat kuu uvat:

»Minä tahdon, veljet  —  jottette olisi oman viisautenne varassa — ilmaista teille tämän salaisuuden, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus, joka on kestävä, kunnes pakanat täysilukuisina ovat tulleet sisään [kunnes pakanoiden keskuudesta valittujen luku on tullut täydelliseksi], ja niin koko Israel on pelastuva, niinkuin on kirjoitettu:  

’Pelastaja [Kristus Pää ja ruumis] on tuleva Siionista, hän on poistava kaiken jumalattomuuden Jaakobista: ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan kun minä otan pois heidän systinsä’. 

Evankeliumiin nähden he kyllä ovat vihollisia teidän tähteene, mutta valintaan nähden he [yhäedelleen] ovat rakastettuja isien tähden.  

Sillä armolahjojaan ja kutsumistansa Jumala ei kadu.  Samoin kuin te [pakanat] ennen olitte Jumalalle tottelemattoimia, mutta nyt olette saanet laupeuden noiden tottelemattomuuden kautta, samoin nämäkinnyt ovat olleet tottelemattomia, jotta hekin sen armahtamisen kautta, joka on tullut teidän osakseene, nyt saisivat laupeuden [kirkastetun Seurakunnan kautta].  

Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, jotta hän kaikkia armahtaisi.  (Vertaa Room. 5: 17 – 19]   

»Oi [348] sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! »  —  Room. 11: 25 – 33.

1) Henkistä Israelia ei kutsuta milloinkaan Jaakobiksi.

VALTAKUNNAN PERILLISET

»Kuka saa astua Herran vuorelle [vertauskuva valtakunnasta], ja kuka seisoa hänen pyhässä paikassansa [temppelissä]?  Se, jonka kädet ovat viattomat, jonka sydän on puhdas.»  — Ps. 24: 3, 4.

     Jerusalemin kaupunki oli rakennettu vuorelle jonka Tyrepeon laakso jakoi kahteen osaan — huippuun.  Kuitenkin se oli yksi kaupunki, jota ympäröi yksi muuri ja sillat yhdistivät nämä molemmat osat. Temppeli oli rakennettu toiselle vuoren huipulle.  

     Tämä käsitettäköön kuvauksena kirkastetun Seurakunnan kuninkaallisten ja pappillisten ominaiusuuksien yhtymisestä tai kuvana Jumalan valtakunnan molemmista puoista — henkisestä temppelistä, joka ei ole maallista alkkuperää, vaan uutta taivaallista eli henkistä luontoa (Hebr. 9: 11), joka on erotettu ja kuitenkin yhdistetty maallisen puolen kanssa.

     Daavid osoittaa, että siltä joka aikoo voittaa jommankumman kunnian, vaaditaan pyhyyttä vaelluksessa ja sydämen rehellisyyttä.  Niitä, jotka toivovat kuninkaallisen papiston jäseniksi, kehoitetaan puhtauteen, niinkuin meidän tunnustuksemme Ylimmäinen pappikin oli puhdas jotta heitä voitaisiin pitää arvollisina perintötoveruuteen hänen kanssaan.  

     Ja se, jolla on tämä toivo häneen, puhdistautuu kuten hänkin oli puhdas.  Tämä on, kuten jo on osoitettu aikomuksen puhtautta, joka lasketaan meille täydelliseksi eli todelliseksi puhtaudeksi, Kristuksen uskon kautta lasketun puhtauden peittäessä meidän puutteemme ja ollessa vastapainona heikkouksillemme, joita emme voi välttää, niinkauan kuin me vaellamme hengen emmekä lihan mukaan.

     He rakastivat vanhurskautta ja vihasivat vääryyttä.  He olivat syvästi murheelliset ja katuivat, jos joku vika pääsi heissä voitolle tai jos he horjuivat heikkouden tai synnin tähden.  

     Samoin on ollut evankeliumikauden uskovaisten laita, ja niin on kaikkien laita tuhatvuotiskautenakin, kun Jumalan henki, totuuden henki, vuodatetaan kaikkeen lihaan.  

     Myöskin sen aikakauden voittajien täytyy pyrkiä sydämen ja elämän puhtauteen, jotta he voisivat mennä Jumalan järjestyksen mukaan kaupunkiin:  siihen Valtakuntaan, joka on valmistettu heille maailman perustamisesta asti — alkuperäisen herrauden ennalleen asetettuun tilaan.

The iron rule
will grant no liberty
to do wrong.

RAUTAINEN HALLITUS

     Monet ovat väärin luulleet, että kun Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta on saatettu voimaan, niin kaikki ovat tyytyväisiä sen hallitukseen.  Mutta ei niin.  Sen määräykset ovat paljon tarkemmat kuin minkään edelläolleen hallituksen, ja kansan vapauksia rajoitetaan siinä määrin, että on todellakin katkeraa monille sellaisille, jotka nyt vaativat suurempaa vapautta.  

     Vapaus pettää, panetella, valehdella ja vietellä toisia poistetaan kokoaan.  Kaikilta kielletään täydelleen vapaus vahingoittaa itseään tai toisia ruualla ja juomalla.  Ei kenellekään anneta vapautta tai myönnetä lupaa tehdä millään tavalla väärin tai muuten turmella hyviä tapoja.  

     Ainoa vapaus, joka myönnetään, on Jumalan lasten todellinen ja ihana vapaus — vapaus tehdä itselleen ja toisille hyvää kaikin tavoin; mutta koko tässä Valtakunnassa ei sallita mitään, joka vahingoittaa tai turmelee.  (Jes. 11: 9; Room. 8: 21)

     Tämä [350] hallitus tuntuu sentähden monesta ankaralta, koska se lopettaa kaikki heidän entiset tapansa samoinkuin nykyiset muodot ja laitokset, jotka perustuvat heidän nurjiin tapoihinsa ja vääriin vapauskäsityksiinsä.  Lujuutensa ja voimansa perustuksella sitä kutsutaan kuvaannollisesti rautaiseksi hallitukseksi:

 »Hän on kaitseva heitä rautaisella sauvalla».  (Vertaa Ilm. 2: 26, 27; Ps. 2: 8 – 12; 49: 15)  

Siten toteutuvat sanat:  »Minä panen oikeuden mittanuoraksi ja vanhurskauden vaa’aksi; rakeet [oikeat tuomiot] karkoittavat pois väärän turvan, ja vedet [totuus] huuhtovat pois suojan», ja kaikki salattu tulee ilmi.  — Jes. 28: 17; Matt. 10: 26.

     Ja sellaiset, jotka ovat eläneet nykyään itsekkäissä nautinnoissa ja tyydytyksissä, tarvitsevat ja saavat luonnollisesti monta vaikeaa lyöntiä, ennenkuin he oppivat tämän Valtakunnan opetukset: oikeudenmukaisuuden, kohtuuden, vanhurskauden.  (Ps. 89: 33; Luuk. 12: 47, 48)  Tämän aineen opetus tulee ensin elävälle sukupolvelle, ja se on aivan lähellä. — Jaak. 5.

     He näkevät, että Jumalan suunnitelma ja lait ovat ajan pitkään parhaimmat kaikille, ja lopuksi he oppivat rakastamaan vanhurskautta ja vihaamaan vääryyttä.  (Ps. 45: 8: Hebr. 1: 9)  Kaikki, jotka eivät ole oppineet tämän hallituksen aikana rakastamaan oikeutta, pidetään arvottomina iankaikkiseen elämään ja hävitetään kansasta.  — Ap. T. 3: 23; Ilm. 20: 9; Ps. 11: 5–7. [351]

"And when all things shall be subdued unto him, then shall the Son also himself be subject unto him that put all things under him,
that God may be all in all."
I Corinthians 15:25,28

VALTAKUNTA IANKAIKKINEN

    »Ja Herra (Jehova) on koko maan Kuningas sinä päivänä».  (Sak. 14: 9)  Valtakunta, jonka Jehova perustaa Kristuksen kautta tuhatvuotiskautena, on Jehovan valtakunta, mutta sitä johtaa Kristus hänen varahallitsijanaan välittömästi jotakuinkin samalla tavalla kuin.  

     Yhdysvaltain hallitus menetteli Etelävaltojen kanssa kapinan jälkeen.  Jonkun aikaa ei näiden annettu hallita itseään valitsemalla omia virkamiehiään, koska pelättiin, ettevät ne mukautuisi noudattamaan valtakunnan lakeja, vaan asetettiin kuvernöörejä, joilla oli täydet valtuudet muodostaa näiden valtojen hallitukset ja saattaa ne jälleen täyteen sopusointuun keskushallituksen kanssa.

    Siten kestää Kristuksen hallitus maan asiotten suhteen määrätyn ajan erityisessä tarkoituksessa, ja se päättyy, kun tämä tarkoitus on saavetettu.  Kapinan kautta menetti ihminen ne oikeutensa, jotka Jumala oli hänelle antanut, muun muassa oikeuden hallita itseään Jehovan lakien mukaan.  

     Kristuksen kautta lunasti Jumala kaikki nämä oikeudet ja takasi ihmisille oikeuden ei ainoastaan päästä henkilökohtaisesti entiseen asemaan, vaan myöskin päästä entiseen virkaan maan kuninkaana.  Jotta Jumalan tarkoitus saattaa ihmiset ennalleen saavutettaisiin tavalla, joka parhaiten teroittaa heille, ,mitä he nykyisestä kokemuksestaan ovat oppineet — nimittäin antamalla heidän itsensä ponnistaa ennalleenasettamisensa hyväksi — vaaditaan voimakas ja täydellinen hallitus.

    Ja kunnia suorittaa loppuu ihmisen ennalleenasettaminen on suotu Kristukselle, joka kuoli taatakseen itseileen oikeuden siihen, ja »hänen on hallittava siihen asti, kunnes on pannut kaikki vihollisensa jalkojesa alle» — kunnes ei löydy ketään, joka ei tunnusta, kunnioita ja tottele häntä.

   Kun hänen tehtävänsä ihmissuvun ennalleenasettamiseksi on suoritettu, jättää hän Valtakunnan Jumalalle, Isälle, ja ihmiskunta seurustelee, kuten alussa, suorastaan Jehovan kanssa.  Ihmisen Kristuksen [352] Jeesuksen välitys on silloin kokonaan ja täydellisesti suorittanut suuren lunastustyön.  — 1 Kor. 15: 25 – 28.

     Täydellisen lain täydellinen kirjain tuomitsisi heidät heti kuolemaan.  (2 Kor. 3: 6) Se, että meidät hyväksytään perustuu nykyään ainoastaan Kristuksen lunnaihin.

     Kaikki tarvitsevat sitä armoa joka tarjotaan Kristuksen ansion ja uhrin kautta vapaasti.  Mutta kun Kristus jättää Valtakunnan Isälle esittää hän heidät virheettöminä  hänelle, sopivina ja kykenevinä nauttimaan iankaikkista onnea Jehovan täydellisten lakien alaisina.  

     Kaikki peloittava on silloin hävinnyt ja Jehova ja hänen ennalleenasetetut luomuksensa ovat silloin täydellisessä sopusoinnussa kuten alussa.

     Siten jatkuu Jumalan valtakunta iankaikkisesti.  Ja sentähden me luemme Herran sanassa:  

»Silloin Kuningas sanoo oikealla puolella oleville [niille, joka tuhatvuotiskautena ovat saavuttaneet suosion aseman sopusoinnun ja tottelevaisuuden kautta]:  ’Tulkaa, Isäni siuatut, [te jotka Isäni aikomuksena on niin siunata] ja omistakaa [353] se valtakunta,, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti’.»

     Ja vaikka Kristus-henkilön eritinen välitys ja hallitseminen maassa päättyykin, kuten edellä on osoitettu, niin emme saa tehdä siitä sitä johtopäätöstä että Kristuksen kirkkaus ja valta ja voima loppuisi silloin.  Oi ei, Kristus on aina kaiken Jumalan kirkkauden ja voiman yhteydessä Jehovan suosion oikealla puolella, ja hänen morsiamensa ja perintötoverinsa on aina osallinen hänen yhä enenevästä kirkkaudestaan.  

     Me emme tahdo edes viitata niihin ihmeellisiin töihin toisissa maailmoissa, jotka odottavat tuon korkealle koroitetun Jumalan välikappaleen kykyä ja voimaa vaan me huomautamme amoastaan ehty mättömästä jumalallisesta voimasta ja toiminnasta sekä maailmankaikkeuden äärettömyydestä.

     Siksi odottakoot kaikki sitä aikaa ja rukoikoot:  »Tulkoon sinun valtakuntasi: ta pahtkoon sinun tahtosi maassakin niinkuin taivaassa.»  

     Tätä on koko luomakunta ikävöinyt ja odottanut niin kauan tietämättää — odottanut Jumalan lasten ilmestystä, sitä Valtakuntaa, joka rikkipolkee pahan ja siunaa ja parantaa kaikki kansat.  — Room. 8: 19; 16: 20.

[354]

Nyt pääsi nosta matkamiesi
Ja kuivaa kyynel silmästäs’.
Jo kohta hän, ken kuolon kärsi,
On tuhatvuoden valtias.

Nyt maailmalle tieto saata:
On kohta taisto tauonnut;
Ja nääntyville voidaan taata:
On riemuvuosi koittanut.

Jos kohta taivaan pilvet peittää,
Kun aamurusko kultaa maan,
Ne päivä kirkas kauas heittää,
Mi alkaa kohta paistamaan.

Jo jodu, Valtakunta kerran,
Mi Kristuksemme kirkastaa!
Oi, jospa saisin kanssa Herran
Mä kansat onneen nostattaa!

Nuo tuhat vuotta!  Onnenkauden
Saa aamutähti koittamaan.
Nyt Siion huomaa ’riemuvuoden,
Käy ennustukset täyttymään.