Kolme Tietä

11 Yhdestoista Luku

– Leveä turmion tie. 
– Ahdas elämän tie. 
– Mitä elämä on? Jumalallinen luonto. 
– Jumalallisen ja inhimillisen luonnon
   suhde. 
– Palkinto kaidan tien lopussa. 
– Korkea kutsu on rajoitettu
   evankeliumikauteen. 
– Kaidan tien vaikeudet ja vaarat 
– Pyhyyden yleinen tie.

Few find the "narrow way" to life today.

»Se portti on avara ja se tie leveä,  joka vie kadotukseen; ja monta on jotka siitä sisälle mentevät, mutta portti on ahdas ja se tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne jotka sen löytäyvät.» — Matt. 7: 13, 14.

The "highway of holiness" will be available for all.

»Ja siellä on polku ja tie (raivattu yleinen tie, engl. käänn.) jota kutsutaan ’yhäksi tieksi’; saatainen ei kulje sillä (tuhatvuostkauden toiselle puoleelle), se on vain heitä varten; joka sitä tietä kulkee, hän ei eksy, ei tyhmäkään heistä.  Ei siellä ole jalopeuraa, eikä raateleva peto siellä astuskele; ei semmoista siellä löydy; lunastetut siellä vaan kävelevät.» —Jes. 35: 8, 9.

Leveä  kadotuksen tie

     Tätä tietä kutsutaan siten, koska se on helpoin turmeltuneelle ihmiskunnalle.  Kuusituhatta vuotta sitten alkoi Aadam, kadotukseen tuomittu syntinen (ja hänessä edustettu sukukunta), vaelluksensa tällä tiellä, ja hän saavutti tämän tien pään yhdeksänsadan kolmenkymmenen vuoden kulutta —  kuoleman.

     Vuosisatojen kuluessa on  tämä tie kulunut yhä enemmän ja tullut  sileämmäksi, ja ihmissuku on kiiruhtanut yhä suuremmalla nopeudella turmelust a kohti, [248] koska tie on tullut synnin kautta pävittäin yhä liukkaammaksi, niljakkaammaksi ja luisuvammaksi.  

    Eikä ainoastaan tie tule alituiseen luisuvammaksi, vaan myös ihmiskunta menettää päivittäin vastustuskykyään, niin että keski-ikä on nykyään ainoastaan noin kolmekymmentä vuotta.  Ihminen pääsee nyt tien päähän — kuolemaan — yhdeksänsataa vuotta nopeammin kuin ensimmäinen ihminen.

For 6,000 years, sin and death have reigned relentlessly.

     Ilman armoan on synti kuudentuhannen vuoden kulusessa hallinnut ihmiskuntaa ja pakoittanut sitä kulkemaan eteenpäin leveällä kadotuksen tiellä.  Vasta evankeliumikausi kirkasti tien, jolla oli mahdollisuus pelastua.  

     Vaikka onkin totta, että edellisinä aikakausina voitiin nähdä kuvissa ja varjoissa muutamia heikkoja toivonsäteitä, joita muutamat harvat tervehtivät ilolla, niin tuli elämä ja kuolemattomuus päivän valoon vasta Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kautta, sekä apostolien kautta, jotka julistivat iloista sanomaa lunastuksesta ja syntien anteeksisaamisesta sekä siitä johtuvaa ylösnousemusta kuolemasta ja turmeluksesta.  (2 Tim. 1: 10)  

     Jeesuksen apostolien oppi tuo päivän valoon elämän — koko ihmiskunnan ennalleenasettamisen elämään Lunastajan ansion ja uhrin perustuksella — ja heidän opistaan selviää, että monet Vanhan Testamentin esikuvat merkitsevät sitä.  

     Sen ohella se tuo päivän valoon kuolemattomuuden, sen palkinnon, jonka korkea kutsu tarjoaa evankeliumkauden Seurakunnalle.

Jesus called the new way the "narrow way to life."

     Niille, jotka nyt kiitollisuudella ottavat vastaan elämän lupauksen:  ennalleenasettamisen ihmisiksi Kristuksen kautta, osotetaan uusi avattu tie, jolla vihkiytyneet uskovaiset voivat päästä ihmisluonnon yläpuolelle ja tulla muutetuiksi korkeampaan luontoon — henkiluontoon.  

    Tämän uuden tien, joka  »vihttiin meille», kuninkaalliselle papistolle (Hebr. 10: 20), kutsui Herra.

»Kaidaksi elämän tieks»

     Mestarimme sanoo meille, että tämän  tien kaitaisuus aiheuttaa, että monet jäävät mieluummin leveälle kadotuksen tielle. 

»Se portti on ahdas ja se tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät.»

     Ennenkuin alamme t arkastaa tätä tietä ja niitä vaaroja ja vaikeuksia, jotka sillä kohtaavat meitä, ottakaamme harkinnan alaiseksi se päämäärä, johon tämä tie johtaa — elämä.  Niinkuin olemme jo nähneet, voidaan elämä omata eri olemassaolotasoilla, jotka ovat ihmisen olemassaolotasoa sekä korkeammalla että alempana. 

     Kuinka me voimme määritellä niin laajakantoisen asian?

The divine nature is life independent, unlimited, exhaustless.

    Kaikki elämä johtuu hänestä ja on riippuvainen hänestä pysyäkseen voimassa.  Kaikki elämä, olipa se sitten Jumalassa tai hänen luomuksissaan, on samankaltaista; se on voimaa antava alkuperuste eikä mikään aine.  

    Se on alkuperuste, joka on Jumalassa itsessään, mutta hänen luomuksillaan se on seuraus määrätyistä edellytyksistä, jotka Jumala on järjestänyt, ja hän on niinollen tämän perustus, alkuunpanija eli alkulähde.  

    Siitä johtuu, että luotu ei ole missään suhteessa osa tai kehityksen tuote Luojan olennosta tai luonnosta, niinkuin muutamat mielessään kuvittelevat, vaan hän on elämän omaava Jumalan toiminnan tulos.

    Kuten edellisessä luvussa on osoitettu, merkitsee sana kuolematon varmutta kuolemaa ja sen seurauksia, sairautta ja kipua vastaan.  Kuolemattomuus-sanaa voidaan itse asiassa käytää jumaluuden rinnakkaismerkityksenä.  

    Jumalallisesta, kuolemattomasta lähteestä vuotaa kaikki elämä ja kaikki siunaus, jokainen hyvä ja täydellinen lahja, niin kuin maa saa auringosta valonsa ja voimansa.

    Se on samaa valoa, mutta valaistujen esineitten kyky imeä sitä itseensä ja [251] heijastaa sitä, vaihtelee.  Samoin on elämänkin laita.  Se vuotaa samasta tyhjentymättömästä lähteestä.  

    Simpukassa on elämää mutta sen elimistö on sellanin, ettei se voi käyttää paljonkaan elämää hyväkseen, samoin kuin tiilikivi voi ainoastaan vähän heijasta auringon valoa.  

    Sama asia koskee korkeampia elämän muotoja:  nisäkkäitä, kaloja ja lintuja.  Erilaisten laisien tavalla, joihin auiringon valo vaikuttaa, nämä erilaiset luomukset osoittavat eri tavalla erilaisia elimellisiä voimia, joita ne omistavat, kun elämä virtaa niiden elimistön kautta.

     Siten oli Aadam, ennenkuin hän lankesi, kaikkein ihanin maan luoduista olennoista, mikä ei kuitenkaan johtunut hänessä asuvan elämänalkuperusteen erilaisuudesta, vaan hänen erinomaisesta elimistöstään. 

     Muistakaamme kuitenkin, että samoin kuin timantti ei voi heijastaa mitään valoa, ellei valo sitä valaise, niin ei ihminenkään voi omistaa elämää ja nauttia siitä, ellei elämää lakkaamatta virtaa häneen. Ihminen ei omista elämää itsessään. Hän on yhtä vähän elämän lähde kuin timantti on valon lähde.  

     Kaikkein varmimman todistuksen, ettemme omista itsessämme tyhjentymätöntä elämän varastoa, tai toisin sanoe, ettemme ole kuolemattomia, saamme siitä seikasta, että synnin tultua on kuolema tullut koko sukumme osaksi.

     Elämän puitten jon-[252]kossa, joista oli hyvä syödä, oli yksi, josta oli kielletty syömästä.  Vaikkakin tiedon puusta syöminen oli joksikin aikaa kielletty, oli hänellä lupa syödä esteettömästi puista, jotka ylläpitivät täydellisesti elämää, ja vasta lankeemuksen jälkeen hänet erotettiin näistä puista, jotta kuoleman tuomio sen kautta toteutuisi. — 1 Moos. 3: 22.

     Siten näemme, että ihmiskunnan ihanuus ja kauneus riippuu jatkuvasta elämän saamisesta, samoin kuin timantin kauneus riippuu jatkuvasta auringon valon saamisesta.  

     Kun synti riisti ihmissuvulta sen oikeuden elämään, ja lähde alkoi kuivua, alkoi jalokivi heti menettää loistoaan ja kauneuttaan, ja haudassa häviää pieninkin jälki siitä.  Hänen ihanuutensa kuluu kuin koin hävittämänä.  (Ps. 39: 12) 

"There is
no work...
nor knowledge...
in the grave..."

»Kun ihminen on heittänyt henkensä [elämänsä]— missä hän sitten on?» 

»Ovatko hänen lapsensa kunniassa — sitä hän ei tiedä; vai ovatko ylenkatseesa — sitä hän ei huomaa.»  (Värssy 21)  

»Sillä huadassa, johonka tulet, ei ole mitään työtä, taitavuutta, tietoa eikä viisautta.»   (Saarn. 9: 10) 

Man is to have his beauty restored.

»Kaikki, jotka haudoissa ovat . . . tulevat esiin» syntiuhrin, Kristuksen uhrin, perustuksella. 

     Tapahtuu kaiken ennalleenasettaminen, ja kun ihmiskunta on kerran asetettu ennalleen, niin eillä on täydellinen elämä, kuten alussa, ja se saa nauttia sitä iankaikkisesti, jos se on tottelevainen.

Divine nature was originally the possession of God.

"Who only hath immortality..."
I Timothy 6:16

     Uskallammeko me edes tavoitella sellaista kunniaa?  Ilman määrättyä, selvää kutsua siihen ei varmaankaan kukaan voisi syyllä tavoitella sellaista. — 1 Tim. 6: 15, 16:nnessa saamme tietää, että kuolemattomuus eli Jumalan luonto kuulu alkuaan ainoastaan Jehovalle.  

Me luemme:  »Jonka aikanaan ainoastaan Jehovalle.»  

Me luemme:  »Jonka aikanaan [tuhatvuotiskautena] on tuova näkyviin se autuas ja ainoa valtias, kuningasten Kuningas ja herrain Herra, jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valossa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä»  

     Kaikki muut olennot, enkelit, ihmiset, nelijalkaiset, linnut, kalat j. n. e., ovat ainoastaan astioita, jotka sisältävät kukin määränsä elämää, ja kaikki nämä ovat erilaisia luonteeseen, kykyyn ja kokoonpanoon nähden, riippuen siitä elimistöstä, kyyn ja kokoon panoon nähden, riippuen siitä elmistöstä, minkä Luoja on nähnyt hyväksi kullekin lajille antaa.

     Edelleen ilmoitertaan meille, että Jehova joka yksin omisti alkuaan kuolemattomuuden, on korkealle koroittanut Poikansa, Herramme Jeesuksen, samaan jumalalliseen, kuolemattomaan luontoon, josta seuraa, että hän on nyt Isänsä perikuva.  (Hebr. 1: 3) 

Me luemme:  »Niin kuin Isällä on elämä itsessänsä [Jumala määrittelle täten ’kuolemattomuuden — elämä itsessää — ei sellainen elämä, joka on ammennettu muista lähteistä tai riippuva olosuhteista, vaan riippumaton, itseensä sisältyvä elämä] on hän antanut elämän myös Pojalle, niin että hänelläkin samoin on elämäi tsessänsa.»  (Joh. 5: 26) 

     Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen on siis kalsi kuolematonta olentoa ja mikä hämmästyttävä armo: sama tarjous tehdään Karitsan morsiameel, joka valitaan evankeliumikautena.  

     Kuitenkaan ei koko tuo suuri joukko, joka nimeksi kuuluu Seurakuntaa, saa tuota suurta palkintoa, vaan sen saa ainoastaan »pieni lauma» voittajia, jotka taistelevat niin, että he voittavat sen; jotka seuraavat uskollisesti Mestarinsa [254] jälkiä; jotka vaeltavat hänen tavallaan uhrautuvaisuuden kaitaa tietä eteenpäin aina kuolemaan asti.  

     Kun nämä ovat ylösnousemuksessa syntyneet kuolleista, niin heillä on Jumalan luonto ja muoto.  Tämä kuolemattomuus, riippumattomuus, itsestään olevaisuus, Jumalan luonto on se elämä, johon kaita tie johtaa.

     Kaikki he muuttuvat, ja kuten heissä kerran oli maallisen kuva, ihmisluonto, niin on heissä myöskin taivaallisen kuva.  

     Mutta »ei ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee» — mikä henkiruumis on; mutta »me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy» ja osallisiksi »kirkkaudesta, joka on ilmestyvä». — 1 Joh. 3: 2; Kol. 1:27; 2 Kor. 4: 17; Joh. 17: 22; 1 Piet. 5:10; 2 Tess 2: 14.

     Herramme esityksen mukaan, joka on mainittu tämän luvun alussa, sisälytyy siis niihin vaeltajiin, jotka kulkevat leveöllä kadotuksen tiellä kaikki ne, jotka eivät vaella ainoaa nykyään tarjottua palkintoa kohti.  

     Kaikki muut ovat vielä leveällä tiellä — ainoastaan  edelliset ovat paenneet siitä tuomiosta, jonka alaisena maailma on.  Tämä ainoa tie, joka on nyt avoinna, läytää vaikeuksiensa tähden ainoastaan harvoja, jotka haluavat vaeltaa sitä.  Ihmiskuunan suurin osa pitää heikkoudessaan parempana nautintojen leveää, mukavaa tietä.

     Omistaen uskon kautta lasketun vapautuksen aadamlaisesta rikoksesta ja kuoleman rangaistuksesta, vihkiytyneet luovuttavat eli uhraavat [255] vaplaaehtoisesti nämä inhimilliset oikeutensa, jotka lasketaan heidän omikseen, ja jotka he saisivat todellisuudessa aikanaan muun maailman kanssa omikseen. 

     Niinkuin »ihminen Jeesus Kristus» antoi eli uhrasi elämänsä maailman puolesta, niin tulevat nämäkin uhraajatovereiksi hänen kanssaan.  Ei sentähden, että hänen uhrinsa ei riittäisi, tai että toisia uhreja tarvittaisiin, mutta viakka hänen uhrinsa onkin täysin riittävä, niin nämä saavat palvella ja kärsiä hänen kanssaan tullakseen hänen morsiamekseen ja perintötovereikseen.  

     Siis, kun maailma on kuoleman tuomion alaisena ja kuolee Aadamin kanssaan, ihmisinä, jotta he tulisivat hänen kanssaan osallisiksi Jumalan luonnosta ja kirkkaudesa; sillä me uskomme, että jos me kuolemme h..anen kanssaa, niin sanotaan tästä »pienestä laumasta», että sen jäsenet kuolevat Kristuksen kanssaan uhraamalla, kuten jo on mainittu, kaiken sen, mikä uskon kautta lasketaan heidän hyväkseen, sekä kaiken muun, mikä kuuluu heidän ihmisluontoonsa.  

     He uhraavat ja kuolevat hänen kansaan osallisiksi Jumalan luonnosta ja kirkkaudesta; sillä me uskomme, että jos me kuolemme hänen kanssaan, niin me myös elämme hänen hanssaan.  Jos me hänen kanssaan kärsimme, niin me myös yhdessä kirkastumme. — Room. 8: 17; 2 Tim. 2: 11, 12.

     Evankeliumikauden lopussa suljetaan kaita tie kukolemattomuuteen, koska »pieni lauma», jota se oli aiottu koettelemaan, on tullut täysilukuiseksi.  

     »Nyt on otollinen aika», aika jolloin uhraajat, jotka omaksuvat Jeeuksen ansion ja kuolevat hänen kanssaan, ovat otolliset Jumalalle — hyvälle tuoksuva uhri.  Kuolemaa ei sallita iankaikkisesti aadamlaisena rangaistuksena; se lakkautetaan tuhatvuotiskautena.  Ainoastaan evankeliumikautena on uhri otollinen, tuottaen palkinnon.

"For as many as are led by the Spirit of God, they are the sons of God."
Romans 8:13,14

     Uusi elämä voisi tukahtua helposti, ja Paavali vakuuttaa meille, että jos me, sittenkuin olemme siinneet hengestä totuuden kautta, elämme lihan jälkeen, niin me kuolemme (mentämme elämämme), mutta jos me kuoletamme hengellä lihan työt (ihmisluonnon taipumusket), niin me saamme elää (uusina luomuksina); sillä ne ovat Jumalan lapsia, joita Jumalan henki kuljettaa.  (Room. 8: 13, 14)  

     Tämä ajatus on äärettömän tärkeä ja mitä suuriarvoisin kaikille niille, jotka ovat vihkiytyneet, sillä jos me llupasimme liitossamme Jumallan kanssa uhrata ihmisluonnon, ja jos hän hyväksyi tämän uhrin, niin on hyödytöntä koettaa ottaa sitä takaisin.  

     Juimala laske inhimillisen nyt kuolleeksi, ja sen täy tyy kuolla todellisuudessa, niin ettei sitä ennalleenaseteta enää milloinkaan.  Kaikki mikä voidaan voittaa kääntymällä takaisin elämään lihan jälkeen, on korkeintaan hetkellinen nautinto uuden henkiluonnon kustannuksella.

     He kadottavat osaksi näkyvistään saavutettavissa olevan palkinnon ja koettavat pysytellä keskitiellä — säilyttäen samalla kertaa Jumalan suosiota ja maailman suosiota, unohtaen, että »maailman ystä vyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan» (Jaak. 4: 4), sekä että niitä, jotka palkinnon puolesta taistelevat, kehoitetaan: 

»Älkää rakastako maailmaa» ja »älkää etsikö kunniaa toinen toiseltaane, vaan etsikää sitä kunniaa, joka tulee yksin Jumalalta.»— 1 Joh. 2: 15; John 5: 44.

     Ne jätetään apostolin sanojen mukaan Saatanan haltuun lihan turmioksi, jotta heni (äsken siinnyt luonto) pelastuisi Herran päivänä.  (1 Kor. 5: 5)  

     Ja jos tällä kurituksella on ollut asianomainen vaikutus, niin heidät otetaan lopulta henkitilaan.  He saavat iankaikkisesti kestävän elämän, sellaisen kuin enkeleillä on, mutta he menettävät palkinnon, kuolemattomuuden. 

The rugged, steep, narrow way of the Christian

The difficulties of the narrow way are a separating principle, refining the people of God.

     Meidän tiemme on rosoinen, jyrkkä, kaita tie, ja ellemme me saisi matkan varrella joka askeleella uusia voimia, niin emme koskaan pääsisi määrän päähän.  Mutta Johtajamme sanat ovat rohkaisevia:  Ole ilomielellä; minä olen voittanut; minun armossani on sinulle kyllä, sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.  (Joh.  16:33; 2 Kor. 12: 9)  

     Tämän tie valkeuksilla on eroittava vaikutus pyihittämään ja puhdistamaan »omaisuuden kansaa», josta tulee »Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä».  Ottamalla huomioon tämän käykäämme rohkealla mielellä armoistuimen luo, jotta saisimme avuksemme laupeuden ja armon oikeanna aikanaan taistellessamme uskon hyvää kilvoitusta ja koettaessamme voittaa »kirkkauden seppelettä» — kuolemattomuutta, Jumalan luontoa. — 2 Tim. 4: 8; 1 Piet. 5: 4.

Pyhyyden raivattu tie

     Kun evankeliumikauden erilainen toivo on niin ylenmäärin kirkas, ja tie samassa suhteessa vaikea, ahdas [258] ja joka askeleella vaikeuksien ja vaarojen ympäröimä, niin että harvat löytävät sen ja saavat sen lopussa tuon suuren palkinnon, niin on asiain uusi järjestely tulevana aikakautena aivan toisenlainen.  

     Samoin kuin se toivo, joka silloin esitetään, on erilainen, niin on myöskin se tie, joka siihen johtaa, erilainen.  Tie kuolemattomuuteen on ollut tie, joka on vaatinut muuten luvallisten ja oikeitten toivetten, aikomusten ja toivomusten uhraamisen — ihmisluonnon uhraamisen ainaiseksi.  

     Mutta tie inhimilliseen täydellisyyteen, ennalleen asettamiseen, maailman toivo, vaatii ainoastaan synnin poisheittämisen: ei inhimillisten oikeuksien ja etuuksien uhraamista, vaan niiden asianomaista nauttimista.  

     Se johtaa henkilökohtaiseen puhdistukseen ja ennalleenasettamiseen Jumalan kuvan kaltaisuuteen, siihen onnelliseen tilaan, jota Aadam nautti, ennenkuin synti tuli maailmaan.

Garden of Gethsemane

The Narrow Way is a pathway of sacrifice and "Gethsemane" experiences.

     Se ei ole kaita tie, jonka harvat löytävät, vaan sitä kutsutaan »valtatieksi» (engl. käänn.), yleiseksi tieksi, ei ahtaaksi, kaidaksi, jyrkäksi, epätasaiseksi, vaikeaksi, puristuneeksi sivutieksi, vaan tieksi, joka on valmistettu erityisesti helppoa ja mukavaa matkaa varten, järjestetty erityisesti matkustajan mukavuutta silmällapitäen.  

     Värssyt 8, 9 osoittavat, että se on yleinen tie, joka on avoinna kaikille lunastetuille — kaikille ihmisille.  

     Jokainen, jonka puolesta Kristus kuoli, ja joka tahtoo omaksua ja käyttää hyväkseen niitä tilaisukuksia ja siunauksia, jotka ostettiin hänen kalliilla verellään, saa tällä pyhyyden tiellä vaeltaa ylöspäin suurta päämäärää kohti: inhimillisen täydellisyyden täydelliseen ennalleen-asettamiseen ja iankaikkiseen elämään.

     Näitä ei lasketa vanhurskaiksi, eivätkä he tule pyhiksi ja täydellisiksi Jumalan edessä sen perustuksella, vaan kun he alkavat vaelluksensa tällä pyhyyden raivatulla tiellä, niin he vaeltavat sillä ylöspain todelliseen täydellisyyteen, mikä johtuu henkilökohtaisesta ponnistuksesta ja kuuliasuudesta.  

     Tässä tarkoituksessa Lunastaja, joka silloin hallitsee voimallaan, tekee kaiken suotuisaksi.  Jokainen saa siinä määrin kuin hän tarvitsee apu uuden valtakunnan viisaalta ja täydelliseltä hallitukselta.  

     Tämä on, niinkuin monet huomannevat, oikeudenmukainen tulos lunastuksesta.  Jos Heramme, ihminen Kristus Jeessus, antoi itsensä luunaiksi kaikkien edestä, ja jos hän tahtoo, että kaikki tulisvat totuuden tuntoon ja sen kautta todellisen täydellisyyteen, niin minkätäden hän ei tee heti hyvää, raivattua, yleista tietä kaikille?

     Minkätähden hän ei poista esteitä, loukkauskiviä, lankeemuksenkkuoppia ja ansoja?  Miksi ei syntistä auteta takaisin täyteen sopusointuun Jumalan kanssa, sen sijaan että tie tehdään ahtaaksi, epätasaiseksi, okaiseksi, vaikeasti löydettävaksi ja vielä vaikeammin astuttavaksi?  

     Kykenemättömyys oikein jakamaan totuuden sanaa ja näkemään, että nykyinen kaita tie johtaa erityiseen palkintoon ja on olemassa pienen lauman perintötoverien, Kristuksen ruumiin, koettelemiseksi ja valitsemiseksi — joka tultuaan valituksi ja koroitetuksi Päänsä kanssa, siunna kaikki kansat — on aiheuttanut sen, että muutamat suosivat hyvin sekavia ajatuksia tästä aineesta.  

     Kykenemättöminä näkemään Jumalan suunnitelmaa monet koettavat saarnata pyhyyden raivatusta tiestä, mukavasta elämän tiestä nykyisenä aikakautena, vaikkakaan tällaista tietä ei nyt ole, ja he sekoittavat ja sovittelevat tätä ainetta, jotta olosuhteet ja pyhä Raamattu saataisiin pitämään yhtä heidän väärien oppiensa kanssa.  

     Raivatulla tiellä, joka kohta avataan, kielletään ainoastaan syntiset asiat, kun sitävastoin niiden, jotka vaeltavat kaidalla tiellä, täytyy kieltäytyä paljosta ja uhrata paljon sellaista, mikä ei [260] ole syntiä, samalla kun heidän täytyy alituiseen taistella helposti keitovaa syntiä vastaan.  Jälkimmäinen on uhraamisen polku, kun sitävastoin tulevan aikakauden tie on raivattu vanhurskauden tie.

"They shall not hurt nor destroy in all my holy mountain." Isaiah 11:9

Righteousness will finally receive its due reward.

»Ei siellä ole jalopeuraa, eikä raateleva peto siellä astuskel; ei semmoista siellä löydy.»  (Jes. 35: 9)  

     Kuinka monta kauheaa jalopeuraa onkaan nyt niiden tiellä, jotka ilolla luopuisivat synnin teistä ja pyrkisivät vanhurskaiksi!  Tällainen jalopeura on väärä yleinen mielpide, joka peloittaa monta niin etteivät he uskalla noudattaa omantunnon ääntä jokapäiväisissä asioissa, kuten pukeutumisessa, talous- ja liikeasiossa j. n. e.  

     Kinsaus väkijuomiin on toinen jalopera, joka estää tuhansia, jotka olisivat iloisia nähdessään sen poistettuna.  Ehdottomilla ja raittiuden ystävillä on nyt edessään jättiläismäinen tehtävä, jonka ainoastaan tulevan aikakauden valta ja hallitus voi panna käytäntöön; ja samaa voidaan sanoa toisistaken kunniotettavista parannusharrastuksista.  

»Eikä raateleva peto siellä astukele.»  

     Silloin ei sallita mitään jättiläismäisiä yhdistyksiä,, jotka ovat järjestetyt yksityisten itsekkäiden etujen edistämiseksi yleisen hyvän kustannuksella.  »Ei kukaan tee pahaa eikä turmele koko minun pyhällä vuorellani», sanoo Herra.  (Jes. 11: 9)  

     Vaikka onkin vaikeuksia taisteltaessa pahan taipumuksien voittamiseki j. n. e., niin on se kuitenkin helppo tie verrattuna tämän aikakauden kaitaan tiehen.  Kivet (loukkauskivet) poistetaan ja totuuden lippu nos tetaan kansojen eteen.  (Jes. 62: 10) 

     Tietämättömyys ja taikausko kuuluvat menneisyyteen, ja vanhurskaus saa oikeudenmukaisen palkinnon a vääryys anaitun rangaistuksen.  (Mal. 3: 15, 18)  

     Terveellisen kurituksen, sopivien kehoitusten ja helposti ymmärrettävien sää dösten kautta tulevat ihmiset takaisin tulleina tuhlaajina kasvatettaviksi ja opastettaviksi, kunnes suku on saavuttanut sen korkean täydellisyyden, josta isämme [261] Aadam lankesi.  Siten 

Broad Road

Narrow Way

»Herran pelastetut palaavat [turmeluksesta — ihanalla pyhyyden tiellä] . . . riemulla; iankaikkinen ilo on heidän päänsä päällä; riemu ja ilo saaavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat».  (Jes. 35: 10)  

     Herra mainitsi ainoastaan kaksi näistä teistä, koska ei vielä ollut tullut aika kolmannen avaamiselle — aivan samoin kuin hän julistaessaan iloista sanomaa sanoi:

 »Tamä kirjoitus on käynyt toteen kor vainne kuullen», mutta tahallaan jätti mainitsematta »koston päivän», koska sen aika ei ollut vielä silloin tullut.  (Vertaa Luuk. 4: 21 ja Jes. 61: 2)  

     Nyt sitävastoin, kun kaita tie lähestyy loppuaan, vanhurskauden ihana tie alkaa näkyä yhä selvemmin ja kirkkaammin koittavan päivän valossa.

     Täten olemme löytäneet leveän tien, jolla ihmiskunnan suuri enemmistö vaeltaa nykyään »tämän maailman ruhtinaan» pettämänä ja väärien taipumusten johtamana.  Me olemme nähneet, että »yhden ihmisen tottelemattomuus» avasi tämän tien, ja sukumme heitettiin tälle tielle rientääkseen nopeasti turmelusta kohti.  

     Me olemme huomanneet, että pyhyyden raivatun tien avaa Herra, joka antoi itsensä lunnaiksi kaikkien edestä ja lunasti kaikki siitä kadotuksesta, johon »leveä tie» johtaa, ja että kun aika on tullut, niin se on avoinna ja helppo kaikille lunastetuille, jotka hän on ostanut omalla verellään. 

     Me olemme edelleen nähneet, että nykyinen »ahdas tie», jonka saman kalliin veren ansio avasi, on erityinen tie, joka johtaa erityiseen palkintoon, ja se on tehty erityisen ahtaaksi ja vaikeaksi niiden koettelemiseksi ja kurittamiseksi, jotka nyt valitaan tulemaan osallisiksi Jumalan luonnosta ja Herramme Jeesuksen perintötoveruudesta siinä kirkkauden valtakunnassa, joka koihta ilmestyy siunaamaan kaikkia.  

     Ne, joilla on tämä toivo — jotka näkevät tämän palkinnon — voivat tähän verraten laskea kaikki muut toiveet tappioksi ja roskaksi. — Fil. 3: 8 – 15.

AIKANAAN

 Päivä autuas aikanaan vaan
Kohta koittavi maailmahan.
Jeesus mennyt sit’ valmistamaan
Tullen lohtuja siunaamahan.

Kuolleet haudoista nostetaan nuo.
Silloin terveeksi sairaatkin saa.
Sen tuo taivainen ystävä suo.
Kaiken kiusauksen myö poistattaa.

Siellä aukeaa valtava tie,
Joll’ ei eksyä tyhminkääan voi.
Puhtaan joukon se ennalleen vie,
Missä ainaninen kiitos vaan soi.

Kaikki kyyneleet pois kuivataan.
Verho peittävä koht’ poistetaan.
Herran rakkaus ilmoitetaan.
Silloin kaikille myös kokonaan.